Mitä yhteistä on luovalla työskentelyllä ja työturvallisuudella? Äkkiseltään ei ehkä mitään, mutta tarkemmin pohtien yhdistäviä tekijöitä löytyykin yllättävän paljon. Yhdessä tekeminen lisää luottamusta ja madaltaa hyvää tarkoittavan puuttumisen kynnystä. Tämä edistää työturvallisuutta.

Eteläsavolaisen LuovaNosteen Tarja Kyllönen, Raija Kallioinen, Paula ­Myöhänen ja Taru Tähti ovat luovan alan ja työelämän ammattilaisia, jotka ovat kehittäneet taidelähtöistä valmennusta. He valmistelivat pilotin, joka käsitteli työturvallisuutta prosessimaisesti mielen hyvinvoinnin näkö­kulmasta. Se sai nimekseen Hyvän mielen työ.

Katse inhimilliseen tekijään

Pilottiin lähti mukaan mikkeliläinen kuljetusalan yritys Savonlinja Oy, joka työllistää noin 700 henkeä. Yrityksen henkilöstöjohtaja Ari Rajamäki syttyi heti kuultuaan mahdollisuudesta kokeilla luovia menetelmiä työpaikalla. Kiinnostusta siivitti oma harrastustausta.

– Koska olen soittanut bändissä ja laulanut kuorossa, tiedän, kuinka hyvää esimerkiksi musiikki ihmiselle tekee, Rajamäki kertoo.

Valmennuksella vaikutetaan psyko­sosiaalisen kuormituksen aiheuttamaan turvallisuusriskiin. Inhimilliset tekijät, kuten väsymys, henkisesti kuormittavat asiat ja voimakkaat tunteet, voivat heikentää tarkkaavaisuutta ja aiheuttaa vaaroja, vaikka työpaikalla työturvallisuus muuten olisi kunnossa.

– Henkinen puoli vaikuttaa siihen, miten ihminen tekee työtään. Kuormittuneena vaaranpaikat voivat jäädä huomaamatta ja virheitä tulee helpommin, Rajamäki toteaa.

Mistä syntyy välittämisen kulttuuri?

Valmennukseen osallistui yhtiön johto ja päällikkötaso. Mukana oli liikenne­päälliköitä, hallinnon esihenkilöitä sekä työsuojelupäällikkö ja -valtuu­tettu. Kahdestatoista osallistujasta yhdeksän oli miehiä.

Työpajat tarjosivat tilaisuuden keskustella tärkeistä teemoista keskellä kiireistä arkea.

Tapaamisissa tietopuoliset valmennusteemat yhdistyivät luoviin menetelmiin. Konsepti osoittautui toimivaksi, vaikka lähityöskentelyksi suunnitellut työpajat pidettiin lopulta kokonaan etänä Teamsin kautta.

Osallistujille tulivat tutuiksi muun muassa kognitiivisen ergonomian keinot sekä työjärjestelyjen ja työn sisältöjen vaikutukset kuormitukseen.

– Käsittelimme omien voimavarojen vahvistamista, luottamusta ja sen rakentamista, henkisen kuormituksen tunnistamista, yhteisöllisyyttä ja palautumistaitoja. Erityisesti pureuduimme välittämisen kulttuurin kehittämiseen, Raija Kallioinen kertoo.

Hyvän mielen työn piirteet näkyviksi

Ensimmäisessä työpajassa osallistujat tekivät yhdessä työturvallisuuden alkukartoituksen. Siinä he arvioivat fyysisen ja teknisen, toiminnallisen, virtuaalisen ja psykososiaalisen työympäristön sekä työtapaturmien ja ammattitautien torjunnan tilaa yh­tiössä. Tämä vaihe avasi ryhmälle sitä, miten psykososiaalinen kuormitus ja mielen hyvinvointi osaltaan vaikuttavat työturvallisuuteen.

Osallistujat arvioivat omaa työturvallisuusjohtamistaan ja nimesivät sekä toimivia että kehitettäviä asioita. Valmentajat panivat ryhmäläiset miettimään sitä, kuinka jokaiselle kuuluva työsuojeluvastuu toteutuu arjessa, mikä siinä toimii ja mitä olisi hyvä petrata.

Osallistujat määrittelivät myös hyvän mielen työn piirteitä.

– Visualisoimme sisältöjä Jam­boardiin valmiin mind mapin ja teemaa käsittelevän kuvan perusteella. Viritimme ajatuksia näyttämällä piirretyn videon, ja kuvailimme hyvän mielen työtä valmiiden kuvien avulla, Tarja Kyllönen kertoo.

Jamboard on virtuaalinen kirjoitusseinä, jota voi käyttää yhteiseen ideoin­tiin toisten osallistujien kanssa.

Työpajaohjelman aluksi osanottajat vastasivat myös AVIn psykososiaalisen kuormituksen kyselyyn, jonka sisältö purettiin yhteisesti pajassa. Tapaamisia yhdistivät välitehtävät.

Valokuvia, voimabiisejä ja elämänlankoja

Yhteensä työpajakertoja oli kuusi, ja ne toteutettiin puolen vuoden aikana. Joka kerralla oli mukana useampi valmentaja, joko työpareina tai toisiaan täydentäen.

– Meillä kaikilla on omat vahvuusalueemme, joiden mukaan jaoimme vastuita, Paula Myöhänen kertoo. Hän itse ohjaa erityisesti osallistavan valokuvan menetelmien käyttöä työyhteisöissä.

Osallistujat työskentelivät valokuvien ja valmiiden kuvien kanssa, piirsivät ja kirjoittivat luontorunoja ja tarinoita. Lisäksi työpajoissa hyödynnettiin digitaalisia luovia sovelluksia.

Myös musiikki kuului ohjelmaan monella tavalla. Savonlinjalaiset soittivat jokaisessa tapaamisessa voimabiisejään sekä viettivät musiikki- ja luonto­äänitaukoja. He kertoivat toisilleen voimia vievistä asioista kirjoittamalla niistä tekstejä anonyymeille Jamboard-lapuille.

Voimanlähteistä kertoivat lisäksi valokuvat, joissa näkyi niin ystävien yhteistä liikunnan riemua laskettelurinteessä kuin perheporukan maisemaretkiäkin. Jokainen teki oman elämänsä virstanpylväitä kuvaavan elämänlankakuvan ja esitteli sen muille osallistujille tarinan muodossa.

Kohtaamiset ja avautumiset lähensivät

Luovan työskentelyn ansiosta keskustelut aiheista ovat syvällisempiä kuin perinteisillä luennoilla. Ari Rajamäen mielestä luovat menetelmät uppoavat ja jäävät mieleen paremmin kuin luennot ja perusvalmennus.

– Kun asioista avauduttiin ryhmässä, se sitoi johtoa ja esihenkilöitä yhteen. Samalla opittiin tuntemaan toisiamme. Esimerkiksi elämänlankojen tekemisessä ja kertomisessa oli melkein käsin kosketeltava fiilis. Ei meillä sellaisista asioista ole aikaisemmin töissä puhuttu.

Rajamäen mukaan kaikissa tilaisuuksissa oli hyvä henki ja prosessi käynnisti perinpohjaisia keskusteluja. Asioiden jatkotyöstökin on ollut helppoa työpajasarjan jälkeen.

Pajoissa oli myös paljon naurua, huumoria ja positiivista pöhinää.

– Juuri sitä näinä aikoina tarvitaan – hyviä kohtaamisia ihmisten välillä, valmentajat korostavat.

Kun työkavereita oppii tuntemaan, tunteistakin pystyy puhumaan töissä. Silloin herkemmin myös tunnistaa henkisen kuormittuneisuuden ja osaa tiukassa paikassa tukea kaveria.

Viimeisessä työpajassa koko ryhmä arvioi valmentajien kanssa toiminnan vaikuttavuutta ja suunnitteli yhteisesti jatkotoimia. Välittämisen kulttuurin toteutumista seurataan työpajaohjelman jälkeen.

Yhteistyö saanee jatkoa

Ennakkoon Ari Rajamäki kertoi osallistujille aiheesta mutta ei luovasta lähestymistavasta.

– Olen näiden viiden yhtiössä työskentelemäni vuoden aikana oppinut tuntemaan ihmisiä sen verran, että uskoin tämän työtavan toimivan.

Rajamäki oli oikeassa. Työpajoista on tullut vain positiivista palautetta, vaikka osallistujista osa ei ollut koskaan kokeillut luovaa tai taidelähtöistä työskentelyä. Valmentajat huomioivat tämän ja johdattelivat sisältöihin helposti lähestyttävillä menetelmillä, joissa ei ole osaamisvaatimuksia.

Palautteen perusteella sekä johdon että esihenkilöiden suhtautuminen omaan jaksamiseen muuttui työ­pajaohjelman aikana. Yhtiössä ymmärretään entistä paremmin, että oman mielen hyvinvoinnista on pidettävä huolta, jotta voi tukea myös muiden hyvinvointia.

Koska kiinnostusta olisi ollut enemmänkin, Rajamäki selvittelee myös jatkon mahdollisuuksia. Seuraavaan vaiheeseen osallistuvat loput esimiehet ja toimihenkilöt.

Kokemukset ylittivät odotukset

Vaikka alun perin työpajat oli tarkoitus pitää lähityöskentelynä, etänä toteutettu konsepti osoittautui toimivaksi. ”Homma toimi hyvin Teamsissa. En osaa kuvitella, miten olisi voinut toimia paremmin livenä”, totesi eräs osallistuja palautteessaan.

Kokemus kannustaakin Savonlinjaa aiempaa monipuolisempaan Teamsin koulutus- ja valmennuskäyttöön, mikä helpottaa arkea monella paikkakunnalla toimivassa organisaatiossa.

Osallistujat pitivät konseptia mielenkiintoisena ja koko työpajasarjaa hienona kokemuksena. Lopputulos ylitti myös valmentajien odotukset. Aiemminkin savonlinjalaisten kanssa työskennellyt Tarja Kyllönen tosin tiesi ennestään, että yrityksessä on valmiuk­sia luovaan työskentelyyn.

– Johan me johtoryhmän kanssa aiemmin piirsimme yrityskulttuurin bussin muotoon, hän mainitsee.