Työelämä

Työpaikoilla suunnataan kohti neutraalia kieltä

Monella työpaikalla on ryhdytty puhumaan esihenkilöistä esimiesten sijaan, mikä kielitieteilijän mukaan on oikea suunta. Sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden nykyaikaistaminen vaatii kuitenkin vielä ideointia ja yhteistyötä.

| Teksti: Helinä Kujala | Kuva: Helinä Kujala

Meiltä kysytään tasaiseen tahtiin, mitä pitäisi tehdä esimiehille ja esimerkiksi virkamiehille ja potilasasiamiehille, kertoo erityisasiantuntija Ulla Tiililä Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus).

Tiililä on erityisesti virkakielen asiantuntija, mutta sukupuolisensitiivisyyden periaatteet pätevät hänen mukaansa kielenkäyttöön alalla kuin alalla. Ammattinimikkeet eivät saisi kantaa sellaista viestiä, että jokin työ kuuluisi vain yhdelle sukupuolelle.

Esihenkilö-sanan käyttö sujuu monilta jo melko luontevasti, mutta Tiililän mukaan sana myös jakaa mielipiteitä ja jotkut suorastaan inhoavat sitä.

− Emme suosittele, että mies-loppuisia sanoja mekaanisesti korvataan henkilö-loppuisilla sanoilla. Esihenkilö tuntuu kuitenkin jo lyöneen läpi, ja sen rinnalle suosittelemme lähijohtajaa.

Tiililä kehottaa harkitsemaan tapauskohtaisesti, mikä sana sopii parhaiten kuhunkin yhteyteen. Joskus esihenkilö voi olla vaikka tiiminvetäjä tai ryhmäpäällikkö, jos ne kuvaavat tehtävää. Tai esimiestyöstä kerrottaessa voidaan puhua yksinkertaisesti johtamisesta.

Talkoita tarvitaan

Myös luottamusmies kääntyy nykyisin usein luottamushenkilöksi. Sana voi olla Tiililän mukaan ongelmallinen, koska se voi viitata monenlaisissa luottamustehtävissä toimiviin, esimerkiksi työsuojeluvaltuutettuihin.

Sanojen ja nimikkeiden kehittämisessä on omat pulmansa. Esimerkiksi luottamusmiestä korvaavassa sanassa pitäisi ottaa huomioon myös se, että on pää- ja varahenkilöitä. Korvaava sana ei siis itsessään voi olla kovin moniosainen yhdyssana.

− Uuden nimikkeen keksimiseen tarvittaisiin ideointia ja talkoita, joissa ay-liike ja lainsäätäjät voisivat käydä edellä, Tiililä ehdottaa.

Sukupuolittuneita ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi lakimies, palomies, kirvesmies ja isännöitsijä. Naissukupuoleen viittaavat vain harvat nimikkeet, joista yleisin lienee lentoemäntä. Osa vanhentuneista ammattinimikkeistä on jo muuttunut. Esimerkiksi sähkömiehestä on tullut sähköasentaja, putkimiehestä putkiasentaja tai LVI-asentaja. Ja aikoinaan toimittajat kuuluivat sanomalehtimiesten ammattiliittoon, kun he nykyisin ovat journalisteja.

− Sukupuolineutraalit nimikkeet ovat paitsi asiallisempia myös selkeämpiä kuin mies-loppuiset nimikkeet. Järjestyksenvalvoja kertoo tehtävästä paljon enemmän ja läpinäkyvämmin kuin järjestysmies, Tiililä huomauttaa.

Hän uskoo, että nuoret sukupolvet ovat tässä asiassa edelläkävijöitä. Siitä kertoo vaikkapa se, että Nuoret Lakimiehet -yhdistys muutti viime vuonna nimensä Nuoret Juristit ry:ksi.

Lumiukot eivät ole pannassa

Joidenkin mielestä sukupuolittuneista sanoista on turha pyrkiä eroon. Heidän mielestään kaikki ymmärtävät, että esimerkiksi mies-loppuiset sanat eivät tarkoita konkreettisesti miestä.

Kieli kuitenkin ohjaa ajatteluamme. Tiililä toteaa, että sukupuolittuneet ammattinimikkeet eivät kuvaa maailmaa ajantasaisesti eivätkä rakenna sitä toivotulla tavalla.

