Kun ohjelmakoordinaattori Hanna Kähkönen ei erota, mitä tiedotuskampanjan kuva esittää, hän pyytää usein työtoveriaan Katja Visiä kuvailemaan sitä. Näkövammaisena Kähkösellä on haasteita etenkin kuvien havainnoimisessa.

Tiedotussihteeri Vis taas saattaa kehottaa Kähköstä kirjoittamaan chattiin, jos hän ei Zoom-palaverissa tahdo kuulla kaikkea. Kuulovammansa vuoksi Vis ei aina saa selvää etenkään numerosarjoista ja nimistä.

Kähkönen ja Vis työskentelevät Abilis-säätiössä, jossa he ovat kahden vuoden työtoveruuden aikana oppineet hyödyntämään toistensa vahvuuksia. Vis on toiminut tehtävässään vuodesta 2014, Kähkönen vuodesta 2018.

Abilis-säätiö rahoittaa projekteja, joiden avulla edistetään kehitysmaissa asuvien vammaisten ihmisten asemaa. Säätiön toimistossa Helsingissä työskentelee toistakymmentä ihmistä, joista osalla on jokin vamma. Työkielenä on suomen lisäksi englanti.

– Meillä on töissä hyvin monenlaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Kaikki ovat korkeasti koulutettuja, ja työmäärä on huikea, Vis kertoo.

Hän on itse käynyt Kuvataideakatemian ja työskennellyt aiemmin muun muassa piirtäjänä arkkitehtitoimistossa. Kähkönen taas on Helsingin yliopistosta valmistunut valtiotieteiden maisteri.

Apuvälineet helpottavat työtä

Ohjelmakoordinaattorina Hanna Kähkönen vastaa Etiopian maaohjelmasta ja siihen liittyvistä hankkeista sekä yritysyhteistyöstä ja varainhankinnasta. Esimerkiksi yhdessä projektissa työllistetään etiopialaisia vammaisia naisia ja yksinhuoltajaäitejä, jotka valmistavat design-mattoja Sera Helsinki -yritykselle.

Hankkeiden hallinnointi on enimmäkseen toimistotyötä. Kähkönen on myös käynyt kolmesti työmatkalla Etiopiassa, ja silloin hänen mukanaan oli henkilökohtainen avustaja. Normaaliarjessa hän toimii yksin.

– Näkökenttäni on kapea, noin kymmenen astetta. Pimeässä tai huonossa valossa en näe muuta kuin valoja. Värien erottamisessa on haasteita, ja ulkona liikkuessa en välttämättä tunnista ihmisiä. Vieraassa ympäristössä käytän aina valkoista keppiä.

Kähkösen tietokoneen näytöllä on käänteiset värit eli vaalea teksti mustalla pohjalla, koska vahva kontrasti helpottaa näkemistä. Lisäksi apuna on zoomaus ja ruudunlukuohjelma, joka lukee ääneen tietokoneen näytöllä olevan sisällön. Kotona ja työpaikalla Kähkösellä on tekstin moninkertaiseksi suurentava lukutelevisio. Niissä on värienkääntöominaisuus, ja toisessa on myös ruudunluku.

– Pärjään työssäni ihan hyvin. Olen elänyt näkövamman kanssa lapsuudesta asti, vaikka näkö on toki vuosien aikana heikentynyt, 33-vuotias Kähkönen kertoo.

Korona-aikana hän on tehnyt etätöitä, kuten muukin säätiön henkilöstö. Normaalisti hän käyttää työmatkoihin kotikaupunkinsa Porvoon myöntämää kuljetuspalvelua.

– Olen kiitollinen kuljetuspalvelusta. Sen saaminen oman tai lähikunnan alueen ulkopuolelle ei ole itsestäänselvää, ja siinä on paljon kuntakohtaisia eroja.

