Kova paineen tuntu iski päähän yllättäen. Kipu oli niin voimakas, että Jone Puputti arveli kuolevansa. Päänsärky jatkui koko yön. Silloinen vaimo patisteli miehen aamulla työterveyshuoltoon, josta hänet passitettiin nopeasti sairaalaan.

Puputilla todettiin lukinkalvon alainen verenvuoto, SAV. Verisuonien seinämästä löytyi pullistuma, aneurysma, joka oli revennyt.

Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto ovat aivoverenkiertohäiriöitä. SAV:n saaneista 40–50 prosenttia kuolee ensimmäisten kuukausien aikana. Oireita ovat räjähtävä ja poikkeuksellisen voimakas päänsärky, johon liittyy usein tajunnantason laskua ja pahoinvointia. Sairastuneiden keski-ikä on 55 vuotta. Kohonnut verenpaine, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö lisäävät SAV:n riskiä, mutta sairaus kulkee myös suvussa.

Aivojen toiminta vaikeutui

Jone Puputti leikattiin ja pullistuma klipsattiin. Hän oli sairaalassa nelisen viikkoa. Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, jonka seurauksena voi ilmetä esimerkiksi motorisia, kielellisiä ja kognitiivisia eli tiedon käsittelyyn liittyviä vaikeuksia.

– Kotiuduttuani olin hyvin hämmentynyt. En tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä, miten edetä. Muisti pätki, ajatteleminen oli vaikeaa, ja suuntavaistonikin oli olematon. Ajoin autolla pari kertaa kukkapenkkiin. Silloin autolla ajamista ei kielletty, kuten nykyisin.

Puputti huomasi, ettei hän pystynyt enää leikkimään ja peuhaamaan poikansa kanssa kuten aiemmin. Äänet, tekeminen ja jopa ajatteleminen rasittivat aivoja. Hän väsyi herkästi, kun mitta tuli täyteen.

– Jouduin luopumaan monista asioista. Osin harrastuksista, osin työstä ja osin perheestäkin. Talouteni kärsi.

Elettiin vuotta 2009. Alun perin tradenomin tutkinnon suorittanut Puputti työskenteli Porin kaupungilla maanomistuksen digitalisoimisen parissa. Nyt hän on 51-vuotias ja toimii kaupungin talous- ja hallintoyksikössä talousasiantuntijana kiinteistöverotehtävissä.

Liian nopea paluu töihin

Puolen vuoden sairausloman jälkeen Jone Puputti palasi töihin kokopäiväisesti kuvitellen olevansa työkykyinen. Työnteko osoittautui liian rankaksi. Kaikki vapaa-aika meni palautumiseen, joten hän jäi aluksi tuolloin vielä käytössä olleelle osa-aikalisälle.

– Palasin liian nopeasti työelämään, enkä palautunut koskaan kunnolla. Onneksi nykyisin on mahdollisuuksia palata töihin erilaisten työkokeilujen kautta.

Jos Puputilla olisi sama tieto ja kokemus kuin nyt, hän ei kiirehtisi niin nopeasti töihin. Mitä paremmin palautuu, sitä paremmin toipuu. Toipuminen on yhä kesken, samoin kuin hyväksymisprosessi, eikä hän tiedä, tuleeko prosessi koskaan täysin päätökseen.

Puputti on kiitollinen läheisilleen tuesta ja rinnalla pysymisestä.

– Joudun miettimään usein lepäämistäni ja palautumistani sekä taiteilemaan väsymyksen ja päänsärkyjen kanssa. Mietin, mitä voin ja mitä kannattaa tehdä, mikä on tärkeintä. Arvomaailmani on mennyt päälaelleen. Terveys tulee nyt kaikessa ensin. Silti harmittaa, että joudun välillä hyppäämään sivuun kesken kiinnostavan tekemisen.

Rasituksesta palautuminen vie aikaa

Jone Puputti korostaa, ettei väsymys ole sitä, että häntä vähän nukuttaa, vaan väsymyksen aikana koko keho menee tietynlaiseen tilaan. Jopa silmien lihakset väsyvät ja näkö voi heikentyä.

Nukkuminen ei välttämättä auta. Unen laatu on heikentynyt, mielialat heittelevät, ja stressinsietokyky on heikko. Aivot eivät palaudu kunnon rasituksesta edes muutamassa yössä. Kovan rasituksen jälkeen voi mennä päiviä ennen kuin Puputti on toimintakunnossa.

– Ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, koska sairauteni ei näy päälle päin. Töihin paluu aivoverenvuoto­kohtauksen jälkeen oli aluksi vaikeaa, koska en ymmärtänyt omaa tilaani eikä esihenkilönikään ymmärtänyt, missä kunnossa olin.

Puputti yritti toimia entiseen tapaan muttei pystynyt siihen. Esimerkiksi tietokoneruudun katsominen tuntui todella raskaalta.

– Pelkäsin myös, että sairauteni uusiutuu ja kuolen. Pelko vei paljon energiaa.

Jone Puputti toivoo, että työterveyshuollon lisäksi työpaikoilla olisi henkilö, joka ottaisi kopin, kun työntekijä palaa pitkän sairausloman jälkeen töihin. Tämä auttaisi selvittämään, miten räätälöidä työkuvaa niin, että se tukee jaksamista. Vastuuta ei saisi jättää sairastuneelle itselleen.

Aivosairauksista ja niiden vaikutuksista kognitiivisiin taitoihin ei aina tiedetä työpaikoilla riittävästi. Puputti kannustaa työkavereita kysymään sairauslomalta töihin palaavalta, mitä tälle kuuluu ja miten hän voi.

Aivoverenkiertohäiriön saaneeseen suhtaudutaan usein arkaillen, eikä tiedetä, mitä sanoa. Hänet saatetaan jopa sulkea työyhteisön ulkopuolelle, koska hän ei ole enää samalainen kuin ennen sairauskohtausta. Toipuminen on tosin aina yksilöllistä.

Esihenkilö tukee työntekoa

Kuusi viime vuotta Jone Puputti on tehnyt 50–60-prosenttista työaikaa osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Hän tekee töitä enimmäkseen etänä. Työ on melko yksinäistä – Puputti kaipaisi välillä enemmän säpinää ja yhteistyötä muiden kanssa.

Tällä hetkellä hän on tyytyväinen työnantajaansa Porin kaupunkiin. Nykyinen esihenkilö ymmärtää tilanteen ja tukee häntä. He ovat sopineet, että Puputti voi päättää työajastaan melko itsenäisesti. Hän saa tauottaa työpäivänsä jaksamisensa mukaan ja tehdä työt hyvinä päivinä.

Puputti yrittää keskittyä yhteen työtehtävään kerrallaan eikä mieti samaan aikaan muuta. Hän suunnittelee työpäivänsä etukäteen voimiensa mukaan, vaikkei aina täysin tiedäkään, millainen vointi tulee olemaan. Ennen suorituskeskeinen mies teki liikaakin asioita samaan aikaan, nyt hän ei siihen pysty.

– Olisi kiva voida innostua aidosti asioista miettimättä, pystynkö tai jaksanko tätä. Välillä innostunkin, mutta työn tekemiseni on jatkuvaa taiteilemista jaksamisen kanssa.

Toipuminen jatkuu yhä

Seuratessaan muiden kiireistä elämää ja työntekoa Jone Puputille tulee välillä ulkopuolinen olo. Hän miettii, pitääkö hänen vielä mennä nykyvauhtiin mukaan, mutta tietää, ettei jaksa. Joskus väsymyksen keskellä hän harkitsee myös eläkkeelle jäämistä. Esikoinen muutti äskettäin kotoa, mutta kotona on vielä kaksi pientä lasta, mikä aiheuttaa painetta pysyä työelämässä.

– Toisaalta en viihtyisi vielä eläkkeellä. Haluan pitää kiinni työelämästä. Työssä selviytymisessä on tärkeä olla rehellinen ja avoin myös itseään kohtaan.

Puputti on aktiivisesti mukana Aivoliiton Satakunnan AVH-yhdistyksessä. Siellä ei tarvitse selitellä kenellekään, jos sattuu olemaan vähän huonompi päivä. Hän aikoo hakeutua Aivoliiton järjestämälle työikäisten uupumuskurssille.

– Mietin välillä, kauanko jaksan sinnitellä työelämässä ja paljonko minulta jää energiaa perheelleni ja harrastuksilleni. Toivon saavani kurssilta vertaistukea ja uusia keinoja jaksamiseen.

Aivoverenvuodosta on nyt yli kymmenen vuotta, mutta joillain tasoilla toipuminen jatkuu yhä. Puputille on tehty vuosien varrella kaksi korjausleikkausta.

Jone Puputti on kiitollinen siitä, että hän jäi henkiin eikä aivoverenvuoto aiheuttanut hänelle fyysisiä rajoitteita. Hän pystyy liikkumaan normaalisti. Elämään mahtuu paljon hyviä hetkiä, vaikka sairastuminen vaikutti pysyvästi aivoihin.