”Huomenta Länsi-Uudenmaan poliisin yleisjohdosta. Taivaalta tulee vettä ja pinnat ovat erittäin liukkaita, jopa jäisiä, kun lähdette ulos. Yön aikana hoidettu noin 50 hälytystehtävää, muun muassa rattiksia, häiriöitä ulkona ja kotikeikkaa.”

Komisario Hannu Väänänen kertoo aika ajoin Twitterissä, miltä arki näyttää hänen työpaikallaan Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella. Viestien sävy saattaa olla leppoisa, mutta sitä itse työ ei useinkaan ole. Väänäsen vastuualueeseen kuuluu muun muassa nuorten rikollisuuden tutkinta.

– Esimerkiksi tänään olen ottanut kantaa nuorisorikostutkinnan asioihin ja tehnyt ennaltaehkäisevän toiminnan linjauksia. Tehtäviä pystyy osittain suunnittelemaan etukäteen, mutta välillä tulee akuutteja avunpyyntöjä esimerkiksi koulujen kuraattoreilta ja rehtoreilta. Ja hälytystoiminta voi muuttaa päivän ohjelmaa nopeastikin, Väänänen kertoo.

Komisariona hän ei enää liiku kentällä samaan tapaan kuin aiemmin urallaan, vaan tehtävät liittyvät pääosin rikosten tutkintaan, sidosryhmäyhteyksiin etenkin lastensuojelun ja sosiaalihuollon kanssa sekä operatiiviseen johtamiseen.

Edelleen työssä on silti kohdattava ikäviä, välillä traagisiakin, asioita.

– Polisin työ liikkuu ihmisten huonon olon, epä­onnen ja rikoksen maailmassa, ja se valitettavasti myös jättää meihin jälkemme, Väänänen sanoo.

Purkukeskustelu kuuluu työhön

Jäljet voivat Väänäsen mielestä näkyä turtumisena ja kyynistymisenä. Työssä nähtyjen surullisten ihmiskohtaloiden jälkeen pienemmät vastoinkäymiset tuntuvat helposti vähäpätöisiltä.

– Tämän kanssa joudumme joskus tekemään töitä, jotta emme tiedostamattakaan jossain porukassa väheksyisi muiden kertomia ongelmia. Vaikka ajattelisimme, että ne eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä näemme työssämme, heille ne ovat isoja asioita.

Kovimpina paikkoina omalla urallaan Väänänen pitää kollegan menehtymistä ja toisen vahingoittumista virkatehtävässä sekä lapsiin kohdistuneita väkivallantekoja.

– Muistan erään tapauksen, jossa meitä oli kaksi poliisia, kaksi pappia ja kaksi vainajankuljetusfirman edustajaa pienen vainajan sängyn ympärillä. Siinä tilanteessa olimme kaikki hetken aikaa sanattomia ja neuvottomia miehiä.

Vaikeiden tilanteiden purkamisessa auttavat defusing- ja debriefing-keskustelut, joita Väänäsen työpaikalla järjestetään psyykkisesti kuormittavien tapahtumien jälkeen. Defusing on lyhyehkö purkukeskustelu, joka käydään pian keikan jälkeen. Debriefing taas on pidempi jälkipuinti-istunto, joka järjestetään tarvittaessa päivä tai pari myöhemmin.

Väänäsen työpaikalla keskustelujen ohjaajat ovat menetelmiin koulutettuja kollegoita, muita koulutuksen saaneita henkilöitä omasta organisaatiosta tai tarvittaessa ulkopuolisia ammattilaisia. Lisäksi työntekijä voi saada apua työterveyshuollosta.

Kun Väänänen aloitti poliisin uraansa viisitoista vuotta sitten, purkukeskustelujen käytäntöä vasta rakennettiin hänen työpaikallaan. Sittemmin siitä on tullut vakiintunut ja hyväksi koettu toimintatapa.

Nuorten väkivalta huolettaa

Kun Hannu Väänänen pohtii työssään kokemiaan tunteita, hän mainitsee ensimmäiseksi voimattomuuden. Se syntyy siitä, kun toivoisi voivansa vaikuttaa asioihin enemmän kuin pystyy. Lisäksi vakavat rikokset herättävät surua ja toisinaan myös epäuskoa.

– Epäuskoa siitä, että pystyykö ihminen todella tekemään toiselle ihmiselle tällaista – tekoja, joita ei näe edes elokuvissa, Väänänen selventää.

Hän on huolissaan siitä, että väkivalta nuorten keskuudessa on raaistunut ja sekä uhkailun että väkivallan käytön kynnys on madaltunut. Vaikka Suomessa esimerkiksi henkirikokset eivät ole pitkällä aikavälillä lisääntyneet, pieni joukko syyllistyy entistä useampiin rikoksiin. Usein taustalla on vakavaa syrjäytymistä.

– Varsinkin nuorten keskuudessa tällainen ilmiö on ollut muutaman vuoden. Puukkoja, erilaisia astaloita ja asejäljitelmiä kannetaan mukana. Ja niillä uhataan toista lasta tappamisella ja viedään omaisuutta, joka saattaa olla vain limpparipullo ja sipsipussi. Onhan se jotenkin hurjaa.

Rikoksen selviäminen tuo hyvän mielen

Ilon tunteita Väänänen kertoo kokevansa työssään silloin, kun joku toistuvasti rikoksia tehnyt henkilö on saanut asioitaan järjestykseen tai kun rikoksilla oireilevan nuoren elämässä tapahtuu käänne parempaan. Sekin tuo hyvää mieltä, kun työvuorossa on hyvä porukka ja ilmapiiri.

– Ja totta kai aina kun poliisi saa rosvon kiinni ja rikos selviää, niin onhan se palkinto ja iloa tuottava asia. Ja varmasti moni kokee tyytyväisyyttä myös silloin, kun kollega onnistuu tehtävässään. Se on aina meille kaikille kotiin päin.

Ratsastus irrottaa hyvin työstä

Työstä on myös tärkeää osata irrottautua. Poliisina se ei aina ole helppoa, koska valppaus jää helposti päälle siviilielämässäkin.

– Välillä huomaan vaikka kaupassa käydessäni, että ympäristöä tulee tarkkailtua samalla tavoin kuin töissä ollessa. Siitä pitää pyrkiä irti, vaikka toisaalta meillä on velvollisuuskin olla aina valmiina, jos poliisin apua tarvitaan, Väänänen sanoo.

Kaikille ammatti ei kuitenkaan sovi siitä syystä, että rankat kokemukset alkavat vaikuttaa liiaksi omaan elämään. Väänäsen mukaan jotkut huomaavat tämän jo koulutusvaiheessa, toiset ehkä myöhemmin.

– Sitten voi vaihtaa toiselle alalle tai toiseen työhön poliisilla, mikä on ihan tervettä ja järkevää. Enää ei ajatella niin, että olisi vain kestettävä. Tai että tunneongelmia hoidettaisiin alkoholilla.

Hän itse saa vastapainoa työlle harrastuksista, joihin kuuluu muun muassa vanhojen autojen rakentelu sekä ratsastus, jonka hän aloitti omien lasten mentyä aikoinaan heppakouluun.

– Rouva osti minulle syntymäpäivälahjaksi yhden ratsastustunnin. Pelkäsin hevosia kuin syötävä, mutta oli hyvä opettaja ja hyvä hevonen, ja siitä lähtien olen tunnilla käynyt. Työasiat unohtuvat siellä tehokkaasti, kun on keskityttävä vain hevoseen ja opettajan ohjaukseen.

Ennen poliisiuraansa Väänänen työskenteli insinöörin ammatissa, mutta nykyinen työ on hänestä monipuolisempaa ja ihmisläheisempää.

– Tykkään hoitaa asioita ihmisten kanssa, se on tämän työn suola. Tosin nykyisessä toimenkuvassa olen enemmän vain täällä lasikuution sisällä, hän sanoo viitaten omaan toimipisteeseensä eli Espoon pääpoliisiasemaan.

Tapahtumia silti ympärillä riittää, kuten Väänäsen uusi twiitti osoittaa: ”Länsi-Uudenmaan poliisin alueella tämän päivän aikana noin 80 hälytystehtävää. Tappelua, näpistyksiä, vahingontekoja, muutama kolari, häiriöitä ulkona ja asunnoissa, virka-aputehtäviä yms. Kiirepäivä, partioilla töitä molemmille käsille.”