Jokaisella meistä on ihan omanlainen suhde liikuntaan. Toinen välttelee kaikkea mahdollista rasitusta arkisissa askareissakin. Toinen ääripää harjoittelee tavoitteellisesti jopa useita kertoja päivässä. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin jossain siinä välissä.
Valmentajakokemukseni perusteella pidän kahta asiaa merkittävimpinä kannusteina liikunnan harrastamisessa. Ne ovat sisäsyntyinen halu harrastaa itselle mieluista aktiviteettia sekä tottumus.
Jos ihminen ei pidä siitä, mitä hän tekee, hän keksii helposti selityksen, miksi hän jättää sen tekemättä. Kun taas ihminen, joka oikeasti haluaa harrastaa jotakin lajia, keksii kyllä ratkaisun, miten se onnistuu. Tahtotila on ylivoimaisesti tärkein vaikutin.
Harrastuksen säännöllisyys rakentuu sisäsyntyisen halun sivutuotoksena, ja syntyy tottumus. Jos pidän jostain, haluan sitä lisää. Jos en syystä tai toisesta viihdy jonkin harrastuksen parissa, se jää nopeasti – sanoivatpa tutkimukset sen terveyshyödyistä tai sosiaalisen median influensserit ja mainokset lajista mitä tahansa.
Harrastuksen ei tarvitse olla trendikäs. Moni mahtava liikuntamuoto ei ole ollenkaan esillä mediassa. Eikä oikeasti voi tietää, mitä mieltä jostain lajista on, jos ei ole koskaan kokeillut.
Liikuntaharrastuksen valinnassa kannattaa siis olla ennakkoluuloton ja tutkailla eri lajeja avoimin mielin. Kaikkea liikunnallista ei välttämättä edes miellä liikunnaksi, esimerkkinä tästä on vaikka luontokuvaus.
Työpaikan rooli työntekijöiden liikuttamisessa on mahdollistaa eri lajien kokeileminen ja tukea eri tavoin harrastuksen jatkuvuutta. Moni työnantaja näkee liikunnan hyödyt ja tukee työntekijöitä liikunnan harrastamista rahallisesti.
Työpaikalla voisi myös huomioida paremmin erilaiset säännölliseen liikuntaharrastukseen vaikuttavat tekijät, kuten vuorotyö tai ihmisten vireystila. Sopivin hetki liikunnalle kun vaihtelee yksilöllisesti.
Siksi vielä rahallista tukea isompana asiana näen joustavat työaikakäytännöt, jotka mahdollistavat harjoituksissa käymisen silloin, kun se työntekijälle parhaiten sopii.
Vastineeksi tuesta ja joustoista työpaikka saa aiempaa pirteämmän ja parempikuntoisen työntekijän töihin. Väittäisin sitä aika hyväksi vaihtokaupaksi.
Lasse Kammonen on Työturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija.
Lisää aiheesta: Työturvallisuuskeskus, ttk.fi
Mitä mieltä? Kommentoi!