Työelämä on muuttunut, ja yhä useamman työn painotus on vaihtunut fyysisten ponnistelujen sijasta digitaaliseen aivotyöhön. On kuitenkin tärkeää muistaa, että meillä on edelleen paljon ammatteja, joissa fyysinen kuormitus on yhä läsnä – kognitiivisen kuormituksen lisäksi.

Sote-alan ergonomiaverkosto Sotergo toteutti elokuussa fyysistä ergonomiaa käsittelevän webinaarin. Hämmästyin, miten monta viestiä sain jälkikäteen:

“Tämä aihe ei saa jäädä muiden kehittämistarpeiden varjoon.”

”Minulle on todettu, ettei tällaiseen ole aikaa.”

”Ergonomia- ja apuvälinekoulutus pitäisi olla itsestään selvä osa sote-ammattilaisten koulutusta ja perehdytystä.”

Mielenterveyden häiriöt ovat nykyisin yleisin syys sairauspäivärahan maksamiseen, mutta tuki- ja liikuntaelinten vaivat seuraavat sinnikkäästi tilastojen toisella sijalla.

Sote-ala vastaa haasteeseen esimerkiksi tarjoamalla systemaattista ergonomiakoulutusta, hankkimalla tarvittavat apuvälineet ja perehdyttämällä niiden käyttöön. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa vaan auttaa alalla työskenteleviä kehittämään osaamistaan sekä löytämään motivaation huolehtia terveydestä ja työturvallisuudesta. Fyysistä ergonomiaa kehittämällä voi vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin, koska pitkittyneellä kivulla ja mielenterveyden haasteilla tiedetään olevan yhteys.

Sotergo-verkoston varapuheenjohtaja, vastaava työfysioterapeutti Minna Toikka sanoo ergonomian kehittämisen haasteiden liittyvän usein siihen, että organisaatioissa ei ole selkeää vastuuhenkilöä apuvälineiden hankintaan ja ergonomian kehittämiseen. Hän muistuttaa, että ergonomiaa kehittämällä ja hyvin kohtuullisia investointeja vaativilla apuvälinehankinnoilla on kuitenkin mahdollista käynnistää positiivinen kierre: mitä turvallisempi ja toimivampi työ ja työympäristö, sitä terveemmät ja jaksavammat työntekijät.

Kun koulutan hoitajille ergonomiaa, oppimisen ilo on käsin kosketeltavaa. Joku saattaa aamulla sanoa, että enköhän minä tämän jo näillä kokemusvuosilla osaa, ja silti iltapäivällä todeta nyt hoksanneensa, miksi selkä välillä temppuilee. Fyysisen ergonomian kehittämistyö vaatii siis jatkuvaa toimintaa. Opiskeluaikana saatu koulutus tai hetki sitten saatu perehdytys ovat vasta hyvä alku.

Kannustan jokaista esihenkilöä, työsuojeluroolissa toimivaa ja osaamisen kehittämisen tarpeen tunnistavaa tarttumaan toimeen ja pohtimaan, miten teidän yksikössänne voidaan taata jatkuva oppiminen myös ergonomiassa. Fyysisen ergonomian kehittämiseen käytetyt resurssit eivät varmasti tarkoita hukkaan heitettyä aikaa tai rahaa.

Satu Rantamaa on erityisasiantuntija, fysioterapeutti, TtM

Lisää aiheesta:

ttk.fi/sotergo

Työturvallisuuskeskus
Työpajankatu 13 A, 00580 Helsinki
info@ttk.fi • puh. 09 616261