Työllä on useimmille ihmisille iso merkitys, mutta työ myös kuluttaa – varsinkin jos se koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Viimeaikainen työelämän kehitys on nostattanut tunnehyökyjä muun muassa kriisissä olevalla hoitoalalla.

– Kyse on työn arvosta ja sen merkityksestä: onko minulla merkitystä työssäni, voinko kehittyä ja uudistua, sanoo työidentiteettivalmentaja, johtamiskouluttaja Salme Mahlakaarto.

Luottamus organisaatioon on vähentynyt, ja työntekijät kokevat olevansa uhanalaisina. Mahlakaarron mukaan työpaikan tulisi kuitenkin olla paikka, jossa rakennetaan luottamusta. Kun johtamisessa on puutteita, työntekijöiden kapasiteettia jää käyttämättä ja heidän ammatillinen identiteettinsä heikkenee.

– Juututaan sellaiseen, joka ei tuo voimavaroja. Olen nähnyt dramaattisia tunnevirtoja ja ihmisten etääntymistä organisaatiosta sekä asettumista vastapositioon – sekä uupumista, johon pitäisi kiinnittää paljon huomiota.

Mahlakaarron mukaan kyse on sekä yksilöllisistä että yhteisöllisistä identiteettikriiseistä. Niiden hoitaminen ei ole ulkoistettavissa vaan myös organisaation vastuulla.

Työidentiteetti sujuvoittaa työtä

Ammatillisesta voimaantumisesta väitellyt Mahlakaarto puhuu paitsi työidentiteetistä myös toimijuudesta. Yksilön toimijuus on kykyä osallistua sekä vaikuttaa omaan työhönsä, sen kehittämiseen ja itsensä toteuttamiseen työssä.

– Työidentiteetti taas kuvaa sitä, millainen työrooli, millaista ammatillista osaamista ja kehittymistä henkilöllä on ja mitä hän tavoittelee. Se on omien vahvuuksien tunnistamista ja niiden edistämistä, Mahlakaarto kuvaa.

Ehjä työidentiteetti lisää henkilökohtaista toimijuutta ja vaikuttaa myönteisesti koko työyhteisöön. Se vastaa kysymyksiin: Mitä haluan antaa ja saada elämääni ja työhöni? Entä tälle työpaikalle?

Työn ja henkilökohtaisen identiteetin välinen suhde on aina vastavuoroinen. Identiteetin vahvuuteen vaikuttavat Mahlakaarron mukaan kaksi ihmisen perusvoimaa: kyky olla riittävän itsenäinen ja kyky liittyä toisiin. Jos nämä eivät toteudu, tyytyväisyys ja työhyvinvointi kärsivät.

Työn lisäksi ihminen tarvitsee muutakin ollakseen elinvoimainen. Siksi osa työidentiteetistä syntyy muualla kuin työpaikalla. Joskus työidentiteetti vahvistuu yksityiselämän muutoksissa.

Rohkaisua ja muutosta vailla

Nykytyöelämä ei kohtele nuoria hyvin.

– Nuoret jäävät yksin kamppailemaan työnsä kanssa, kun kokeneemmat eivät ehdi tai jaksa heitä mentoroida. He pettyvät odotuksineen ja jäävät ikään kuin heitteille, Salme Mahlakaarto toteaa.

Nuoret haluavat tukea onnistumiseen ja yhdessä oppimiseen. Osa heistä etsii omaa identiteettiään. Siinä he tarvitsevat rohkaisua ja hyviä työelämän esimerkkejä. Nuoret myös vaativat organisaatioilta osallistamista ja mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.

Ikääntyneet työntekijät taas haluavat kehittyä ja uudistua, vaikka epävarmuus, stressi ja jatkuvan oppimisen haaste tuovat painetta.

– Monille työ on kuitenkin paineista suorittamista, kiirettä ja selviytymistä, jolloin ihminen jää rullaamaan tilanteeseen eikä ammatillista kehittymistä enää tapahdu. Työntekijä uupuu, vieraantuu ja kokee olevansa vieras työssään.

Kriisi luo mahdollisuuden

Ammatti-identiteetin rikkoutuminen synnyttää parhaimmillaan uudistumista. Kun on pakko, voi löytää uudenlainen suhteen itseensä ja työhönsä.

– Voimaantumisen mahdollisuuksiin pitäisi osata tarttua, Mahlakaarto sanoo.

Yksi työelämän isoja kysymyksiä on, miten saamme samaan aikaan hyvinvoivia ihmisiä, toimivaa arkea sekä hyviä tuloksia ja tuloksellisuutta.

Hierarkkinen johtaminen ja vaatimukset paremmista alaistaidoista eivät Mahlakaarron mukaan vastaa haasteeseen. Tarvitaan yksilöiden toimijuutta, jota ei synny ilman identiteettityötä. Työntekijöiden toimijuutta voidaan tukea esimerkiksi kehityskeskusteluissa.

– Uudistuminen tapahtuu sisäisten merkitysten löytämisen ja sisäisen kasvun kautta, hän sanoo.