Ääni myy ja vakuuttaa, suostuttelee ja ohjaa. Se on tärkeä osa vuorovaikutusta ja yhä useamman työväline.

Puhumista kannattaa harjoitella. Kuten ulkonäkö myös ääni luo vaikutelmaa ihmisestä. Näkemättä puhujaa äänestä voi yleensä päätellä puhujan sukupuolen ja iän – jopa koon. Ääni paljastaa tunne- ja vireys­tilan: onko puhuja ärtynyt, jännittynyt, iloinen, väsynyt vai virkeä. Äänellä on yhteiskunnassakin yhä suurempi merkitys, kun media­sisältöjä kulutetaan entistä enemmän kuunnellen. Monista entisistä lukijoista on tullut podcastien ja äänikirjojen kuuntelijoita.

Vaikka emme olisi ammattipuhujia, puhetekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Ääni väsyy, jos tapa käyttää ääntä kuormittaa liikaa. Hyvällä äänenkäytöllä saa sanomansa välitettyä ja ääni virtaa esteettä. Voi keskittyä asiaan, kun puhuminen on vaivatonta.

Marja Suurpalo, Terhi Meriläinen ja Risto Härkönen julkaisivat tänä syksynä kirjan Äänitreeni – opas parempaan puheääneen. He halusivat kirjoittaa jokaiselle sopivan opaskirjan harjoituksineen. Kirjoittajat ovat vokologeja eli puhetekniikan ja äänenkäytön asiantuntijoita.

Teoksen julkaisutilaisuudessa Risto Härkönen kertoi esimerkin pörssianalyytikosta, joka esiintyi työkseen webinaareissa. Analyytikko puhui pörssikursseista englanniksi ja piti omaa puhetapaansa monotonisena verrattuna muunmaalaisiin kollegoihinsa. Hän mietti, miten saisi puheensa elävämmäksi, ja päätti hakea apua Härköseltä.

Härkönen käyttää ohjauksessaan yhtenä harjoituksena sadun lukemista, sillä sen avulla useimmille on helppoa saada puheilmaisuunsa lisää sävyjä, painotuksia ja vaihtelua.

– Kävi ilmi, että kaveri luki iltasatuja lapsilleen ja oli sadunkertojana aivan ilmiömäinen. Keinot olivat siis olemassa. Samaa draamaa löytyisi myös pörssikursseista.

Härkösen avulla pörssianalyytikon esiintyminen parani.

– Sovelsimme samoja keinoja hieman hillitymmässä muodossa pörssikursseihin. Luenta muuttui helpommin ymmärrettäväksi, kun analyytikko osasi painottaa tärkeitä sanoja ja asioita. Tarinallisuus nousi esiin ja teki puheesta kiinnostavampaa.

Toinen kirjoittajista, Marja Suurpalo, taas kertoi työskennelleensä opiskeluaikoinaan Särkänniemessä eli hyvin meluisassa työympäristössä. Ohjatessaan huvittelijoita hän joutui usein korottamaan ääntään. Kun Suurpalo alkoi tehdä ääniharjoituksia, ääni sai voimaa. Suurpalo koki sen tuoneen buustia nuoren työntekijän itsetunnolle. Kantava ääni antoi auktoriteettia ja uskottavuutta.

 

Puhetapa voi myös ärsyttää

Joidenkin ihmisten puhetapa ärsyttää, vaikka ei oikein edes tiedä, mistä se johtuu. Silloin on vaikea keskittyä itse viestiin. Joku esimerkiksi puhuu liian nopeasti tai hitaasti, kovalla äänellä tai niin hiljaa, että puheesta on vaikea saada selvää.

Myös outo intonaatio tai kummallinen tapa painottaa sanoja voi puheessa haitata. Suomen kielessä intonaatio eli sävelkulku on laskeva. Sen vaihtelut ovat pieniä, ja siksi puhetapaamme on luonnehdittu yksitoikkoiseksi. Suomessa sanan pääpaino on tavallisesti ensimmäisellä tavulla. Jos puhetapa kovin poikkeaa totutusta, se koetaan helposti häiritseväksi.

Painotuksen tehtäviä ovat paitsi ymmärrettävyyden ja elävyyden lisääminen myös vuorovaikutuksen palveleminen, kun vuoro siirretään toiselle. Painotuksen tehtävä on osoittaa, mihin sana tai lause päättyy – muun muassa erotettaessa yhdyssanoja sanaliitoista.

– Painotus toteutetaan pääasiassa äänen korkeutta, nopeutta, voimakkuutta ja sävyä muuntelemalla, Härkönen sanoo.

Asiantuntijatyössä vakuuttavana on perinteisesti pidetty melko matalaa puheääntä. Asiakaspalvelutyöhön liitetään korkeampi, iloisuutta viestivä puhetyyli. Itselle sopivaa puhekorkeutta ei kuitenkaan kannata keinotekoisesti yrittää muuttaa. Epäsopiva puhekorkeus voi aiheuttaa ääneen puristeisuutta ja narinaa, mikä rasittaa kurkunpäätä ja äänihuulia.

Narahduksia voi esiintyä sekä korkeassa että matalassa puhekorkeudessa, mutta usein ääni narisee, jos yrittää puhua liian matalalta. Kun suomen kielessä sävelkorkeus on laskeva, tämän huomaa erityisesti lauseiden lopussa.

 

Hengitä, rytmitä, artikuloi

Rentous luo pohjan puheäänelle. Asennon pitää kuitenkin olla ryhdikäs, jotta hengitys ja ääni kulkevat esteettä kehossa. Silloin ääni soi ja kantaa.

Ääni väsyy helposti, jos hengittää pinnallisesti. Oikeanlainen sisäänhengitys näkyy vatsan pullistumisena ulospäin. Älä siis ainakaan vedä vatsaa sisään puhetta pitäessäsi.

Vaikka vakuuttavinta on puhua itselle luontaisella sävelkorkeudella, jonkinmoinen korkeuden vaihtelu kuuluu luonnolliseen puheeseen ja tekee kuuntelemisesta miellyttävämpää. Korkeusvaihtelun avulla voi korostaa viestin pääkohtia ja elävöittää puhetta. Myös rytmitys tuo vaihtelua ja selkeyttä puheeseen.

Puheesta pitää tietenkin saada selvää. Löysä artikulaatio hankaloittaa äänteiden ja sanojen ymmärtämistä. Äänteiden tuottamista voi harjoitella. Usein myös artikulaatiolle on hyväksi, jos puhuja nousee seisomaan tai liikuskelee puhuessaan. Näin puheen tuottamiseen saa energiaa ja lisäpontta.

Monia puhuminen varsinkin suurelle yleisölle jännittää. Harjoittelu auttaa ääntä kestämään vaativissakin tilanteissa. Tieto siitä, että pystyy itse vaikuttamaan puheen selkeyteen ja oikeanlaiseen hengitykseen, voi rauhoittaa mieltä.

Harjoittelemalla voi oppia jopa nauttimaan puheiden pitämisestä.

 

Kommentit

1. Kiitos! Tämä on todella tärkeä artikkeli. Kun vielä osaisi käyttää ääntään paremmin, taloudellisemmin, kuhunkin tilanteeseen sopivasti.

   Reply