Anni Nuutinen on taistellut jännittämisensä kanssa kaksi­kymmentä vuotta. Hän on hankkinut tietoa asiasta, tutustunut itseensä ja tehnyt monenlaisia harjoituksia. Hänen jännittämisensä juontuu melko tyypilliseen tapaan täydellisyyden tavoittelemisesta.

Jännitys ilmenee Nuutisella levottomuutena, sähellyksenä, unettomuutena, valintojen tekemisen vaikeutena, vitkutteluna ja ylikierroksilla käymisenä. Hermostuneena ja ahdistuneena ollessaan hänen on välillä vaikea sisäistää ohjeita.

Kehossa jännitys tuntuu esimerkiksi hikoiluna, vapi­nana, ruokahalun muutoksina ja tykytyksenä.

– Jännitys aiheuttaa stressiä, stressi ahdistusta ja ahdistus lamaannusta. Kyse ei ole siitä, että ”mua nyt vain vähän jännittää”. Olen tehnyt yläasteelta alkaen paljon töitä itseni kanssa selvitäkseni, Nuutinen sanoo.

Virheiden pelko kaventaa elämää

Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli kovan työn ansiosta yli yhdeksän. Anni Nuutinen ei silti uskaltanut lähteä lukioon, koska pelkäsi uupuvansa. Hän opiskeli viheralarakentajaksi ja on työskennellyt rakennusalalla.

– Perfektionismi yhdistettynä vaativaan ja tarkkaan luonteeseeni sekä virheiden ja konfliktin pelkoon teki minusta alisuoriutujan. Kun yritin vältellä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, elämä alkoi kaventua.

Työelämässä jännittäminen ilmeni muun muassa epäonnistumisen ja häpeän pel­kona.

Sekä koulussa että töissä Nuutinen varmisti moneen kertaan, ettei vain tee mitään virhettä. Se johti jahkailuun, eikä hän saanut asioita aikaan siihen tahtiin kuin olisi pitänyt. Hän kuormittui liikaa ja uupui. Itsetunto romahti.

Vuonna 2019 Nuutinen aloitti rakennusinsinöörin opiskelut ammattikorkeakoulussa. Samoihin aikoihin hän pääsi psykoterapiaan, jonka hän olisi halunnut aloittaa jo vuosia aiemmin. Opintojen alku takkusi, ja hän joutui keskeyttämään. Hän aikoo jatkaa keskeytyneitä opintojaan Kelan kuntoutustuella.

Taipumus juontaa lapsuudesta

Anni Nuutisen taipumus jännittää syntyi jo lapsena. Hänen monisairas isänsä oli heikkonäköinen ja muisti­ongelmainen. Kotona vallitsi tarkka järjestys, jotta isä löysi tarvitsemansa. Pienetkin poikkeamat tai vastoinkäymiset saivat hänet menettämään malttinsa, heittelemään tavaroita, kiroilemaan ja raivoamaan.

Tytär alkoi vältellä jännittäviä tilanteita ja konflikteja. Hän halusi olla kiltti ja hyväksytty. Välttyäkseen virheiltä hän oppi tarkkuutta ja huolellisuutta sekä lukemaan ihmisiä ja ennakoimaan tulevaa.

Nuutinen suoritti sekä koulussa että partiossa. Hän toimi aktiivisesti partiolippukunnassa. Teini-iässä hän seisoi asennossa lippukuntaleirillä joka toinen viikonloppu, ja joka toisen viikonlopun hän chillaili puistossa goottirokkarina. Vaatteet toimivat suojaavina haarniskoina.

– Sain apua jännittämiseen tutuista ja turvallisista asioista. Rutiinit ja säännöt tukevat jännittäjää. Myös partiossa hankituista taidoista on ollut hyötyä.

Hän muistuttaa, ettei vuosia kestänyt jännittäminen katoa nappia painamalla. Onneksi työkalupakissa on nyt monenlaisia selviytymiskeinoja.

Itsemyötätuntoa ja vertaistukea

Pysähtyminen sekä itsensä kuunteleminen ja hyväksyminen tässä ja nyt.

Näitä keinoja Anni Nuutinen on harjoitellut itse­myötätunnon ohella. Hän on osallistunut muun muassa häpeää sekä hyvää elämää käsitteleville kursseille, purkanut tunnelukkojaan ja oppinut armollisuutta itseään kohtaan.

Hän suosittelee pitämään terapiapäiväkirjaa, josta näkee oman edistyksensä. Vaikka tekisi miten paljon töitä, muutosta ei välttämättä näe, jos ei välillä vertaa menneisyyttä nykytilanteeseen.

Keväällä Nuutinen osallistui nuorille aikuisille suunnatulle jännittäjäkurssille, joka liittyi turkulaisen Monipalvelukeskus Tsemppi ry:n ESR-hankkeeseen. Ryhmän parasta antia oli hänen mukaansa vertaistuki. Nuutinen myös koki itsensä merkitykselliseksi saadessaan jakaa kokemuksiaan etenkin oman muutostaipaleensa alussa oleville jännittäjille.

Hyötyä oli myös viikkotavoitteista, jotka jokainen ryhmäläinen asetti itselleen. Nuutisen tavoitteita olivat esimerkiksi lääkärille ja kouluun soittaminen sekä isän vieminen parturiin. Yhtenä viikkotehtävänä oli olla aidosti läsnä siskonpojan syntymäpäivillä sen sijaan, että keskittyisi omaan jännittämiseensä.

– Se oli hyvä kokemus. Jännitin vähemmän, kun keskityin muihin. En väsynyt niin paljon kuin normaalisti, ja muistin jälkeenpäin kaiken paremmin.

Jännitys pakkautuu kehoon

Anni Nuutinen asettaa itselleen päämääriä, mutta pilkkoo ne tarvittaessa osatavoitteisiin ja pieniksi askeliksi. Hän tekee itselleen listoja ja pyytää mahdollisuuksien mukaan kirjalliset ohjeet sekä vierailee etukäteen esimerkiksi uudella työmaalla.

Tiukkoihin tilanteisiin hän pyytää mukaan tukihenkilön. Kannattaa sanoa suoraan, että jännittää tai kärsii paniikkihäiriöistä ja tarvitsee siksi tukihenkilöä tai muuta tukea, esimerkiksi kirjallista materiaalia. Kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin.

Nuutinen kannustaa jännittäjiä haastamaan itseään sopivasti ja menemään epämukavuusalueelle. Sieltä saadut onnistumisen kokemukset kantavat eteenpäin. Hän on saanut myös mietekirjoista apua rakentavaan positiiviseen ajatteluun.

Koska jännitys kerääntyy kehoon, sen purkamiseen auttaa liikunta tai esimerkiksi tärinä. Nuutinen käy juoksemassa. Juostessaan hän hengittää luonnostaan juuri niin kuin pitää. Samalla voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa.

Hän sanoo olevansa niin fyysinen ihminen, että ahdistus pakkautuu fyysiseksi kivuksi. Liikunta on siihen hyvä lääke.

– Jännityksen purkaminen lähtee oman kehon kuuntelemisesta, Nuutinen on oppinut.