Teollisuusyrityksen toimitusjohtaja sai kesällä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa tuomion yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain rikkomisesta. Syynä oli yrityksessä käytetty kameravalvonta, jonka katsottiin kohdistuvan yksittäisiin työpisteisiin ilman hyväksyttävää perustetta.

Työnantajan mukaan kamera oli asennettu kuvaamaan yleisesti teollisuushallia ja piha-aluetta, ei yksittäisiä työntekijöitä. Kuvaamista perusteltiin sillä, että tallenteiden avulla voitaisiin jälkikäteen tutkia mahdollisten työtapaturmien ja vaaratilanteiden syitä. Toisena tarkoituksena oli suojata koneita ja materiaaleja sekä henkilökunnan omaisuutta varkauksilta.

Vaikka käräjäoikeus ei hyväksynyt perusteita, se katsoi rikoksen vähäiseksi eikä tuominnut siitä rangaistusta. Työsuojelun lakimies Matti Suontausta pitää tuomiota silti tärkeänä, koska se auttaa omalta osaltaan tulkitsemaan yksityisyyden suojaa työelämässä koskevaa lakia.

– Kameravalvonta työpaikoilla on yleistä, mutta oikeuskäytäntöä siitä on suhteellisen vähän. Itselläni on tiedossa vain kolme käräjäoikeuden ratkaisua, ja tämä on ainoa teollisuuteen liittyvä tapaus, Lounais-Suomen aluehallintovirastossa työskentelevä Suontausta kertoo.

Muut keinot käyttöön ensin

Kameravalvontaa saa kohdistaa työpisteisiin vain välttämättömistä syistä, kuten väkivallan uhan tai muun terveyteen liittyvän vaaran tai haitan ehkäisemiseksi. Myös rahan tai muun arvokkaan omaisuuden suojaaminen voi olla riittävä peruste.

– Esimerkiksi kameravalvonnan kohdistaminen kaupan kassalle on perusteltua, vaikka sitä voidaan pitää yksittäisen työntekijän työpisteenä. Työhön liittyy väkivallan uhkaa ja siellä myös käsitellään rahaa, Suontausta toteaa.

Ensisijaisesti olisi hyödynnettävä keinoja, jotka puuttuvat yksityisyyden suojaan kameravalvontaa lievemmin. Esimerkiksi varkauksia voi osalla työpaikoista estää kulunvalvontaa tehostamalla.

– Kyseisessä teollisuusyrityksessä varkauden mahdollisuus oli hyvin vähäinen työntekijöiden ollessa paikalla. Sen sijaan kuvaaminen pelkästään yölliseen aikaan, kun siellä ei ollut työntekijöitä, olisi ollut lain mukaista. Tähän yrityksessä oli sittemmin siirryttykin.

Esimerkiksi tuotantoprosessin sujuvuutta ja häiriötilanteita voi seurata kameravalvonnalla, kunhan kuvaus ei samalla mahdollista myös yksittäisten työntekijöiden tarkkailua.

– Jos kameravalvonnalla tavoitellaan työturvallisuuden parantamista, työpaikalla pitää miettiä, onko kaikki muut toimet jo tehty. Onko vaarojen arviointi kunnossa ja koneet suojattu? Ja jos on kyse kaupasta, tietävätkö työntekijät, miten toimia uhkaavissa tilanteissa? Kameravalvontahan ei silloinkaan ole mikään autuaaksi tekevä asia, Suontausta huomauttaa.

Valtaosa toimii oikein

Laki edellyttää henkilöstön edustajien kuulemista kameravalvontaa käyttöön otettaessa. Työntekijöille pitää kertoa, mikä kuvaamisen tarkoitus on, missä kamerat sijaitsevat ja mihin mahdollisia tallenteita käytetään. Valvonnasta on myös ilmoitettava näkyvästi niissä tiloissa, joihin kamerat on asennettu.

Avoimuus on Matti Suontaustankin mielestä tärkeää, koska salamyhkäisyys herättäisi helposti epäluottamusta. Hän kehottaa työnantajia myös tutustumaan lainsäädäntöön, jotta kameravalvonnan rajat tulevat tutuiksi.

– Mikään iso ongelma tämä ei mielestäni suomalaisilla työpaikoilla ole siihen nähden, miten paljon kameravalvontaa käytetään. Käsitykseni on, että suurin osa työnantajista käyttää sitä ihan hyvässä ja oikeassa tarkoituksessa.

Suontausta kertoo, ettei kameravalvonta myöskään ole erityisen huomion kohteena työsuojelutarkastuksissa. Tarkastaja saattaa kuitenkin kysyä asiasta, jos hän havaitsee työpaikalla kameroita.

Esimerkiksi teollisuusyrityksen tapaus päätyi rikosprosessiin juuri näin. Kameravalvonnan epäkohdat tulivat ilmi työsuojelutarkastuksessa, ja työnantaja sai lopulta velvoitteen hoitaa puutteet kuntoon. Kun näin ei ollut tapahtunut seuraavaan tarkastuskäyntiin mennessä, asia eteni poliisille.

– Työsuojeluviranomainen koettaa ohjata velvoitteella työnantajaa oikeaan toimintaan, ja suurin osa työnantajista kyllä korjaa tilanteen.