Yhä useampi työntekijä esiintyy työnantajansa kasvona – halusi tai ei. Somessa leviävät paitsi asiantuntijapostaukset myös tuotevideot ja työpaikan yhteisöllisyyttä alleviivaavat kuvat.
Profiilityö voi kuulua tehtävänkuvaan, jos siitä on sovittu. Viestinnän, myynnin ja asiantuntijatyön rooleissa se voi olla perusteltu osa työnantajan näkyvyyttä. Silloin some-esiintyminen tuntuu yleensä luontevalta.
Kaikille asia ei ole neutraali. Joillekin ajatus omien kasvojen käyttämisestä työnantajan viestinnässä herättää vastenmielisyyttä, jopa häpeää. Ei siksi, etteivät he olisi sitoutuneita työhönsä, vaan koska he kokevat yksityisen ja ammatillisen rajan rikkoutuvan. Henkilökohtainen some muuttuu työvälineeksi ja oma profiili markkinointikanavaksi.
Ihmisellä on oikeus yksityisyyteen. Työntekijälähettilyyttä ei voi edellyttää, jos se aiheuttaa epämukavuutta tai ahdistusta. Työnantajalla on oikeus ohjata työtä, mutta se ei tarkoita oikeutta työntekijän identiteettiin.
Eettisesti hankalinta on se, ettei jokaisella työntekijällä ole todellista mahdollisuutta kieltäytyä. Nuori tai määräaikainen voi pelätä, että näkyvyydestä kieltäytyminen tulkitaan sitoutumisen puutteeksi. Kun työsuhteen jatkuminen on epävarmaa, harva uskaltaa sanoa ei.
Eettisesti kestävä somekulttuuri tunnistaa inhimillisen rajan. Jokaisella on oikeus päättää, missä määrin hän näkyy – ja kenen hyväksi. Someviestintä ei saa olla keino mitata lojaalisuutta.
Tarvitaan selkeät pelisäännöt. Ne suojaavat kaikkia – työnantajaa, joka haluaa positiivista näkyvyyttä, ja työntekijää, joka ei halua joutua markkinointimateriaaliksi. Hyvä ohjeistus ei vain määrittele, mitä saa tehdä, vaan tunnustaa myös sen, mitä ei tarvitse tehdä.
Organisaatioiden olisi uskallettava kysyä, miksi me haluamme työntekijöiden näkyvän somessa. Onko kyse aidosta asiantuntijuuden jakamisesta ja keskustelun herättämisestä vai työnantajamielikuvan rakentamisesta? Jos tarkoitus jää epäselväksi, työntekijälle voi jäädä paha maku suuhun.
Onko vastentahtoinen esilläolo työnantajankaan etu? Aitoutta on helppo vaatia, mutta vaikea teeskennellä.
Parhaat teot, osaaminen ja vaikutus syntyvät kulissien takana. Huonot työnantajakokemukset taas leviävät verkossa ilman, että työnantaja voi niihin vaikuttaa.
Kirsi Väisänen on TTT-lehden päätoimittaja.
Kiitos, hyvä pohdinta. Haluaisin nostaa yhden näkyvyysasian, mikä joskus mietityttää. Liikenteessä näkee mainoksin tai työpaikan nimin varustettuja kuorma-, paketti- ja henkilöautoja, joiden kuljettajat ohittelevat sääntöjen vastaisesti, ajavat reilua ylinopeutta tai muuten rikkovat liikennesääntöjä. Tämä vaikuttaa ainakin minusta antimainokselta ja suosittelen näiden autojen käyttäjien työnantajia käymään läpi autolla liikkumisessa liikennesääntöjen noudattamista. Liikennesääntöjen rikkominen antaa kuvan yrityksen heikosta laadusta tai yleensäkin välittämisestä.