Koneella on koneen tahti, totesi runoilija Kirsi Kunnas vuonna 1956 julkaistussa lastenlorussaan Herra Pii Poo. Kyseinen herra oli taikuri ja noita, mutta ei hänkään mahtanut mitään koneen voimalle vaan jäi junan alle.

Moni koneita työkseen käyttävä ei ymmärrä moottorin mahtia. Alkuvuoden aikana on annettu useita käräjäoikeuden päätöksiä työtapaturmista, joissa kone on ollut osallisena.

Yksi käräjäoikeuden päätös koski työtapaturmaa, jossa sormet vahingoittuivat, kun manuaalisesti ohjattavasta pylväsnitojalaitteesta puuttui sormisuoja. Laite oli työturvallisuusmääräysten vastainen.

Toisessa tapaturmassa kulmahiomakone oli tapahtumahetkellä viallinen. Laite käynnistyi vain liipasinkytkintä puristamalla, koska käynnistyksen lukitusvipu oli irronnut. Kunnossapidosta ei ollut huolehdittu.

 

Pysy ajan tasalla

Kun koneet ikääntyvät, turvalaitteet eivät enää ehkä toimikaan. Myös suojukset ovat voineet rikkoutua, tai ne puuttuvat kokonaan. Tämän on huomannut tarkastaja Tomi Lappalainen Itä-Suomen aluehallintovirastosta tarkastuskäynneillään.

Työpaikoilla on yhä paljon vanhaa konekantaa. Työnantajan onkin hyvä huomata, että käyttöönottoaikana turvalliseksi todettu kone ei välttämättä enää täytä nykyvaatimuksia. Vanhojenkin koneiden on oltava turvallisuudeltaan vähintään työturvallisuuslain ja käyttöasetuksen mukaisia.

Työnantajalla on myös velvollisuus seurata omaa alaa koskevaa lainsäädäntöä ja alan yleistä turvallisuustason vaatimusta myös koneiden osalta.

Koneturvallisuus näyttäisi kohenevan sitä mukaa, kun konekanta uusiutuu.

– Uusi turvatekniikka on kehittyneempää ja uudet koneet siten vanhoja turvallisempia, Lappalainen vahvistaa.

Myös valvonta on edistänyt asiaa. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten, kun Lappalainen aloitti työn AVIn työsuojelun vastuualueella, pylväsporakoneet aiheuttivat paljon tapaturmia. Valvontaa kohdistettiin niihin, ja tapaturmat vähenivät.

 

Varmista turvallinen käyttö

Vaatimusten mukainen kone suunnitellaan lähtökohtaisesti niin, että se on käyttäjälleen turvallinen. Voimansiirtolaitteet rakennetaan koneen rungon sisään, ja ergonomiset periaatteet otetaan huomioon – myös ohjausjärjestelmiä suunnitellessa. Käsin tehtäviä työvaiheita automatisoidaan ja koneen käyttö epäsopivalla tavalla estetään.

Kaikkien koneiden mukana toimitetaan käyttö- ja turvallisuusohjeet, joissa on myös varoitettava mahdollisista vaaroista, jos konetta käytetään muulla kuin ohjeissa kuvatulla tavalla. Tarvittaessa on ilmoitettava erikoiskoulutuksen ja henkilönsuojainten tarve.

Valmistaja tai markkinoille saattaja takaa, että kone täyttää konedirektiivin ja -asetuksen vaatimukset. Lisäksi työnantajan on teetettävä koneelle vastaanottotarkastus, jossa selvitetään, onko se asianmukaisessa kunnossa.

Usein haasteena onkin, että yksittäisiä koneita käytetään järjestelmän osina, esimerkiksi toimilaitteita ja kuljettimia kytketään toisiinsa. Kun uusia koneita tai niiden yhdistelmiä otetaan käyttöön, on tehtävä riskien arviointi. Samoin on, jos työtapoja muutetaan.

– Herkästi muutosten tekijästä itsestään tulee tavallaan koneen valmistaja. Koko laiteyhdistelmän vaatimustenmukaisuuden voi joutua osoittamaan uudelleen tai ainakin niiltä osin, kuin se vaikuttaa alkuperäiseen kokoonpanoon. Tehtävään kannattaa usein hankkia ulkopuolinen asiantuntija, Lappalainen sanoo.

Vanhan koneen turvallisuustasoa saa kuitenkin parantaa suojuksin ilman, että vaatimustenmukaisuutta tarvitsisi uudelleen osoittaa.

 

Malta ennakoida ongelmat

Suurin riski onnettomuuksille on silloin, kun ihmisen toiminta risteää jollain lailla koneen toiminnan kanssa. Vaaranpaikkoja ovat erityisesti häiriötilanteet sekä koneiden huolto ja kunnossapito. Esiintyviä ongelmia tulisi ratkoa pitkäjänteisesti.

