Kuntatyöntekijöiden sairauspoissaolojen määrä on pysynyt kokonaisuutena lähes ennallaan sote-uudistuksen jälkeen. Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan tutkimuskuntien työntekijät olivat vuonna 2025 keskimäärin 16 päivää poissa töistä oman sairauden vuoksi.

Määrä vastaa kahden edellisvuoden tasoa. Erot työntekijäryhmien välillä ovat silti suuria. Sairauspoissaolojen määrä vaihtelee sukupuolen, iän ja ammatin mukaan.

Johto- ja asiantuntijatehtävissä sairauspoissaolojen määrä on pienempi kuin ruumiillista työtä sekä hoito- ja palvelutyötä tekevillä.

Naisilla sairauspoissaoloja oli vuonna 2025 keskimäärin 17 päivää ja miehillä 12 päivää. Sukupuolten välinen ero liittyy ammattien sukupuolittuneisuuteen, sillä kunta-alan ammateissa on edelleen vahva sukupuolijako.

Kunta-alan suurimmat ammattiryhmät ovat naisvaltaisia. Vuonna 2025 lehtorit, tuntiopettajat, lastenhoitajat, varhaiskasvatuksen opettajat ja luokanopettajat muodostivat 40 prosenttia koko tutkimusjoukosta henkilötyövuosilla mitattuna.

Kouluissa työskentelevillä opettajilla on vähemmän sairauspoissaoloja kuin päiväkodeissa työskentelevillä varhaiskasvatuksen opettajilla. Työterveyslaitoksen mukaan alle kouluikäisten lasten kanssa työskentelevillä on keskimääräistä suurempi tartuntatautien riski.

Miesvaltaisista ammateista rakennus- ja korjaustyöntekijöillä sairauspoissaolojen määrä oli suuri, keskimäärin 21 päivää vuodessa. Ryhmä on kuitenkin pieni, sillä se kattaa noin prosentin tutkimusjoukosta.

Nuorten sairauspoissaolojen määrä kasvoi

Kunta10-tutkimuksessa näkyy myös ikään liittyvä muutos. Vielä 2000-luvun alussa sairauspoissaolojen määrä kasvoi iän myötä. Viimeisten viiden vuoden aikana yhteys on lähes kääntynyt.

Nyt nuorimmilla työntekijöillä on eniten sairauspoissaolopäiviä. Alle 30-vuotiailla kuntatyöntekijöillä sairauspoissaoloja oli keskimäärin 19 päivää vuodessa. 40–50-vuotiailla keskiarvo oli 14 päivää.

– Nuorilla työntekijöillä korostuvat toistuvat lyhyet poissaolojaksot, kun taas ikääntyvillä pitkät toistuvat jaksot ovat todennäköisempiä, sanoo Työterveyslaitoksen johtavan tutkijan Jenni Ervasti.

Pitkittäisseurannan perusteella yli 40-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden sairauspoissaolokehitys on ollut myönteistä. Nuorempien työntekijöiden kasvanutta sairauspoissaolomäärää saattaa osin selittää ikäkohorttivaikutus. Tällä tarkoitetaan sitä, että 2000-luvun alun terveet kolmekymppiset ovat nyt terveitä yli viisikymppisiä.

Ervasti kehottaa esihenkilöitä seuraamaan sairauspoissaolojen määrän lisäksi niiden rakennetta.

– Esihenkilöiden tulisi seurata sekä sairauspoissaolopäivien määrää että niiden muodostamaa kuviota, jotta juurisyyt voidaan tunnistaa ja poissaolojen vähentämisen keinot räätälöidä oikein, Ervasti arvioi.

Hyvät elintavat voivat hänen mukaansa suojata pitkiltä poissaolojaksoilta.

Joka viides ei ollut sairaana päivääkään

Kunta10-tutkimuskuntien henkilöstöstä viidennes ei ollut vuonna 2025 kertaakaan poissa töistä oman sairauden vuoksi. Ilman sairauspoissaoloja työskennelleiden osuus on pitkällä aikavälillä pienentynyt, jos pandemia-ajan poikkeusvuosia ei oteta huomioon.

Työterveyslaitoksen mukaan olemattomat sairauspoissaolopäivät voivat kertoa täysin terveiden työntekijöiden osuudesta, mutta myös sairaana työskentelystä. Osuuteen voivat vaikuttaa myös osatyökykyisten määrä, etätyökäytäntöjen muutokset ja kuntatyöpaikkojen työllistymismahdollisuudet.