Puute työturvallisuudessa näyttäytyy usein vasta, kun on liian myöhäistä. Prosessi rullaa, ja porukka selviää työvuorosta ilman näkyviä ongelmia. Samaan aikaan työntekijä voi altistua kemikaaleille, pölyille tai kaasuille tavalla, jota kukaan ei pysty arvioimaan silmämääräisesti. Arjessa riskit jäävät usein näennäisen hallinnan tunteen varaan.

Mittaukset ja kartoitukset ovat tapa tunnistaa riskit ajoissa. Niiden avulla saadaan luotettavaa, numeerista tietoa päätöksenteon tueksi.

Kun altistumisen taso tiedetään, torjuntatoimet voidaan kohdentaa oikein. Ilman mittaustietoa yritys saattaa panostaa kalliisiin mutta tehottomiin keinoihin, kun taas mitattu tieto ohjaa valitsemaan vaikuttavimmat ratkaisut.

“Paras työnjälki” voi olla pahin riski

Teollisuuden asiakkuuspäällikkö Mika Jumpponen Työterveyslaitoksesta tuntee teollisuusyritysten arjen.

– Altistuminen syntyy pienistä käytännöistä, joita ei aina edes ajatella riskinä, ja seuraukset voivat näkyä vasta vuosien päästä.

Hän on nähnyt muun muassa tilanteita, joissa isosyanaattia sisältävää tiivistysmassaa levitetään sormella kahden metallipinnan väliin. Työntekijän perustelu on ymmärrettävä ja arkinen; näin saa parhaan tuntuman ja siisteimmän jäljen.

Työtavan ongelma on, että toistuva ihokosketus saattaa johtaa herkistymiseen ja allergiseen kosketusihottumaan. Jos altistuminen jatkuu, oireilu voi laajentua. Pahimmillaan työntekijän ei ole mahdollista enää työskennellä ympäristössä, jossa isosyanaatteja esiintyy, ja hän joutuu vaihtamaan ammattia.

Riskien arvioinnissa on katvealueita

Altisteita on yleensä enemmän kuin työpaikka muistaa listata. Kemiallisia tekijöitä ovat esimerkiksi liuottimet, prosessikemikaalit ja tiivistysmassoissa olevat isosyanaatit. Biologisia tekijöitä ovat esimerkiksi endotoksiinit. Fysikaalisia altisteita ovat melu ja tärinä. Lisäksi tuotannossa syntyy usein epäpuhtauksia, jotka syntyvät prosessin sivutuotteena. Näitä ovat hiontapölyt, hitsaushuurut, pakokaasut ja erilaiset kaasut.

Käytännön riskinarviointi kompastuu usein siihen, että tunnistetaan altisteet, mutta ei tiedetä, miten altistuminen tapahtuu. Pitäisi selvittää, missä kohtaa prosessia epäpuhtaudet tulevat työntekijän hengitysalueelle tai iholle, ja kuinka usein.

Jumpposen mukaan riski voi piillä yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi riskinarvioinnissa huomio kiinnittyy helposti suuriin astioihin ja tynnyreihin, vaikka pienet spraypullot ja satunnaiset käsittelyt voivat myös altistaa.

Vaadittavan tiedon laajuus on valtava

– Työturvallisuudesta omaksuttavan tiedon määrä teollisuuden työpaikoilla voi olla hyvin suuri, Jumpponen toteaa.

Tarvitaan luotettavaa tietoa, johon perustaa torjuntatoimet ja investoinnit. Siksi monet teollisuuden yritykset käyttävät Työterveyslaitoksen mittauspalveluja altistumisen selvittämisessä. Lisäksi työpaikat hyödyntävät laboratorion biomonitorointipalveluja, joissa altistumista arvioidaan myös näytteiden avulla.

– Mittausten arvo on käytännössä siinä, että ne muuttavat keskustelun mielipiteistä faktoihin. Kun riskille saadaan numeerinen arvo, se voidaan asettaa suuruusjärjestykseen ja kohdentaa toimenpiteet sinne, missä vaikutus on suurin, Jumpponen selvittää.

Työterveyslaitoksen työhygieniaselvityksissä otetaan kantaa havaittujen riskien suuruuteen ja annetaan konkreettisia neuvoja riskien torjuntaan.

Riskien arvioinnin ydin on kolmessa vaiheessa: tunnistamisessa, riskin suuruuden määrittelyssä ja riskin merkityksen arvioinnissa. Tunnistamisen tavoitteena on löytää merkittävimmät puutteet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa. Riskin suuruuden määrittelyssä haetaan numeerinen arvo, jonka jälkeen riskit on mahdollista priorisoida. Sen jälkeen ryhdytään poistamaan suurimpia riskejä.

Työturvallisuudesta vastaavalle tämä tarkoittaa käytännössä parempaa ohjattavuutta. Kun tiedetään, missä altistuminen syntyy ja millä tasolla se on, voidaan valita järkevin keino vähentää riskiä.

Turvallisuus näkyy lopulta myös työkyvyssä ja sujuvuudessa

Teollisuudessa turvallinen työ kytkeytyy väistämättä työhyvinvointiin. Jumpposen mukaan perusturvallinen olo on perusta, jonka päälle muu hyvinvointi rakentuu.

Kun altisteet tunnistetaan ja ne hallitaan, tehdään samalla työtä työkyvyn, sujuvan arjen ja henkilöstön pysyvyyden eteen. Riskienhallinta ei ole irrallinen velvoite, vaan se vaikuttaa siihen, kuinka ennakoitavaa työ on, kuinka hyvin työntekijät jaksavat ja kuinka usein tulee häiriöitä, poissaoloja tai tilanteita, joissa työ joudutaan keskeyttämään.

Moni työturvallisuudesta vastaava joutuu tasapainottelemaan rajallisen ajan ja budjetin kanssa. Siksi mittauksissa ja kartoituksissa oleellista on kustannustehokkuus: mihin panostamalla syntyy eniten vaikuttavuutta. Juuri siinä luotettava mittaustieto auttaa. Kun riskit voidaan laittaa tärkeysjärjestykseen, investoinnit kohdennetaan oikein.

Kartoituskeskustelu madaltaa kynnystä

Työterveyslaitoksen työturvallisuuden asiantuntijapalveluja käyttävät erityisesti keskisuuret ja suuret yritykset. Teams-palaveri on tapa käydä läpi työpaikan tilannetta ja etsiä kustannustehokas vaihtoehto. Työterveyslaitoksen työturvallisuuden koulutukset ja verkkovalmennukset ovat hyvä tapa vahvistaa asiantuntemusta kaikille yrityksille koosta riippumatta.

Monessa yrityksessä ajatellaan, että onhan meillä riskienarviointi, ohjeistus ja suojaimet. Ne eivät kuitenkaan kerro siitä, mitä työympäristössä todella tapahtuu. Kartoitus ja mittaukset tekevät altistumisesta näkyvää. Kun altistuminen on näkyvää, sitä voidaan hallita.

 

Työterveyslaitoksen asiantuntijat tuntevat teollisuuden tarpeet. Haluatko kehittää työympäristönne altisteiden hallintaa? Tutustu tästä Työterveyslaitoksen palveluihin.