Vuorotyön vaikutuksista uneen tiedetään paljon. Uni häiriintyy tavallista useammin, vireys vaihtelee väärään aikaan ja ongelmat kasautuvat etenkin silloin, kun työvuorot venyvät, palautumisaika jää lyhyeksi tai hankalia vuoroja tulee peräkkäin.

– Tilapäiset uni- ja vireysoireet kuuluvat monen vuorotyöntekijän elämään, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija sekä psykoterapeuttina ja työterveyspsykologina työskentelevä Heli Järnefelt, joka on tutkinut ja hoitanut unettomuutta jo parikymmentä vuotta.

Hänen mukaansa jopa 40–50 prosentilla vuorotyöntekijöistä on todettu merkittäviä unettomuusoireita, mutta kaikilla heistä oireet eivät kuitenkaan täytä minkään unihäiriön kriteereitä.

Vaikka uniongelmat ovat yleisiä, oireet eivät ole harmittomia. Unen häiriintymistä pidetään keskeisenä välittävänä tekijänä monissa terveys- ja työturvallisuushaitoissa, joita vuorotyöhön liitetään. Kun keho käy väärään aikaan kierroksilla ja väsyy silloin kun pitäisi olla hereillä, seuraukset näkyvät sekä jaksamisessa että turvallisuudessa.

Sisäinen kello ei taivu työvuoroihin

Ihmisen sisäinen kello ei tahdistu nopeasti, vaikka työvuorot vaihtuvat. Fysiologinen sopeutuminen etenee hitaasti ja edellyttää oikeanlaista altistumista valolle ja pimeälle. Siksi yövuoro, aikainen aamuvuoro tai nopeasti kiertävä vuorojärjestelmä voivat pakottaa ihmisen toimimaan jatkuvasti ristiriidassa oman rytminsä kanssa.

Se näkyy kahdella tavalla. Valveilla ollessa väsyttää, mutta silloin kun pitäisi nukkua, uni ei tule tai jää lyhyeksi. Ongelma ei siis ole vain unen määrä, vaan ajoitus.

Juuri tästä syystä vuorotyön unihäiriötä ei pitäisi sotkea tavalliseen unettomuuteen. Vuorotyöntekijällä oireiden taustalla voi olla eri mekanismeja.

Osalla ongelma painottuu hankaliin vuoroihin ja helpottaa lomalla tai vapailla. Osalla taas mukaan tulee samoja uniongelmia ylläpitäviä tekijöitä kuin pitkäkestoisessa unettomuushäiriössä: huolestumista, vuoteessa valvomista, nukkumisen yliyrittämistä ja rytmin hajautumista.

Työaikasuunnittelu ratkaisee enemmän kuin ohjeet

Jos oireet johtuvat ennen kaikkea työaikojen ja vuorokausirytmin ristiriidasta, ratkaisu löytyy työaikojen korjaamisesta. Jos taas mukana on selviä unettomuutta ylläpitäviä ajatus- ja käyttäytymismalleja, tarvitaan lisäksi yksilölle annettavaa hoitoa.

Työaikojen suunnittelu voi siis ratkaista paljon. Mitä enemmän viikoittaisia työtunteja kertyy, mitä pidempiä vuorot ovat ja mitä enemmän yövuoroja kasataan peräkkäin, sitä kuormittavammaksi kokonaisuus käy. Erityisen haitallisia ovat pitkät yövuoroputket ja liian lyhyet vuorovälit.

Säännöllistä yötyötä saatetaan puolustella sillä, että näin uni- ja valverytmin saa pidettyä samana. Silti se ei ole suositeltavaa.

– Ihminen on niin sanottu päiväaktiivinen laji. Siksi säännöllinen yötyö on yhteydessä terveysongelmiin. Lisäksi tulevat sosiaalisen elämän haasteet. Joillekin kuitenkin yötyö voi sopia, jos terveysongelmia ei tule ja on oma toive tehdä jatkuvaa yötyötä.

Järnefeltin mukaan lyhyisiin vuoroväleihin on jo puututtu monilla työpaikoilla. Silti edelleen nähdään työvuorosuunnittelua, jossa juuri yövuoroja kasataan putkiksi.

Mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin vähentää kuormitusta

Myös työntekijöitä kuulemalla voidaan vähentää kuormittumista. Jos työntekijä pystyy ennakoimaan työaikansa ja vaikuttamaan niihin ainakin jonkin verran, palautuminen voi helpottua ja uniongelmat saattavat vähetä. Jos vuorot tulevat annettuina, työntekijä ei voi itse suunnitella lepo- ja vapaa-aikaansa.

Yksilölliset erot vaikuttavat luonnollisesti uniterveyteen. Ikääntyminen heikentää sopeutumista. Iltatyyppisyys voi helpottaa etenkin ilta- ja yövuoroihin mukautumista, kun taas aamutyyppisyys voi tukea varhaisia aamuvuoroja.

Myös elämäntilanne, sosiaalinen tuki ja elintavat vaikuttavat sopeutumiseen. Järnefelt ei kuitenkaan halua, että vuorotyön aiheuttamien ongelmien nähtäisiin olevan yksin työntekijän vastuulla.

Vuorotyö voi myös itsessään heikentää arjen rytmiä. Syöminen, palautuminen ja nukkuminen häiriintyvät, kun työpaikan normaali tukirakenne ei palvele yöaikaa. Jos työpaikkaruokala on kiinni, lepo jää katkonaiseksi ja vapaat kuluvat rytmin paikkaamiseen, elämäntavatkin alkavat helposti lipsua.

Hoito auttaa, mutta ei korvaa työaikojen korjaamista

Unettomuuden hoidossa ensisijaista on lääkkeetön hoito ja sen menetelmänä kognitiivinen käyttäytymisterapia. Jos taas oireilu painottuu tiettyihin vuoroihin ja helpottaa vapailla, työaikojen muokkaus joko väliaikaisesti tai pysyvästi voi olla vaikuttavampi keino. Pelkkä yksilön ohjaaminen tai hoito ei välttämättä riitä, jos haitalliset työn rakenteet pysyvät ennallaan.

Kaikkia vuorotyön haittoja ei voi poistaa, mutta niitä voi vähentää. On katsottava työvuorojärjestelmää, vapaa-ajan sijoittumista ja sitä, onko työaikojamahdollista muokata yksilöllisesti.

Heli Järnefelt korostaa palautumisen merkitystä.

– Tärkeintä on, että työaikojen aiheuttamasta rasituksesta ja unettomuusoireista pystyy palautumaan vapaajaksoilla.