Työhyvinvointi

Takaisin pinnalle syvän masennuksen jälkeen

Työuupumuksesta seurannut masennus vei rehtori Matti Kauppilan sängyn pohjalle ja pitkälle sairauslomalle. Toipuminen on ollut pitkä ja monivaiheinen prosessi, mutta masennuksen väistyttyä miehellä riittää taas virtaa työhön ja harrastuksiin.

| Teksti: Helinä Kujala | Kuva: Helinä Kujala

Työuupumus hiipii vähitellen kuormituksen kasvaessa ja yleensä niin, että ihminen ei itse sitä tiedosta. Niin kävi myös Espoon aikuislukion rehtorina työskennelleelle Matti Kauppilalle, joka oli luotsannut viiden vuoden ajan noin 1 600 oppilaan ja 50 opettajan oppilaitosta, antaumuksella ja sitoutuneesti.

Vuoden 2015 aikana rehtorille kasautui monien kouluun liittyvien muutosten vuoksi poikkeuksellisen paljon töitä ja haasteita, joihin piti vastata. Kauppila murehti, miten kaikki saadaan sujumaan, ja alkoi valvoa öisin. Pian hän huomasi tekevänsä töitä lomalla ollessaankin.

Sairauslomalle ”huilaamaan”

Rästitöiden takia lyhyeksi jääneeltä syyslomaviikolta palattuaan Kauppilan oli ensi kertaa myönnettävä, että hänen työtehonsa ei ole entisensä eikä paletti tahdo pysyä kasassa. Hän kertoi asiasta esimiehelleen, joka passitti hänet työterveyslääkärille. Tämä kirjoitti viikon sairausloman työuupumukseen.

– Lääkäri ehdotti pidempää sairauslomaa, vaikka jouluun asti. Minä sanoin, että ei helvetissä, kyllä äijän viikossa pitää parantua. Sen viikon aikana pesin kotona kaikki omakotitalomme ikkunat, siivosin puutarhan ja tein rästiin jäänyttä vaatehuoltoa. Täytin siis itseni edelleen duunilla koko ajan.

Rehtori palasi töihin, lakitti syksyn ylioppilaat ja jatkoi työssään, koko ajan kipuillen.

– Oireilin niin, että heräsin aamuyöstä fyysiseen kipuun, joka kuristi ja ahdisti tästä, Kauppila kertoo ja nostaa käden rintakehälleen.

– Oli noustava ylös jo neljältä. Ja kun työnteon päättää vasta yhdeltätoista illalla, tuleehan päivästä silloin aika pitkä. Olisin taklannut ne kaikki työhaasteet, jos ne olisivat tulleet vastaan yksitellen. Nyt ne vyöryivät sisään yhtä aikaa.

Häpeä ja syyllisyys painoivat

Vuoden 2016 helmikuussa Kauppila tunsi olevansa ratkeamispisteessä ja meni jälleen työterveyshuoltoon. Siitä alkoivat toisiaan seuraavat sairauslomajaksot.
Kauppilalla todettiin masennus, jota alettiin hoitaa lääkityksellä. Kotona yksin ollessa masennuskierre kuitenkin vain syveni ja syyllisyys valtasi mielen.

– Oli hirveä häpeä tunnustaa, että näin tässä kävi: poltin itseni loppuun molemmista päistä. Ajattelin, että minusta ei ole mihinkään, olen menettänyt kasvoni enkä enää koskaan pysty palaamaan töihin.

– Olin tekemisissä vain vaimoni ja tyttäreni kanssa, jotka olivat tietysti hyvin huolissaan. Nousin sängystä vain alakerran keittiön pöydän ääreen, minkä jälkeen palasin sänkyyn. Valot sammuivat, hän kuvailee.