Kokouksissa joskus hankalaa

Katja Visin työhön kuuluu moninaisia tehtäviä some-kampanjoiden pyörittämistä ja muusta tiedottamisesta sidosryhmäyhteyksien ylläpitoon.

Hänellä on syntymästä asti ollut kuulovamma, joka syystä tai toisesta paheni hänen saatuaan ensimmäisen lapsensa kolmekymppisenä. Nyt Vis on 47-vuotias, ja hänellä on sisäkorva­istutteet eli leikkauksessa kumpaakin korvaan asennetut kuuloapuvälineet.

– Kun otan tämän pois, en kuule tällä korvalla mitään, Vis havainnollistaa ja nappaa irti laitteen ulkoisen osan korvansa takaa.

Kun osat ovat paikallaan, kuulo on hänen mukaansa lähes sataprosenttinen. Edellytyksenä tosin on, että ympärillä ei ole hälyä ja oma olo on virkeä. Vis kertoo juosseensa koko lapsuutensa puheterapiassa, joten hänen puheensa on selkeää.

– Se taas aiheuttaa usein sekaannusta: miten voin olla kuuro ilman laitteita, vaikka puhun niin hyvin.

Tulkkipalvelua voi käyttää

Jos palaverissa tai videokokouksessa on monta osallistujaa, kokoukset ovat Katja Visille väsyttäviä. Hänelle on tärkeää nähdä puhujan suun liikkeet, mutta jos heitä on useita ja kielikin mahdollisesti välillä vaihtuu, seuraaminen käy hankalaksi. On vaikeaa pysyä koko ajan skarppina ja sanavalmiina, kun kaikki energia kuluu itse kuuntelemiseen.

Toimistopalavereihin Vis tilaa toisinaan viittomakielen tulkin. Hän sanoo Suomen tulkkipalvelun olevan maailman parhaita.

– Kela tarjoaa tulkkipalvelun kuulovammaisille, mutta siihen tarvitaan tulkkipäätös, jota ei saa kovin helposti. Vammasta on oltava todellista haittaa, ja kaikki lääkärintodistukset tarvitaan.

Toisen aistit täydentävät omia

Viime keväänä työkaverusten piti lähteä yhdessä työmatkalle Etiopiaan vierailemaan säätiön paikallisissa projektikohteissa, mutta koronan vuoksi matka peruuntui.

– Abiliksen työssä matkustellaan paljon, mikä vaatii tietynlaista luonnetta: rohkeutta ja heittäytymistä sekä varautumista siihen, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, Vis sanoo.

Kähkönen toteaa, että matkallakin kuulovammainen ja näkövammainen saavat toisistaan tukea. Hänelle käyntikohteiden havainnointi ja niiden kuvaileminen raportteihin on vaikeaa. Vis ehtikin jo suunnitella avuksi ”kolmen taulukkoa”, jonka avulla hän voisi nopealla yleissilmäyksellä kuvailla matkakumppanille kohteita. Kolme tarkoittaisi siistiä ja valoisaa paikkaa, kakkonen hieman heikompaa ja ykkönen todella sekaista ympäristöä.

Toisen kykyjä kannattaa hyödyntää muutenkin, he huomauttavat. Visin mukaan Kähkönen on tarkka ja analyyttinen, ottaa asioista selvää ja miettii niitä usealta kantilta.

– Itse olen impulsiivisempi ja saatan toimia nopeasti. Minun on helppo viedä asioita päätökseen, mutta en tee sitä välttämättä niin hyvällä tyylillä kuin Hanna, Vis pohtii.

Kähkönen muotoilee eroavaisuuden niin, että toinen on enemmän ajattelija ja toinen toimija. Yhteistyön kannalta olennaista on, miten erilaisuuteen suhtautuu.

– Kumpikin meistä arvostaa sitä, mitä toinen osaa ja tekee, hän summaa.

LISÄÄ AIHEESTA

TTT-lehti 1/2021: Monimuotoisessa tiimissä on voimavara