− Ne ovat tiedostamatta ja mielikuvien tasolla omiaan estämään sitä, että hakeuduttaisiin kaikille aloille. Vaatii rohkeutta ja ylimääräistä ponnistelua mennä kohti sellaista maailmaa, joka näyttää sulkevan itsensä kaltaiset ulos.

Hän on koonnut Kotuksen verkkosivuille tyypillisiä väärinkäsityksiä asiasta artikkeliin Kuusi korjattavaa käsitystä sukupuolineutraalista kielestä. Yksi niistä koskee olettamusta, että myös lumiukon tai pyykkipojan kaltaiset sanat olisivat nykyisin pannassa.

− Lumiukko ja pyykkipoika eivät ole ammattinimikkeitä, eivätkä ne viittaa henkilöihin. Suositukset eivät koske sanoja, jotka kuuluvat arkiseen ja yksityiseen elämään. Jokainen voi yksityiselämässään päättää, tekeekö jotakin vaikkapa muina miehinä tai naisina vai eikö tee näistä kumpaakaan, Tiililä oikaisee.

Hän kehottaa hyödyntämään kielen asiantuntijoita, kun työorganisaatioissa pohditaan ammattinimikkeiden nykyaikaistamista. Lisäksi työyhteisöissä kannattaa muistaa, että kieli ei muutu hetkessä vaan vaatii harjoittelua. Hyvä pyrkimys on tärkeintä, sillä uusiin sanoihin kyllä vähitellen tottuu.

− Pitää olla armollinen itselleen ja muille. Lievä kömpelyys on pienempi ongelma kuin se, että sanat sulkevat ihmisiä ulos.

Kommentit

  1. Esihenkilö on terminä syvältä. Niin keinotekonen kuin voi olla. Miksi ei voi suosia ytimekästä suomalaista sanaa POMO?

  2. Minusta tämä pelleily titteleiden ja muiden nimikkeiden kanssa liittyy ylenpalttiseen anteeksipyytelyyn, joka on yhteiskunnassa mennyt ihan liiallisuuksiin ja naurettavuuteen asti.
    Olen nainen, virkamies ja esimies. Se, että titteleiden perässä on sana mies ei määritä minua vähemmäksi kuin olen. Se ei ole vaikuttanut hakeutumiseeni tälle perinteisesti miehiselle alalle, joka ei todellakaan ole enää vuosikymmeniin ollut yksistään miehinen ala.
    Esihenkilö sana on kauhistuttava. “Esihenkilö” kuulostaa etäiseltä ja sitähän tehtävän kuva ja työntekijä ei saa olla.
    Lupaan luopua sanasta esimies/virkamies, kunhan tilalle keksitään jokin luonteva sana ilman “henkilöitä”.

  3. Kannatan täysin sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä! Ammattinimikkeet ovat muutenkin muokkaantuneet ajan saatossa, miksi nyt pitäisi jökähtää vanhaan?

  4. Täsmälleen näin….jos ei muuta ongelmaa ole työelämässä niin hyvinpä on asiat….
    Itse olen toiminut 40 vuotta mittamiehenä, eikä asia ole kyllä häirinnyt pätkääkään.
    Naurettavaa.

  5. Ehdottomasti nimikkeistön tulee uudistua ja elää ajassa. Vaikka yksittäinen naisesimies ei kokisikaan miespäätteestä ongelmaa, tuota tunnetta ei voi yleistää. Komppaan ehdottomasti ajatusta, että “Lievä kömpelyys on pienempi ongelma kuin se, että sanat sulkevat ihmisiä ulos.” Tai, että sanoilla korostetaan eroja.

  6. Esihenkilö tuo mieleeni jostain syystä aina esimmäisenä sanan esinahka.
    Tai että halutaan erottaa esihenkilö jostain muusta elollisesta esi-asiasta; nyt siis puhutaan ihmisestä! Erittäin epäonnistunut. Miksei päällikkö? Johtaja on liian hieno kaikkeen esimiestoimintaan… tosin johtajat ovat nykyisin jo presidenttejä, niin miksei…

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje