Vastaajat tekivät etätöitä keskimäärin 3–4 päivää viikossa ja olivat määrään pääosin tyytyväisiä. Tutkimuksen mukaan etäpäivien määrä ei kuitenkaan ollut yhteydessä esimerkiksi työyhteisön vuorovaikutuksen laatuun, motivaatioon, psykologiseen turvallisuuteen tai organisaatioon sitoutumiseen.

Tutkijoiden mukaan ratkaisevaa on se, millaisia käytäntöjä hybridityössä käytetään.

Erityisen tärkeiksi nousivat toimintatavat, jotka helpottavat yhteydenpitoa etänä, tukevat epävirallista keskustelua ja lisäävät kokemusta siitä, että hybridityön pelisäännöt ovat oikeudenmukaisia ja avoimesti viestittyjä.

– Tulokset osoittavat, että etänä työskentely ei välttämättä merkitse töiden yksinään tekemistä, vaan etänäkin työskentely voi olla hyvinkin vuorovaikutteista, sanoo sosiaalipsykologian professori Nelli Hankonen tiedotteessa.

Tutkimuksessa aiemmin tunnistettuja hybridityön vuorovaikutusongelmia koettiin yllättävän vähän. Suurimmaksi haasteeksi nousi spontaanin tiedonvaihdon väheneminen, mutta sekään ei ollut enemmistön mielestä merkittävä ongelma.

Etätyössäkin tarvitaan matalan kynnyksen yhteydenpitoa

Viestinnän professori Anu Sivusen mukaan epävirallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu hybridityössä.

– Mahdollisuus spontaaniin keskusteluun myös kokousagendan ulkopuolella on tärkeää hybridityössä. Tällaiseen epäviralliseen vuorovaikutukseen voi kuitenkin panostaa myös teknologiavälitteisesti, Sivunen toteaa.

Tutkijat korostavat myös joustavuutta. Kaikkia työtehtäviä ei heidän mukaansa ole tarkoituksenmukaista tehdä etänä, joten hybridityön käytännöistä pitäisi voida neuvotella työn tarpeista lähtien.

Tutkimuksen perusteella työpaikoille suositellaan säännöllisiä keskusteluja hybridityön pelisäännöistä, matalan kynnyksen yhteydenpitoa etäpäivinä sekä toimistopäivien suunnittelua niin, että epävirallisille kohtaamisille jää aikaa.

Tutkimuksen avoimien vastausten analyysi jatkuu vielä syksyyn 2026 asti. Vertaisarvioitu tutkimus julkaistaan myöhemmin.