Hillitön nenäverenvuoto, joka sotkee valkoiset työvaatteet ja pakottaa juoksemaan vessaan kesken työpäivän. Voimakas päänsärky, joka talttuu vain lepäämällä makuuasennossa pimeässä huoneessa. Toistuvat poskiontelotulehdukset ja niihin syödyt lukuisat antibioottikuurit. Lihas- ja nivelsäryt sekä päivittäinen kuumeilu, joka vie loputkin voimat.

Oululainen Pirkko Moisio, 36, voi nykyisin melko hyvin, mutta reilut neljä vuotta sitten tilanne oli toinen. Apteekissa lääketeknikkona työskennellyt Moisio oli sinnitellyt töissä oudoista oireista huolimatta, mutta nyt vointi vain paheni ja sairauslomat seurasivat toisiaan. Oireet helpottivat kotona ollessa, mutta alkoivat aina uudelleen töihin palattua.

Moisiolle oli ilmaantunut myös sydänvaivoja: outoa tykytystä, muljahteluja, sykkeen nousua, rytmihäiriöitä. Lisäksi hän herkistyi ruoka-aineille, esimerkiksi porkkanalle ja banaanille, joita hän oli pystynyt syömään koko aikuisikänsä. Hän oli saanut myös diagnoosin ”määrittelemätön astma”.

– Aloin painiskella sen ajatuksen kanssa, että jäisin pois töistä. Pohdin sitä pitkään, kunnes irtisanouduin syksyllä 2015, hän kertoo.

Työvuodet menivät aivosumussa

Sairastelun syynä Moisio pitää työpaikan sisäilmaa. Hän oli aiemmin työskennellyt sairaalassa ja luultavasti altistunut jo siellä epäpuhtauksille. Mahdollisesti kuormaa oli kertynyt jo sitä ennenkin lapsuuden kouluvuosilta.

Kun oireilu lisääntyi, apteekissa otettiin ilmanäytteitä. Niissä havaittiin runsaasti 2-etyyliheksanolia, jota syntyy muun muassa kosteus- ja mikrobivaurioista. Rakennuksen korjaukset jäivät kuitenkin vähäisiksi, ja Moisiosta vaikutti siltä, ettei tilanne helpottuisi jatkossakaan. Siksi työpaikan jättäminen tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, vaikka hän piti paljon työstään ja työkavereistaan.

– Kun olin jäänyt pois töistä, huomasin että kaikki siellä käyttämäni vaatteet haisivat voimakkaasti homeelle. Karsin vaatekaappini sisältöä ja vaihdoin pesuaineita ja muita tuotteita hajusteettomiin, sillä olin herkistynyt myös hajusteille.

Moisio kuvailee olotilaansa viimeisinä työvuosina kuin aivosumuksi. Usein kun hän ajoi työpäivän jälkeen kotiin, hän ei pihaan päästyään muistanut matkasta mitään. Työstä pois jäätyä sumu alkoi hälvetä.

– Aluksi nukuin tosi pitkiä yöunia – tuntui, että kroppa otti takaisin menetettyjä voimia. Oireilut hellittivät vähitellen, ja aloin huomata, että minulla on taas energiaa.

Opiskelu jäsensi tapahtunutta

Mistä löytää työpaikkaa, jossa sisäilma on niin puhdas, että oireet pysyvät poissa? Pirkko Moisio päätteli, että sellaista ei kotikaupungista ehkä löydy. Hän päätti kouluttautua työhön, jota voisi tehdä kotoakin käsin, ja aloitti hyvinvointivalmentajan opinnot Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymässä. Koulutus oli pääosin etäopiskelua.

– Se oli mukava vaihe, jolloin sain toipua ja miettiä rauhassa tilannettani. Opinnot myös auttoivat jäsentämään sairastumistani sekä siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia.

Moisio kertoo oppineensa tuolloin erottamaan, mikä on selvästi sisäilman aiheuttamaa oireilua ja mikä taas oireilun aiheuttaman stressin aikaansaamia tuntemuksia.

– Stressikin totta kai aiheuttaa kehossa oireita ja pahentaa niitä, hän toteaa.

Moision taloudellista tilannetta helpotti se, että työterveyslääkärin lausunnon perusteella hän sai ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ilman karenssia, sekä myös se, että hänen puolisonsa kävi töissä.

Välillä Moisio kokeili keikkatöitä. Jos työpaikan ilmassa oli epäpuhtauksia, työvuoron saattoi juuri ja juuri hoitaa, mutta jälkeenpäin olo oli huono.

– Edelleen jos olen menossa paikkaan, jossa tiedän olevan huono sisäilma, minun on aikataulutettava kalenteriini lepopäiviä sen jälkeen.

Vapaaehtoistyö toi työsuhteen

Moisio valmistui hyvinvointivalmentajaksi kesällä 2016 suoritettuaan opinnot tiiviissä tahdissa. Samana vuonna hän kouluttautui myös vapaaehtoistyöhön Hengitysliiton kokemustoimijaksi. Toimintaan osallistuvat ovat hengityssairautta sairastavia tai sisäilmasta sairastuneita tai heidän läheisiään.

– Koulutus oli hyvin voimavarakeskeistä ja auttoi huomaamaan myös sairastumisen mukanaan tuomat hyvät asiat. Niitä on esimerkiksi se, että elämääni on tullut aivan ihania uusia ihmisiä.

Viime vuonna Moisio aloitti palkkatyön Hengitysliiton koordinaattorina sisäilmasta sairastuneiden vertaispuhelinpalvelussa. Tämän syksyn hän on tehnyt työtä täysipäiväisesti ja jatkanut myös vapaaehtoistoimintaa.

Sekä päätyö että vapaaehtoistyöt hoituvat pääosin kotoa käsin tai Skypen välityksellä, lukuun ottamatta satunnaisia koulutusviikonloppuja tai vierailuja tapahtumissa. Viime vuonna Moisio täydensi hyvinvointiosaamistaan kouluttautumalla seksuaalineuvojaksi, ja harkinnassa on myös jatkokouluttautuminen seksuaaliterapeutiksi.

– Sairauden kanssa eläminen on opettanut elämään päivä kerrallaan, sillä koskaan ei tiedä, meneekö kunto huonommaksi. En esimerkiksi tiedä, pystyisinkö sitoutumaan enää vakityösuhteeseen. Mutta nyt elämä on tällaista – entisen tilalle on tullut uusia unelmia ja luovia ratkaisuja.

Luonto auttaa jaksamaan

Apteekkityöstä pois jäätyään Moisio saattoi tulla huonovointiseksi esimerkiksi kaupassa käydessään, jos jonkun toisen asiakkaan vaatteet aiheuttivat oireita. Hänen hajuaistinsa on herkistynyt niin, että homeen haistaa helposti.

– Nyt pystyn silti jo käymään rakennuksissa, joihin en ennen voinut mennä tuulikaappia pidemmälle. Olen myös kiitollinen siitä, että vuoden 2015 jälkeen en ole tarvinnut antibiootteja ja olen päässyt eroon monista muistakin lääkityksistä, kuten sydän- ja astmalääkkeistä.

Moisio saa edelleen huonossa sisäilmassa oireita: iholle nousee kihelmöivä punoitus, silmät kutisevat ja suussa maistuu kuin myrkyn maku. Silloin tietää, että paikalta kannattaa poistua viipymättä.

Metsä ja luonnossa liikkuminen ovat olleet Moisiolle aina tärkeä voimanlähde. Keväisin ja syksyisin metsälenkkejä pitää kuitenkin hieman rajoittaa ilmassa leijuvien homeitiöiden vuoksi.

Aiemmin Moisio kävi usein kuntosalilla, mutta toistaiseksi hän ei ole löytänyt kuntoilupaikkaa, jossa ei saisi oireita. Siihenkin on pitänyt keksiä luovia ratkaisuja, kuten kahvakuulatreenausta kotioloissa.

Myös Moisiosta huokuva valoisa elämänasenne lienee edistänyt selviytymistä.

– Olen aina ollut aika positiivinen tyyppi. En halua antaa periksi ja luovuttaa, vaan kehittää.

 

Lue myös: Muhiiko työpaikallasi sisäilmaongelma?

Juttu on julkaistu Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 6/2019 Työelämän selviytyjät -sarjassa nimellä Sumun jälkeen uuteen suuntaan. Osta lehti.