Työkokeilu keskeytyi kriisiin

Kauppila kävi psykoterapiassa mutta ei kokenut saavansa keskustelusta apua. Työkokeilun alku sitä vastoin vaikutti lupaavalta, mutta sitten tuli romahdus. Kauppila oli saanut kuulla, että tulevassa organisaatiouudistuksessa aikuislukion rehtorin virka lakkautetaan vuoden 2017 alusta. Hänellä ei siis olisikaan enää entistä työtään, johon kuntouduttuaan palata. Sen sijaan hänestä tehtäisiin erityisasiantuntija.

– Tuntui siltä, kuin olisin saanut ammatillisen identiteettini teloituksen niskalaukauksella. Pidän rehtorin työtä merkityksellisenä ammattina, johon kasvetaan pitkän opettajataustan ja kokemuksen myötä. Mutta nyt se, jota olin rakentanut elämäntehtävänäni, vietiin yksipuolisesti ja odottamatta minulta pois.

Muutos laukaisi syvän kriisin, joka vei Kauppilan psykiatrisen avohoidon piiriin Jorvin sairaalaan. Lääkäri kirjoitti sairausloman koko vuodeksi 2017.

Voimat palasivat vähitellen

Nyt Kauppila istuu työhuoneessaan, hän näyttää hyvinvoivalta ja sanookin voivansa ihan hyvin. Erityisasiantuntijan työ alkoi vuoden alusta, ja Kauppilan tehtävänä on nyt arvioida oppilaitoksen kehityshankkeiden vaikuttavuutta.

Mikä sai miehen toipumaan ja työkyvyn palaamaan?

– Minua auttoi se, kun palasin uudelleen työkokeilun kautta töihin sairausloman päätyttyä. Työskentelin tiimissä, jossa käytiin läpi opiskelijoiden hakemuksia ja seulottiin esiin esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset hakijat kielitaidon testaamista varten. Alkoi tuntua siltä, että teen ihan järkevää ja merkityksellistä työtä.

Kauppila huomasi myös, kuinka tärkeää ihmiselle on omaan työyhteisöön kuuluminen. Sillä, että voi toivottaa läheiselle työkaverille hyvää huomenta ja kysyä päivän kuulumisia, oli suuri terapeuttinen vaikutus.

”Olisin kaivannut vertaistukea”

Matti Kauppila toteaa, että rehtorin viran menetys kirpaisee häntä edelleen. Hän on tosin kiitollinen työnantajalleen siitä, että sai palata töihin vähitellen ja voimien mukaan.

Sairauslomansa aikana Kauppila osallistui muun muassa Kelan kustantamalle kuntoutuskurssille, mutta ei kokenut saavansa siitä juuri apua.

– Olisin kaivannut vertaistukea siihen, miltä tuntuu pudota melko korkealta, vaativasta johtajan työstä. Jonkun henkilön, joka olisi omasta kokemuksestaan voinut kertoa, että hei, sinä jäät kyllä pinnalle, Matti Kauppila sanoo.

 

Teksti on lyhennelmä Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä 4/2019 Työelämän selviytyjät -sarjassa julkaistusta artikkelista. Osta lehti ja lue juttu kokonaisuudessaan. Lehti ilmestyy 4.9.2019.

Kommentit

  1. Ai kun ihanaa kuulla tämmöinen tarina. Esimies noin ymmärtäväinen. Minun kohdallani oli useita työkykyarviointipalavereita, joissa esimiehet vaativat lääkäriä arvioimaan työkunnon palaamista. Vakava masennus ja uupumus, sekä kilpirauhasen vajaatoiminta, 2-suuntainen mielialahäiriö. Tosin, ei esimiesten tiedossa ollut tuo 2-suuntainen.
    Oon lähihoitaja, ollut vuodesta 1997. 2016 hain ekaa kertaa sairauslomaa pahojen ahdistus- ja paniikkioireiden vuoksi.
    Nyt kesällä oli järjestetty irtisanomus-kuuleminen. Onneksi oli luottamusmies mukana tässä tapaamisessa. Sain pitää toimeni.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje