Yrittäjyys on ollut itselleni tapa työllistyä. Mutta kun olen kiinnostunut niin monista asioista, en osaa olla laittamatta lusikkaani muihinkin soppiin, sanoo oululainen Marko Jääskeläinen, 40.

Jääskeläisellä on viestintäalan yritys, ja lisäksi hän konsultoi sekä yrityksiä että julkista sektoria esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvissä asioissa. Hänellä itsellään on lievä cp-vamma, joka vaikuttaa jonkin verran hänen liikkumiseensa.

Jääskeläinen on mielestään pystynyt toteuttamaan työelämään liittyviä haaveitaan ja tavoitteitaan, vaikka muutamia mutkiakin on matkalle sattunut.

– Aina ei ole helppoa löytää sitä omaa juttua – ja vielä sellaista, josta markkinoilla olisi kysyntää, hän sanoo viitaten etenkin uransa alkuvaiheisiin.

Viestintää ja järjestötoimintaa

Jääskeläinen valmistui kauppatieteiden maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2008. Opintojensa aikana hän oli harjoittelijana muun muassa EU-parlamentissa Brysselissä, ja gradunsakin hän teki EU-lobbauksesta. Siksi hän valmistuttuaan haki ensin edunvalvontaan, yhteiskuntasuhteisiin ja pr-toimintaan liittyviä töitä, myöhemmin kyllä muunkinlaisia tehtäviä.

– Pari vuotta meni enempi ja vähempi töitä hakiessa. Kun se ei tuntunut kantavan hedelmää, oli mietittävä muita vaihtoehtoja.

Jääskeläinen pitää yhtenä vahvuutenaan kirjoittamista, joten viestintään suuntautuminen tuntui luontevalta. Yrittäjäksi ryhdyttyään hän meni mukaan myös Suomen Yrittäjien järjestötoimintaan. Osa tehtävistä oli luottamustoimia ja osaa hän hoiti liiketoimintanaan, kuten viestintävastaavan tehtäviä Business Kitchen -kasvuyrittäjyyskeskuksessa Oulussa.

– Sen jälkeen hoidin noin vuoden ajan viestintävastaavan tehtäviä samantyyppisessä ohjelmassa VTT:llä. Myös Oulun yrittäjissä olin neljä ensimmäistä vuotta tiedottajana, mikä taas oli vapaaehtoistyötä.

Reiluun vuoteen hän ei ole enää ollut mukana yrittäjien järjestötoiminnassa.

– Olen pitänyt siitä paussia. Seitsemän vuoden jälkeen aloin jo kaivata vaihtelua.

 

Korkeakouluhanke veti puoleensa

Viime vuosi toikin Jääskeläisen elämään kaivattua vaihtelua. Hän oli edellisvuonna eli vuoden 2018 alussa alkanut tarjota esteettömyyskonsultointia yrityksensä aputoiminimen Accessia Consultingin kautta. Pian hän kuitenkin huomasi aihepiirin olevan Suomessa vielä sen verran uusi ja vieras, ettei sen varaan voinut täysin rakentaa toimeentuloaan.

Keväällä 2018 Jääskeläinen törmäsi netissä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan hankkeeseen, jonka tavoitteena oli muun muassa edistää korkeakoulujen yhdenvertaisuutta. Kyse oli kolmivuotisesta OHO!-hankkeesta (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa).

Jääskeläinen lähti käymään hankkeen seminaarissa Tampereella. Hän vakuuttui toiminnan kiinnostavuudesta ja kysyi tapahtuman päätteeksi mahdollisuuksistaan päästä mukaan.

Asia eteni lopulta niin, että Jääskeläinen tuli palkatuksi hankkeeseen työsuhteeseen koko viime vuodeksi. Hän esimerkiksi järjesti koulutuswebinaareja ja oli mukana laatimassa kriteeristöä sille, mitä yhdenvertaisuus korkeakouluissa tarkoittaa. Työt hoituivat pääosin verkkoyhteyksin kotitoimistosta.

– Järjestösektori oli hankkeessa isossa roolissa. Jälkeenpäin minulle selvisi, että se oli suuri syy siihen, että minut haluttiin töihin. Minulla oli sellaista osaamista, jolle oli tarvetta, muun muassa Suomen CP-liiton toimintaan osallistuva Jääskeläinen kertoo.

Työsuhde päättyi hankkeen loputtua, mutta uusiakin työkuvioita on Jääskeläisen mukaan jo vireillä. Niistä ei vain voi asioiden keskeneräisyyden vuoksi vielä puhua.

 

Samanlaista elämää kuin muillakin

Jääskeläinen istuu työkseen paljon tietokoneen ääressä, joten työn tauotuksesta ja ergonomiasta on tavallistakin tärkeämpää huolehtia lihasjumien ja väsymisen välttämiseksi. Vammaan liittyy hänellä myös hahmotushäiriöitä, jotka vaikuttavat työhön lähinnä tapaamisia sovittaessa.

– Jos sovin asiakkaan kanssa tapaamisen, huolehdin siitä, että olen itse paikalla ensimmäisenä. Näin minun ei tarvitse huolehtia hänen tunnistamisestaan, vaan vastuu siitä siirtyy toiselle osapuolelle, Jääskeläinen kertoo naurahtaen.

Hän sanoo myös mielellään sopivansa lounastreffit sellaiseen ravintolaan, jossa annokset tuodaan pöytään. Jos ruoka on itse haettava noutopöydästä, huomiota ei tarvitse kiinnittää siihen, miten annoksen kantaminen onnistuu. Jääskeläinen ei tarvitse kävellessään apuvälineitä, mutta askellus on hänen omien sanojensa mukaan hieman vaappuva.

Syrjintää hän ei mielestään ole vammansa vuoksi joutunut kokemaan.

– Yläasteella kyllä koin jonkin verran kiusaamista luokkakavereiden taholta, mutta se jäi sille tielleen, kun menin lukioon. Syrjintä on siihen kuitenkin liian voimakas sana.

Sen sijaan Jääskeläinen kokee joskus turhauttavaksi sen, että vamman vuoksi omaa pätevyyttä ja pystyvyyttä on eri yhteyksissä todisteltava. Hänestä vammaiset ihmiset nähdään yhteiskunnassamme edelleen enemmän hoivan ja hoidon kohteena kuin itsenäisinä toimijoina.

– Kaveripiirissäni on ihmisiä, jotka ovat vastaavalla tavalla vammaisia kuin minä. Ei heidän elämänsä ole tavallista kummempaa – siihen kuuluvat lasten korvatulehdukset, asuntolainat ja farmarivolvot siinä missä muillakin.

 

Kynnyksistä työelämän tasa-arvoon

Jääskeläisen Accessia Consulting -yritys on konsultoinut esteettömyydestä muun muassa Metsähallitusta, jota Jääskeläinen pitää asiassa edelläkävijänä luontomatkailun alalla.

Omalla esimerkillään hän toivoo lisäävänsä ymmärrystä siitä, että ihmisillä on erilaisia valmiuksia tehdä asioita, liittyvätpä ne sitten opiskeluun, työntekoon tai vaikka juuri matkailuun. Se ei silti tarkoita, että heidän elämänkulkunsa tarvitsisi olla erilainen, työelämässäkään.

– Aiemmin puhuttiin vain portaista, luiskista ja siitä, kuinka korkeita kynnykset ovat. Nykyisin puhumme sentään jo siitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa työelämässä. Tällaista ajattelutavan muutosta haluaisin yhä edistää.

 

Juttu on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 1/2020 sarjassa Työelämän selviytyjät.