Äijäkulttuuri työpaikolla on monitahoinen ilmiö, josta on vähän hankala saada otetta.

Osittain se ilmenee ronskeina puheina ja tietynlaisina käyttäytymismalleina. Vaikeampi taas on päästä kiinni äijäkulttuurin pinnan alla olevaan puoleen.

Miestutkimukseen erikoistunut tutkijatohtori Henri Hyvönen näkee äijäkulttuurin olevan pohjimmiltaan työelämän eriytymisen synnyttämä asia.

Ajan myötä on syntynyt vahvasti miesenemmistöisiä työpaikkoja, kuten tietysti naisenemmistöisiäkin.

– Miesenemmistöisissä työpaikoissa mieheyteen liittyvät kulttuuriset kertomukset ja työpaikan ulkopuolelta sinne tuotavat käytännöt alkavat leimata työpaikan elämää, tutkija sanoo.

Vähitellen työpaikalle aletaan yhdessä rakentaa erilaisia normeja. Niillä määritellään, millainen on hyvä ja luotettava työkaveri.

– Samalla ilmapiiri voi muodostua monellakin tavalla poissulkevaksi koskien naisia, sukupuolivähemmistöjä ja erilaisia miehiä.

 

Vaikutuksia myös työntekoon

Äijäkulttuuria ilmenee enemmän tai vähemmän perinteisillä miehisillä aloilla. Niitä ovat esimerkiksi teollisuuden suorittavat työt, logistiikka, insinöörialat sekä poliisi- ja sotilasalat.

– Erityisesti suorittavan työn puolella korostuu ajatus siitä, että meidän työmme on nimenomaan oikeiden miesten työtä. Viljeltävä huumori voi olla naisvihamielistä ja homofobista.

Suhtautuminen työnjohtoon ja kaikkiin johtajiin on duunarityöpaikoilla usein negatiivista. Yläkerran konttoriporukan ehkä ajatellaan olevan jotenkin pehmeää ja naismaista.

Hyvönen huomauttaa, että äijäkulttuurin kyllästämä sisäpiiritunnelma voi vaikuttaa myös työntekoon.

– Työpaikat ja työtehtävät sisältävät paljon hiljaista tietoa, joka välittyy läheisessä kanssakäymisessä. Henkilökemioidenkin on kohdattava, jotta tuollaiseen sisäiseen kulttuuriin ylipäätään pääsee mukaan.

 

Asenne työsuojeluun muuttunut

Ongelmia saattaa toki tulla siitäkin, jos jotakin vähemmistöön kuuluvaa työntekijää käsitellään työpaikalla silkkihansikkain. Näin voi käydä, jos joku esimerkiksi saa muista erillään olevan pukuhuoneen.

– Tällainen voi aiheuttaa henkistä etäisyyttä. Se taas saattaa vaikuttaa työtehtäviin kiinni pääsemiseen ja jopa urakehitykseen.

Historiallisesti miehisyyden korostaminen työpaikoilla on näkynyt myös jonkinasteisena vihamielisyytenä työsuojelua kohtaan. On omaksuttu näyttäviä ja näennäisesti tehokkaampia työtapoja.

– Ei esimerkiksi ole suostuttu käyttämään kattohommissa valjaita, koska on koettu niiden jotenkin hankaloittavan työtä.

Tällainen asenne on kuitenkin muuttunut, kun työ on yksilökohtaistunut. Työmarkkinariski kohdistuu entistä enemmän yksilöille kollektiivin sijaan. Kehitys on Hyvösen mukaan lisännyt miesten mielenkiintoa terveyttä ja työsuojelua kohtaan.

 

Kilpailua – mutta myös lojaaliutta

Henri Hyvönen sanoo, että äijäkulttuuria ei pidä nähdä yksiulotteisena ilmiönä. Niin sanotun valkokaulustyön puolella äijäkulttuuri harvemmin esiintyy rasvaisina tai homofobisina puheina. Siellä oman ryhmän asemaa ei myöskään osoiteta vihamielisyytenä johtoporrasta kohtaan.

Keskiluokkaiset työpaikat ovat miehille enemmänkin keskinäisen kilpailukyvyn areenoita. Tapahtuu erilaista miesesiintymistä.

– Saatetaan kehuskella muille miehille, kuinka aikaisin herätään tai kuinka raivoisasti harrastetaan liikuntaa.

Kansainvälistyminen muuttaa suomalaistakin työelämää koko ajan. Se näkyy erityisesti kasvukeskuksissa, mutta muuallakin.

Hyvönen ei usko tämän vaikuttavan kovinkaan paljoa työpaikkojen äijäkulttuuriin, vaikka pintataso olisi kuinka kuorrutettu monikulttuurisuudella.

– Voisin kuvitella, että miehiä koskevista käsityksistä tulee enemmän yleislänsimaisia. Miehet kohtaavat toisensa miehinä, vaikka työpaikalla olisi läsnä monia etnisyyksiä.

Hyvönen näkee äijäkulttuurissa myös hyviä ominaisuuksia. Vaikka se kiistatta sisältää ulossulkevia elementtejä, kyse on myös kaveruuden ja yhdessä tekemisen historiasta.

Tutkija muistuttaa, että historiallisesti nimenomaan työväenluokkaisten miesten keskinäinen lojaalius ja organisoituminen linkittyy laajemmin työväenliikkeen kehitykseen.

– Se on ollut juurruttamassa esimerkiksi pohjoismaista kollektiivista neuvottelujärjestelmää ja hyvinvointivaltiota.

 

Asenteisiin on vaikea puuttua

Tutkijatohtori ei kuitenkaan panisi lainkaan pahakseen, jos työpaikkojen äijäkulttuuria saataisiin purettua. Hän ei usko, että se katoaisi itsestään.

– Miksi se katoaisi? Ihmisellä on yleisesti mieltymys suosia itsensä kaltaisia verrattuna muihin.

Hyvönen ei usko, että äijäkulttuurin kitkeminen on helppoa. Siinä tuskin auttaa mikään hurmahenkinen valistuskampanja.

– Nykyajan identiteettipoliittisia vastakohtaisuuksia ruokkivassa ilmapiirissä tällaisiin asioihin on ehkä parempi tarttua erilaisia kiertoreittejä pitkin.

Tutkijatohtori huomauttaa, että kaikki sukupuoliin liittyvä ei ole sopimuksenvaraista.

– On vaikea päästä kiinni huumoriin ja asenteisiin, vaikka olisi kuinka hyvää tahtoa ja olisi millainen tasa-arvovelho tahansa.

Kuitenkin keinoja on: sellainen voisi olla esimerkiksi se, että työilmapiiriä seurataan ja havaittuihin epäkohtiin oikeasti puututaan.

– Asiassa voisi auttaa myös sisäinen ilmoituskanava, johon voi antaa palautetta nimettömänä. Tärkeää on myös ylläpitää sellaista työpaikkademokratiaa, jossa kaikki saavat oikeasti äänensä kuuluviin.

Myös työtehtävien uudelleenorganisointiin voi Hyvösen mielestä sisältyä ainakin jonkinlaisia ratkaisun avaimia.

– Jos ihmisiä jaetaan uudelleen tiimeihin, niin siinä puretaan rakenteita, jotka ovat mahdollistaneet klikkiytymistä ja erilaista äijäkulttuurin kaltaista ”suhmurointia”.

Toki tässäkin piilee Hyvösen mielestä omat varjopuolensa: muuttuuko työ tällaisen kehityksen myötä vieraannuttavaksi ja entistä vastenmielisemmäksi?