Vuoden 2025 alusta EU:n maatalouspolitiikkaan tulee maatilatyönantajaa velvoittava malli, sosiaalinen ehdollisuus. Viljelijätukien saanti edellyttää työehtojen ja työturvallisuuden noudattamista. Käytännössä malli ei tuo mitään sellaista uutta, jota työlainsäädännössä ei jo olisi säädetty.
Kun maatila noudattaa työsuhde- ja työturvallisuuslainsäädäntöä, lisätoimia ei sosiaalisen ehdollisuuden voimaan astumisen takia tarvitse tehdä. Jos taas työsuojeluviranomainen joutuu puuttumaan selviin laiminlyönteihin työntekijöiden työsuhde- tai työsuojeluasioissa, voi nykyseuraamusten lisäksi seurata myös tukimenetyksiä.
Vuoden alusta voimaan astuva malli on luonnollisesti herättänyt pohdintoja, mitä tämä tarkoittaa. Koskeeko säädös tilannetta, jossa tilan töissä on oma jälkikasvu, naapuri talkoilla, apurahansaaja, lomittaja tai urakoitsija?
Lähtökohtana tulee olla turvallisuuden varmistaminen kaikille – myös itselleen ja riippumatta siitä, onko itse suorassa vastuussa vai ei. Kaikilla tilalla työskenteleviltä tulee edellyttää turvallisia toimintatapoja, kunhan ne on ensin luotu ja niihin on perehdytetty.
Viime vuonna kaikista työpaikkakuolemista liki puolet sattui maa- ja metsätalouden tehtävissä, ja näistä valtaosa yrittäjälle itselleen tai perheenjäsenelle. Miten opastaa työntekijät turvallisiin toimintatapoihin, ellei itse yrittäjinä huomata vaaroja ja osata hallita riskejä? Työturvallisuuslaki edellyttää, että työympäristön vaarat tulee tunnistaa – ja ellei itse osaa, on hankittava asiantuntemusta muualta. Tietämättömyys ei vapauta vastuusta.
Hyvä käytäntö on pysähtyä ja kysyä ennakkoon: ”Mitä voin tehdä, että kaikki voivat tehdä työnsä turvallisesti?” Silloin ei tarvitse vakavan tilanteen jälkeen syyllistää itseään siitä, ettei tehnyt tai puuttunut, vaikka olisi voinut.
Työehdoista ja työturvallisuusasioista löytyy jo nyt paljon tietoa ja tahoja, joilta saa apua. Sosiaalisen ehdollisuuden ansiosta tietoa tulee vielä helpommin saataville muun muassa maatalouden neuvontapalveluiden kautta.
Jos näin saadaan huomio maa-, metsä- ja puutarhatilojen työturvallisuuteen, voidaan ehkä saavuttaa samaa turvallisuuskulttuurin kehitystä kuin rakennusalalla on nähty.
Uskon, että työehtojen ja työturvallisuuden sisällyttäminen maatalouspolitiikkaan ja vieminen tukiehtoihin mahdollistaa loikan turvallisempaan, terveellisempään ja työvoimaa entistä paremmin houkuttelevaan maatalousalaan. Aloita maatalouden työturvallisuuskulttuuriloikka jo tänään: Tutustu, mitä tietoa löytyy ja kysy, mistä sitä saa lisää!
Päivi Sarmala on elintarvike- ja maatalousalojen erityisasiantuntija Työturvallisuuskeskuksessa
Lisää aiheesta:
Työturvallisuuskeskus
Työpajankatu 13 A, 00580 Helsinki
info@ttk.fi • puh. 09 616261
Hyvältä kuulostaa. Itse ajattelen myös paloturvallisuusasioita ja sammutusjärjestelmiä, joita pitäisi saada maatilojen tiloihin missä on elämiä ja ihmisiä niitä hoitamassa. Tämä on mielestäni aivan retuperällä oleva asia suomessa.
Hyvä, että maatalousalan turvallisuutta pyritään parantamaan. Se tulee tarpeeseen. Tässä kuitenkin myös vähän toinen näkökulma:
Tyttäreni on pienen maitotilan (alle 100 lehmää) emäntä, ja siksi tunnen jonkin verran näiden yrittäjien olosuhteita ja arkea. Se, että heitä syyllistetään tässä tekstissä huonosta riskien hallinnasta, on ala-arvoista.
He ovat kyllä tietoisia riskeistä. Heillä vain ei ole työlainsäädäntöä suojanaan, eikä vaihtoehtoja – paitsi tilan lopettaminen. Oliko näillä menehtyneillä yrittäjillä työntekijöitä, vai olivatko he uupuneita, alalleen sitoutuneita ihmisiä, joiden työtaakka on kohtuuton? Kuinka moni maatiloilla (varsinkin eläintiloilla) työtä tekevä on yrittäjä / hänen perheenjäsen, ja kuinka moni palkattu työntekijä? Pitäisikö jonkun olla huolissaan siitäkin, että näillä yrittäjillä on mahdollisuus turvalliseen työntekoon?