Työfysioterapeutti, väitöskirjatutkija Maija Paukkusella on hyviä uutisia alaselkäkivusta kärsiville: 95 prosenttia alaselkäkipuoireista on hyvänlaatuisia. Taustalla ei ole vakavaa syytä, ja toipumisen ennuste on suurimmalla osalla potilaista erinomainen. Yleensä vaiva paranee muutamissa viikoissa ilman hoitoakin.

– Tätä pitäisi terveydenhuollossakin korostaa alusta asti, se on osa kivun pitkittymisen ennaltaehkäisyä, Paukkunen sanoo.

Jos jotain liikettä pitää välttää, ohje tulisi antaa väliaikaisesti, jottei potilas jäisi varomaan selkänsä käyttöä pysyvästi. Siihen on alaselkäkivussa hyvin harvoin syytä.

– Moni pelkää esimerkiksi kumartumista ja nostamista eikä uskalla lähteä yrittämään kipua aiheuttanutta toimintoa uudestaan.

Empaattinen kohtaaminen terveydenhuollossa, ammattilaisten rohkaiseva puhe sekä asteittain lisääntyvä harjoittelu vahvistavat uskoa toipumiseen. Kipu vähenee, mikä mahdollistaa kuntoutuksen ja paranemisen.

– Potilas mieltää, että on ehjä ja uskaltaa liikkua.

Lepo voi estää paranemista

Lepo ei auta selkäkipuista, vaan se saattaa päinvastoin hidastaa paranemista.

– Aktiivisena pysyminen, asentojen vaihteleminen ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen edistävät kuntoutumista, Paukkunen neuvoo.

Jos kipu on alkutilanteessa kovin voimakasta, voi muutaman päivän ajan välttää sitä liikesuuntaa, joka eniten ärsyttää. Sen jälkeen on hyvä palata asteittain tavanomaiseen kehonkäyttöön.

Alaselkäkipuun liittyy Paukkusen mukaan usein uskomus, että selässä olisi jotain rikki ja se pitäisi kuvantaa, ennen kuin voi tehdä mitään.

– Tämä uskomus voi hidastaa paranemista. Nykyisin suositellaan aktiivista kuntouttamista kohtuullisesta kivusta huolimatta.

Alaselkäkivut koskettavat monia

Alaselkäkivusta kärsii elämänsä aikana yhdeksän ihmistä kymmenestä. Yhdellä kipu paikantuu yhteen pisteeseen, toisella on kipeänä laaja-alaisesti koko selkä. Lieväoireinen säteily alaraajaan on yleistä.

Aiemmin ajateltiin, että kivun taustalla on aina rakenteeseen kohdistuva ylikuormitus tai revähdysvamma ja että kuvantamisella löydetään kivun syy, joka voidaan yrittää korjata.

Magneettikuvauksen yleistyttyä on huomattu, että välilevyrappeuma ja -pullistumat ovat hyvin tavallisia oireettomillakin. Iän myötä löydökset lisääntyvät.

– Kuvantamislöydöksen olemassaolo tai suuruus ei selitä kivun voimakkuutta ja siitä aiheutuvaa haittaa. Selkäkivusta toipumisen ennuste on hyvä, vaikka löydöksiä olisikin, Paukkunen sanoo.

Nykyisin ajatellaan, että selkäkivun luonteeseen kuuluu aaltoilevuus.

– Kipujaksojen toistuminen ei tarkoita, ettei selkä kestäisi enää kuormitusta ja käyttöä. Rakenteena selkä on kehomme vahvin osa.

Milloin hakea apua?

Huoli on hyvä syy hakea apua alaselkäkipuun.

– Jos on kovin huolissaan tilanteesta, on hyvä hakeutua terveydenhuoltoon. On luonnollista haluta tietää, mistä on kyse, kauanko kipu kestää, mitä voi tehdä itse ja miten palata arjen toimintoihin, Maija Paukkunen sanoo.

Pääsääntöisesti kaikki kipuoireista kärsivät hyötyvät fysioterapeutin ohjauksesta ja neuvonnasta.

Selkäkipuisen kannattaa täyttää internetistä löytyvä oiretutka (esimerkiksi Omaolo.fi) tai soittaa tervey­denhuollon puhelinpalveluun, jossa arvioidaan hoidon tarve. Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos käsikauppalääkkeenä myytävä kipulääkitys ei riitä, jos tarvitsee sairauslomaa tai jos kipuun liittyy kuumeilua. Tapaturmasta aiheutunut selkäkipu on aina aihe lääkärikäyntiin.

Monissa työterveyshuolloissa on nykyisin mahdollista päästä työfysioterapeutin suoravastaanotolle.

Ensikäynnillä lääkäri tai lisäkoulutuksen saanut fysioterapeutti tekee erotusdiagnostisen arvion. Työikäisten kohdalla erityinen huomio on työkyvyn ja työhön paluun tukemisessa.

Valtaosa selkäkipuoireista on hyvänlaatuisia, mutta usein kivulle ei löydy yhtä yksittäistä syytä.

– Syyt kipuun ovat yksilöllisiä ja moninaisia, Paukkunen kertoo.

Siksi on tärkeä ymmärtää, millaiset tekijät potilaan kipuun vaikuttavat, ja suunnitella hoito yksilöllisesti.

Liikunta ehkäisee

Kivun ja sen pitkittymisen taustalla on biologisia, psykologisia, sosiaalisia ja geneettisiä syitä. Geenit selittävät jopa 20–67 prosenttia alttiudesta kokea selkäkipua. Silti elämäntapojen merkitys on suuri.

Liikunta voi lisätä tuki- ja liikuntaelinten hyvinvointiin vaikuttavien geenien aktiivisuutta. Tupakointi taas voi lisätä kivulle herkistävien geenien toimintaa.

Unihäiriöt altistavat kivun kroonistumiselle. Uni-­interventiot ovat parantaneet selkäpotilaiden unen laatua ja vähentäneet selkäkipua.

– Selkäkipu, univaikeudet ja masennus linkittyvät yhteen, ja niitä pitäisi hoitaa moniammatillisesti, Paukkunen sanoo.

Liikunta on keskeisin osa selkäkivun ehkäisyä ja hoitoa. Säännöllinen vapaa-ajan liikunta vähentää alaselkäkivun riskiä jopa kymmenen prosenttia.

Mitään lajia ei ole todettu muita paremmaksi, joten kannattaa harrastaa niitä lajeja, joista nauttii ja joita tekee mielellään.