Työnantajien järjestämän työterveyshuollon kustannukset nousivat vuonna 2024 lähes 1,3 miljardiin euroon. Kasvua edellisvuodesta kertyi peräti 12,2 prosenttia.

Keskimääräiset Kelan elokuussa 2026 julkaiseman tilaston mukaan kustannukset olivat keskimäärin 612 euroa työterveyshuollon piiriin kuuluvaa työntekijää kohti. Kela korvasi tästä 240 euroa. Työnantajan maksettavaksi jäi hyväksytyistä kustannuksista keskimäärin 372 euroa vuodessa eli 31 euroa kuukaudessa työntekijää kohti.

Ilmarisen työkykyriskien ennakoinnista ja tutkimuksesta vastaava johtaja Kari-Pekka Martimo muistuttaa, että työnantaja vaikuttaa itse kustannuksiin. Paljon riippuu siitä, mitä työterveyshuoltosopimukseen kuuluu ja miten henkilöstöä ohjataan käyttämään palveluja.

– Työnantaja päättää, kuinka paljon työterveyshuoltoon käytetään rahaa, Martimo sanoi EuroSafety-messujen Työhyvinvointi-lavalla syyskuussa.

Palveluntuottajan vaihtaminen ei hänen mukaansa ratkaise ongelmaa, jos yritys ei ole ensin määritellyt, mitä se työterveyshuollolta tarvitsee.

Lähes puolet kustannuksista syntyy sairaanhoidosta

Ehkäisevän työterveyshuollon kustannukset olivat vuonna 2024 yhteensä 656 miljoonaa euroa. Työnantajan vapaaehtoisesti järjestämän sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon kustannukset olivat 621 miljoonaa euroa eli lähes puolet kaikista hyväksytyistä kustannuksista.

Työnantajan on järjestettävä lakisääteinen ehkäisevä työterveyshuolto, mutta sairaanhoidon tarjoaminen on vapaaehtoista. Sairaanhoidosta on samalla tullut työntekijöiden arvostama henkilöstöetu.

Martimo ei suosittele siitä luopumista. Se saattaisi hänen mukaansa heikentää työrauhaa ja aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin säästöjä. Myös tutkimusten liian tiukka rajaaminen voi viivästyttää diagnoosia tai vaarantaa potilasturvallisuuden.

Sopimuksen laajuutta kannattaa silti arvioida. Työnantaja on saattanut hankkia huomaamattaan ympärivuorokautisen sairaanhoidon, vaikka palvelut maksavat viikonloppuisin ja öisin tavallista enemmän. Sopimuksesta pitäisi myös käydä selvästi ilmi, mitkä tutkimukset ja sairaudet kuuluvat työnantajan maksamaan sairaanhoitoon.

Työpaikan ohjeet voivat aiheuttaa turhia käyntejä

Osa kustannuksista aiheutuu työpaikan omista ohjeista. Työntekijä saattaa joutua vastaanotolle pelkän sairauspoissaolotodistuksen vuoksi, jos työnantaja vaatii todistuksen heti ensimmäisestä poissaolopäivästä.

Kun työntekijä saa ilmoittaa lyhyestä sairauspoissaolosta itse, tällaiset käynnit vähenevät. Martimo kehottaa työnantajia arvioimaan, voisiko työntekijä olla nykyistä pidempään poissa omalla ilmoituksellaan. Arvioinnissa on otettava huomioon työpaikan tarpeet ja sovellettava työehtosopimus.

Turhia käyntejä saattaa aiheuttaa myös ohje, jonka mukaan sairauspoissaolotodistus pitää aina hakea omasta työterveyshuollosta. Työnantaja voi hyväksyä yksittäisestä sairauspoissaolosta myös muun lääkärin tai hoitajan kirjoittaman todistuksen omien käytäntöjensä mukaisesti.

Kustannuksia lisää toisinaan myös sairauskuluvakuutus, joka edellyttää työterveyslääkärin lähetettä erikoislääkärille. Työterveyshuollossa käydään silloin vain hakemassa lähete.

Helppo pääsy palveluun lisää käyttöä

Etäpalvelut nopeuttavat avun saamista ja säästävät työntekijän aikaa. Samalla ne madaltavat kynnystä ottaa yhteyttä.

