Varhain tiistaiaamuna 13. huhtikuuta vuonna 1976 Lapua piirtyi kerrasta suomalaiseen työturvallisuushistoriaan. Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuus on Suomen rauhan ajan vakavin. Se vaati 40 kuolonuhria, ja kymmeniä loukkaantui.

Lapuan patruunatehdas toimi räjähdyksen sattuessa puolustusministeriön alaisuudessa. Nykyisin tehdas on osa pohjoismaista Nammo-konsernia.

“Maailman parhaat hylsyt”

Nammon Lapuan-tehtaalla menee hyvin, sillä asiakkaat luottavat lapualaisten luotien ja hylsyjen laatuun. Metsästäjien ja ampumaharrastajien lisäksi niitä käyttävät eri maiden puolustusvoimat ja viranomaiset.

Tuotteita viedään kymmeniin maihin. Vienti on tarkasti säänneltyä.

– Hylsyt ovat erityisen arvostettuja maailmalla. Ne ovat mittatarkkoja ja paineenkestäviä, työsuojelupäällikkö Merja Järvelä kertoo.

Osa harrastajista haluaa itse ladata patruunat ja ostaa siksi tarvikkeensa erillisinä komponentteina, hylsyinä, luoteina ja nalleina. Hylsyä voidaan käyttää useita kertoja. Paineenkestävyys on siis sille tärkeä ominaisuus.

– Vaatimaton pitää olla, mutta kyllä meillä tehdään maailman parhaat hylsyt, Järvelä sanoo hymyillen.

Turvallisuudesta tarkka huoli

Työturvallisuuden tärkeys tehtaalla näkyy siinä, että Järvelä saa keskittyä työsuojelupäällikön tehtäväänsä liki kokopäiväisesti. Myös Nammon Suomen-toimipisteiden laatuasiat ovat hänen vastuullaan. Nammossa hän on työskennellyt neljä vuotta.

Järvelällä on vankka tausta työturvallisuuden alalta. Hän opiskeli aikoinaan Kuopiossa työhygieniaa ja työskenteli joitain vuosia myös Työterveyslaitoksessa Helsingissä. Kotiseudulleen Lapualle hän palasi takaisin vuonna 2011.

Palattuaan Järvelä ahersi alueellisten kehittämishankkeiden parissa ja muun muassa sisäilmamittauspalveluissa. Väitöskirja syntyi vuonna 2018. Se koski metalliteollisuuden työntekijöiden hiukkasaltistumista, ja Järvelä hyödynsi siinä Työterveyslaitoksen aikaisia aineistojaan.

Järvelä kokee itsensä onnekkaaksi. Hän ei olisi uskonut, että pikkupaikkakunnalta, Lapualta, voisi löytyä juuri omaa alaa vastaavaa työtä. Toimenkuva tehtaalla on laaja: siihen kuuluvat työturvallisuuden kehittäminen, raportointi, kouluttaminen ja viranomaisyhteistyö.

Mittatarkkaa työtä

Asentaja Jussi Uusioja tekee työtä hylsyosastolla. Vetokoneella työskentely on tarkkaa. Tarvitaan lukuisia työvaiheita, ennen kuin hylsy on juuri oikean mittainen ja muotoinen ja nallitila ja tulireikä ovat passelit.

– Tässä työssä on kyse millimetrien tuhannesosista. Mutta juuri se pitää mielenkiintoni yllä, Uusioja sanoo.

Uusioja on ollut Nammossa töissä yhdeksän vuotta ja viihtyy hyvin. Erityisen kiinnostavaa hänestä on, kun luodaan ihan uutta tuotetta. Koevalmistus voi toisinaan kestää viikkoja. Sitä ennen tuote on ollut ehkä kuukausia tuotekehitysinsinöörin työpöydällä.

Luotiosaston esimies Jari Kylkisalo esittelee luodin valmistusta. Lyijyharkoista syntyy lyijylankaa ja edelleen luotien sydämet.

– Tämä on oma maailmansa, jossa työntekijältä vaaditaan oikeanlaista asennetta. Pitää olla tarkka, ja se onkin rekrytoinnissa haasteellinen asia. Tuotteissamme on ehdoton laatuvaatimus, Kylkisalo korostaa.

Tehtaassa valmistetaan suurin osa muokkaustyökaluista. Tuotannossa tarvitaan erityisen mittatarkkoja työkaluja, ja tehdas tekee ne pääosin itse laadun varmistamiseksi.

Meluhaittoja on torjuttava

Hylsyosastolla riittää ääntä; se on kaikkein suurimmaksi koettu haitta Nammossa. Koneet nakuttavat tasaiseen tahtiin.

Meluntorjunta on jatkuvaa työtä. Seuraavana vuorossa on hylsylinjan kiillotuskoneen melusuojaus, jota varten kone koteloidaan ja sen ympärille asennetaan meluseiniä.

Työsuojelupäällikkö Merja Järvelä valaisee esimerkillä, mitä toimenpiteillä voidaan saavuttaa.

– Lataamossa pelkillä akustiikkalevyillä äänitaso saatiin laskemaan viitisen desibeliä. Koteloinneilla päästään helposti kymmenen desibeliä alempaan melutasoon.

Tähän asti vain kirjallisena ollut meluntorjuntaohjelma saa tänä vuonna aiempaa visuaalisemman muodon. Melutasoja havainnollistetaan värein, jotta työntekijä tietää varautua riittävin suojaimin tietylle alueelle mennessään.

Työntekijöillä on luonnollisesti käytössään kuulonsuojaimet. Koeampujat altistuvat melulle eniten. He käyttävät tarvittaessa tuplasuojausta, jossa kuppisuojainten alla on omat valetut suojaimet tai tavalliset tulpat. Koeammunta tehdään kopista, josta aseen piippu on erotettu omaan äänieristettyyn tilaansa.

Kemikaalien käyttö vaatii huolellisuutta

Osa Nammon työturvallisuusasioista liittyy kemikaaleihin. Metallipölyäkin tehdassaleissa on. Kemikaalit ovat mukana yleisissä työn vaarojen ja riskien arvioinneissa, mutta niistä tehdään myös omia arviointeja.

– Olemme ottaneet hiljattain käyttöön Ecobio Manager -ohjelman kemikaalien hallintaan. Ihan kaikkia kemikaaliriskien arviointeja ei ole vielä saatu luotua järjestelmään, Järvelä sanoo.

Tehtaassa käsitellään lyijyä, kromia ja ruutia mutta myös lakkoja ja liimoja. Ruuti voi syttyä kipinästä, ja siksi staattista sähköä ehkäistään muun muassa maadoituksilla, materiaalivalinnoilla sekä ilmankosteuden hallinnalla.

Yleisen turvallisuuden takia patruunateollisuuden toiminta on tarkasti säänneltyä. Räjähteiden valmistusta ja varastointia saa harjoittaa vain Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvalla.

Erityistä huolellisuutta vaaditaan, kun pestään hylsyjä ja luoteja työvaiheiden välissä. Pesu poistaa kappaleista rasvaa ja muita epäpuhtauksia. Pesuun käytetään vahvoja happoja.

Syövyttävien aineiden kanssa ollaan tekemisissä myös tehtaan omassa jätevesilaitoksessa. Roiskeilta on tällöin suojauduttava käsinein sekä suojalasein tai visiirin avulla.

Happojen käsittelyn automatisointi on tuonut turvallisuutta työskentelyyn.

– Aiemmin käyttäjä saattoi kaataa ainetta itse kanisterista. Nyt se otetaan pumpulla suoraan prosessiin, Järvelä kertoo.

Koska työtä tehdään melussa ja käytössä on erilaisia kemikaaleja, työter­veyshuolto tekee säännöllisesti kuulontutkimuksia ja biomonitorointia, joilla voidaan selvittää altistumista.

Mieti ennen kuin toimit

Työtapaturmia on vähän, viime vuoden aikana niitä raportoitiin viisi. Nekin ovat liikaa, nollaa tavoitellaan.

– Työtapaturmat ovat useimmiten kompastumisia tai haavoja ja ruhjeita, Merja Järvelä kertoo.