– Teknisiin laitteisiin tulee väistämättä ajan mittaan häiriöitä. Sen sijaan, että häiriön varsinainen syy korjattaisiin, tyydytään usein hoitamaan ongelma jollain pikaratkaisulla. Mutta jos vain oiretta hoidetaan, ongelmat tuppaavat lisääntymään myöhemmin. Liian usein hyväksytään se, että kone edes jollain tavalla toimii, sanoo Työterveyslaitoksen tuotepäällikkö Mika Liuhamo.

Näin toimien tilapäisistä ratkaisuista tulee pysyviä ja turvattomista työtavoista hiljaisesti hyväksyttyjä. Samaan aikaan koneen häiriöalttius yhä kasvaa, ja syntyy negatiivinen kierre. Ei ehkä malteta edes pysäyttää konetta korjauksen ajaksi tai varmistaa, ettei se käynnisty kesken kunnossapidon.

Niin kävi esimerkiksi tapauksessa, jossa telineasentaja loukkaantui vakavasti työskennellessään huollettavana olleen laitteiston sisällä. Kun asentaja oli seissyt kuljettimen päällä, laitteistossa ollut ruuvikuljetin oli käynnistynyt yllättäen. Laitteistoa ei ollut saatettu nollaenergiatilaan, vaikka huoltotyö olisi sitä edellyttänyt.

 

Älä ohita suojausta

Jos vaaratekijöitä ei muuten ole onnistuttu poistaa tai riittävästi rajoittaa, voidaan joutua käyttämään suojuksia ja turvalaitteita.

Tomi Lappalainen muistuttaa, että työntekijät ovat usein niin kekseliäitä, että ohjeiden mukaista käyttöä on myös valvottava, ja tämä on aina työnantajan vastuulla.

– Usein ongelmana ovat teknisen suojauksen puutteet. Suojaus ohitetaan, koska se hidastaa, hankaloittaa työtä tai jopa estää työskentelyn. Mutta silloin, kun työtä ei voida tehdä turvallisesti, pitää valita jokin toinen menetelmä. Työn riskit täytyy arvioida etukäteen ja tietää, mitä ollaan menossa tekemään, hän toteaa.

Seuraavat esimerkit kertovat koneen virheellisestä käytöstä.

Puutehtaalla ensimmäistä päivää töissä olleen työntekijän käsi osui pyörivään terään, kun hän oli tyhjentämässä tapituskoneen sirkkelinterän alapuolella olevaa astiaa. Laitteessa ei ollut teräjarrua, ja sen alkuperäinen teräsuoja oli poistettu. Lisäksi vaara-alueelle oli pääsy portista, jossa ei ollut aikalukkoa.

Samaisessa yrityksessä loukkaantui myös alaikäinen kesätyöntekijä. Hän syötti puunkappaleita käsin katkaisusahaan ja laukaisi terän jalkapolkimella, kun hänen kätensä joutuivat vaara-alueelle. Tämäkin työtapaturma olisi ollut estettävissä teknisin keinoin.

 

Tunnista vaara-alue

Usein koneen käyttöohjeissa on määritelty koneen vaara-alue. Työnantaja saattaa luulla, että varoittaminen riittäisi silloin, kun työntekijän ulottuvilla on vaarallisia kohteita. Vaara-alueelle pääsy tulisi kuitenkin siis ensisijaisesti estää teknisin toimenpitein. Kuten edellisissä, myös seuraavassa esimerkissä rikottiin tätä määräystä ja muutakin ohjeistusta.

Työntekijä käytti klapikoneen hallintalaitteita, ja toinen työntekijä heitti jo kerran pienittyjä halkoja koneen halkaisutilaan. Yksi halko jäi poikittain halkaisutilaan, ja työntekijä oikaisi sitä. Samaan aikaan työpari epähuomiossa väänsi koneen käyttövivusta, minkä seurauksena työntekijän käsi puristui terää vasten.

Käyttöohjeen mukaan klapikonetta sai käyttää vain yksi henkilö. Vaara-alue konetta käytettäessä oli kymmenen metriä, ja käyttäjän tuli varmistaa, että vaara-alueella oleva henkilö tuntee turvallisuusohjeet.

Pieleen meni, ja seurauksena oli käsivamma. Konetta ei olisi kannattanut uhmata.

Muistatko, kuinka Kirsi Kunnaksen loru taikurista päättyy?

”Kuolen, huusi Pii Poo, liian aikaisin. Hän huusi hii hoo ja kuoli myöhemmin.”

Loitsuihin ei kuitenkaan meidän kuolevaisten auta työtapaturman sattuessa turvautua.