Jos jokainen yhteydenotto laskutetaan erikseen, käytön lisääntyminen näkyy nopeasti työnantajan laskussa. Martimo suosittelee, että hoidon tarve arvioidaan ennen ajanvarausta. Sairaanhoitaja tai työterveyshoitaja pystyy hoitamaan osan tilanteista ja ohjaamaan työntekijän tarvittaessa lääkärille, työfysioterapeutille tai muulle ammattilaiselle.

Työterveyshuollon sairaanhoidossa käytetään edelleen paljon lääkärien palveluja. Kustannusten hillitsemiseksi henkilöstöä kannattaa ohjata myös muiden ammattilaisten vastaanotoille.

Paljon palveluja käyttävien työntekijöiden tilanteet kannattaa selvittää erikseen. Uudet vastaanottokäynnit eivät välttämättä ratkaise ongelmaa, jonka vuoksi työntekijä hakeutuu toistuvasti hoitoon. Silloin pitää arvioida kokonaisuutena, millaista hoitoa tai työkyvyn tukea hän tarvitsee.

Terveystarkastusten perusteet on pidettävä ajan tasalla

Martimo ei kehota tinkimään lakisääteisestä työterveyshuollosta. Myös sen palvelujen tarpeellisuutta ja toteutustapaa pitää kuitenkin arvioida säännöllisesti.

Työntekijät saattavat altistua työssään aiempaa vähemmän, kun tekniikka, suojaimet tai työmenetelmät ovat kehittyneet. Tällöin pitää arvioida, vastaavatko terveystarkastusten sisältö ja tarkastusvälit enää työn nykyisiä riskejä.

Työterveyshuollon pitää hyödyntää työnantajan riskinarviointia, kun se suunnittelee työpaikkaselvityksiä ja terveystarkastuksia. Joissakin tilanteissa kysely auttaa tunnistamaan työntekijät, jotka tarvitsevat tarkempia tutkimuksia.

Myös neuvontaa kannattaa järjestää ryhmille. Esimerkiksi vuorotyön terveyshaittoja tai kuulonsuojainten käyttöä voidaan käsitellä yhdessä sen sijaan, että samat asiat käytäisiin läpi jokaisen työntekijän kanssa erikseen.

Yksittäisen palvelun hinta ei kerro kokonaislaskua

Työterveyspalvelujen kilpailutuksessa huomio kiinnittyy helposti vastaanottojen, laboratoriokokeiden ja muiden yksittäisten palvelujen hintoihin. Martimon mukaan niiden perusteella on vaikea päätellä, kuinka suureksi kokonaislasku muodostuu.

Laskuun vaikuttaa myös se, kuinka paljon palveluja käytetään. Edullinenkin tutkimus tulee kalliiksi, jos sitä tehdään tarpeettoman usein.

Tarjouspyyntöön kannattaa kirjata työpaikan keskeiset terveys-, turvallisuus- ja työkykyriskit. Palveluntuottajalta pyydetään suunnitelma siitä, miten se auttaa yritystä hallitsemaan näitä riskejä.

Työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan pitäisi sisällyttää myös arvio tulevista kustannuksista. Jos palveluja lisätään, työnantajan on tiedettävä, miten muutos vaikuttaa kustannuksiin työntekijää kohti.

Tavoitteista on sovittava yhdessä

Työterveyshuollon toimintasuunnitelmien tavoitteet jäävät usein yleiselle tasolle. Lakisääteisten tehtävien luetteleminen ei vielä kerro, mitä yhteistyöllä halutaan työpaikalla saavuttaa.

Tavoitteena voi olla esimerkiksi vähentää mielenterveyden ongelmista tai tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheutuvia työkyvyttömyyspäiviä, keventää haitallista työkuormitusta tai ehkäistä työhön liittyviä oireita. Samalla pitää sopia, miten tavoitteen toteutumista seurataan ja miten työterveyshuollon palvelut auttavat sen saavuttamisessa.

Työterveyshuolto tuntee terveyteen ja työkykyyn vaikuttavat tekijät. Työnantaja puolestaan tuntee työn, henkilöstön ja liiketoiminnan. Yhdessä sovitut muutokset on toteutettava työpaikalla.

– Ratkaisut löytyvät työpaikalta, Martimo kiteyttää.