Yleensä ne syntyvät normaalista poikkeavassa toiminnassa. Nammon työturvallisuuskäytännöissä korostetaan, että on tärkeää miettiä ennen työhön ryhtymistä. Kun ajatus on työssä mukana, säästytään monelta pieneltä tapaturmalta, kuten venähdyksiltä tai sormivammoilta.

Työntekijät saavat kiitosta, kun tapaturmia on vähän. Kun mittariin tulee sata tapaturmatonta päivää, siitä kerrotaan muun muassa tehtaan infotelevisiossa. Pitkä tapaturmaton jakso tietää kakkukahveja koko porukalle.

Työperäisiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja esiintyy jonkin verran. Käsin tehtävät nostot ja siirrot kuormittavat työntekijöiden yläraajoja. Vastikään tehtaalle on hankittu kaato- ja syöttölaitteita, jotka vähentävät fyysistä kuormitusta.

Oma esimerkki paras

Työsuojeluvaltuutettu Jarkko Ketola haluaa näyttää hyvää mallia muille. Kun itse toimii esimerkillisesti ja muistaa työpaikalla turvallisuuden ja siisteyden, turhia tapaturmia ei tule.

Uudet työntekijät koulutetaan ja perehdytetään tarkasti ja konkreettisesti. Työsuojeluvaltuutetulle kerrotaan toiveita, ja se on hyvä asia. Viesti kulkee.

– Olen ollut monessa työpaikassa ja koen, että täällä asiat ovat hyvin, Ketola kiittelee.

Järvelä nyökkää vieressä. Tehtaalla tehdään riskinarviointia lähes joka viikko. Koneiden turvallisuutta kehitetään säännöllisesti, koska teollisuuden koneita ja laitteita koskevat määräykset muuttuvat. Ristiinauditointia tehdään työturvallisuus- ja ympäristöasioissa niin osastojen kuin toimipisteidenkin välillä.

Vuoden 1976 tapahtuma ei toistu

Ihmishenkiä vaatinutta vakavaa onnettomuutta ei voi Lapualla sivuuttaa. Räjähdyksessä menehtyneistä suurin osa oli perheellisiä naisia, ja tapaus järkytti ihmisiä ympäri Suomen.

Onnettomuudesta on tekeillä elokuva, jonka kuvausten on määrä alkaa vuoden 2022 keväällä. Joillekin paikkakuntalaisille muisto on kipeä. He kokevat, ettei tapahtunutta ole syytä muistella ja nostaa uudelleen tarkasteluun. Elokuvanteko jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja sen oikeutuksesta on keskusteltu kiivaasti paikallisissa medioissa.

Vakava tapaturma muuttaa väistämättä käytäntöjä. Työsuojelu Suomessa sai Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuudesta tuntuvan sysäyksen, mutta kehitys vauhdittui 1970-luvulla myös muista syistä.

Lapualla huomattiin, että kriisiapua tulee kehittää ja myös auttajat tarvitsevat tukea.

– Heti räjähdyksen jälkeen koottiin henkisen avun työryhmä, johon kuului pappeja, psykologeja ja sosiaalialan ammattilaisia, Lapuan kaupungin museoiden intendentti Sakari Hanhimäki kertoo.

Uuden tehtaan suunnittelu aloitettiin pian onnettomuuden jälkeen. Kun se sattui, tehtaan ruutivaraston yläkerrassa oli ruutia tiettävästi noin 700 kiloa. Nykyisin räjähteitä ei säilytetä yhdessä tilassa isoja määriä.

Työturvallisuuden tutkimusprofessori Anna-Maria Teperi Työterveyslaitoksesta perehtyi tapauksesta kirjoitettuun Onnettomuustutkintakeskuksen loppuraporttiin. Siinä annetut kahdeksan suositusta koskevat erityisesti räjähdeteollisuuden turvallisuusvaatimuksia ja lakeja.

Yksi suosituksista tuo esiin henkilöstön osaamisen ja koulutuksen sekä työsuojelun osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet. Suositukset tähdentävät myös sitä, ettei tekniikan toimivuus saa olla kiinni ihmisen toiminnasta.

– Nuo turvallisuutta koskevat ohjeet ovat edelleen pohja hyvälle turvallisuuskulttuurille, Teperi toteaa.