Suomessa on yhä enemmän kevytyrittäjiä eli laskutuspalveluyritysten kautta tuloja saavia. Heidän määränsä kasvoi kolminkertaiseksi vuodesta 2017 vuoteen 2022, kertoo Eläketurvakeskuksen tutkimus. Vuonna 2022 heitä oli 68 000.

Työsuojeluviranomainen kohtaa aika ajoin tapauksia, joissa työtä teetetään kevytyrittäjällä, mutta lähemmin tarkasteltuna kyseessä tulisikin olla työsuhteen. Esimerkiksi se, että henkilö laskuttaa työstään laskutuspalvelun kautta tai voi halutessaan myös kieltäytyä työn tekemisestä, ei vielä täytä yrittäjyyden tunnusmerkkejä.

– Valvonnassamme on tullut vastaan tapauksia, joissa esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä kahviloissa, ravintoloissa tai jäätelönmyynnissä on pyöritetty hommaa kevytyrittäjäpalvelun kautta. Viranomainen on kuitenkin arvioinut, että kyse on ollut työsuhteesta, kertoo juristi Aki Eriksson aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta.

Eriksson painottaa, että kevytyrittäjyydessä sinänsä ei ole mitään väärää, vaan se voi parhaimmillaan olla oivallinen tapa toimia aloilla, joille se sopii. Vaikka lainsäädäntö ei kevytyrittäjä-termiä tunne, arkikielessä se on jo vakiintunut markkinointitermi yrittämisen muodolle, joka on byrokratialtaan tavallista kevyempää.

Täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit?

Sekä työn tilaajan että sen tekijän tulisi tietää, täyttyvätkö heidän keskinäisessä sopimuksessaan työsuhteen tunnusmerkit. Jos ne täyttyvät, on noudatettava työlainsäädäntöä.

– Työnantajalle ja työntekijälle tulee silloin velvollisuuksia ja oikeuksia muun muassa työsopimus-, työaika- ja vuosilomalaista, mutta myös työterveyshuoltoon ja työturvallisuuteen liittyvästä normistosta. Lisäksi se vaikuttaa tapaturma- ja eläkevakuuttamiseen ja työperäisen maahanmuuton kohdalla myös oleskelulupaprosesseihin.

Työsopimuslain mukaan kyse on työsuhteesta, kun työtä tehdään sopimuksen perusteella, henkilökohtaisesti, toisen lukuun, vastiketta vastaan sekä johdon ja valvonnan alaisena.

Hälytyskellojen pitäisi Aki Erikssonin mukaan soida esimerkiksi silloin, jos henkilölle tarjotaan mahdollisuutta tehdä yrittäjänä samaa työtä, jota hän on aiemmin tehnyt työsuhteisena. Sama koskee tilannetta, jossa työpaikalla osa ihmisistä toimii yrittäjinä ja osa työsuhteisina, mutta työ on sisällöltään samaa ja samalla tavoin johdettua.

– Myös sen, että työtä tekevän työaika on määritelty tai että tilaaja jyrkästi estää häntä tekemistä työtä samaan aikaan muille, herättää kysymyksen, onko oikeasti kyse yrittäjyydestä.

Työsuojeluviranomaisen valvonnassa on tullut vastaan esimerkiksi tapaus, jossa työn teettäjä ja kevytyrittäjä ovat keskinäisessä sopimuksessaan sopineet vuosilomalain noudattamisesta. Aidosti yrittäjän kanssa tehtävään sopimukseen ei pitäisi kuulua tämänkaltaisia työsuhteelle ominaisia elementtejä.

Toimeksiantosopimus ei ole yrittäjyyden tae

Tulkinnanvaraisissa tilanteissa viranomainen käyttää kokonaisharkintaa arvioidessaan työn tekemisen muotoa.

– Lähes kaikki tilanteet ratkeavat pelkästään arvioimalla, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit. Jos ne eivät täyty, kyse ei ole työsuhteesta eikä kokonaisharkintaa tarvita. Mutta joidenkin tunnusmerkkien arvioiminen on hieman ongelmallisempaa kuin toisten, Aki Eriksson sanoo.

Se, tehdäänkö työtä sopimukseen perustuen, ei Erikssonin mukaan yleensä tuota viranomaiselle päänvaivaa eikä ratkaise asiaa suuntaan tai toiseen. Myöskään solmitun sopimuksen nimi ei paina puntaroinnissa. Vaikka osapuolet olisivat solmineet toimeksianto-, kumppani- tai alihankintasopimuksen, kyse saattaa oikeasti olla työsuhteesta.

Harkinnanvaraisissa tilanteissa haastavinta on Erikssonin mukaan arvioida työn johtamisen ja valvonnan toteutumista. Esimerkiksi työsuhteessa tehtävään asiantuntijatyöhönkin voi liittyä vapaus säädellä itsenäisesti työn tekemisensä tapaa, aikaa ja paikkaa. Ratkaisevaa ei ole se, johdetaanko ja valvotaanko työtä käytännössä, vaan siitä, onko sitä mahdollista johtaa ja valvoa.

– Valvonnalla ei tarkoiteta, että työnantajan edustaja koko ajan seisoo olan takana. Valvontaa voi olla esimerkiksi se, että työnantaja kerää työstä asiakaspalautetta ja ryhtyy niiden mukaan tarvittaessa toimiin.

Uusi ohje kymmenellä eri kielellä

Painavimmat perusteet kokonaisharkinnassa liittyvät siihen, kantaako työn suorittaja yrittäjäriskiä eli onko hänellä riski menettää pääomaansa toiminnassa. Toinen varteenotettava seikka on, maksetaanko työstä suurempi korvaus kuin mitä palkansaajalle maksettaisiin, ottaen huomioon, että yrittäjä huolehtii itse eläke- ja tapaturmavakuutusmaksuistaan.

Aki Eriksson kannustaa niin työn tilaajia kuin sitä tekeviä ottamaan yhteyttä työsuojeluviranomaiseen, jos työn teettämisen ehdot askarruttavat. Tietoa saa verkkosivuilta tai soittamalla työsuojeluviranomaisen puhelinneuvontaan 0295 016 620.

Kevytyrittäjissä on myös runsaasti ulkomailta Suomeen muuttaneita. Heitä varten AVI on julkaissut Oletko yrittäjä vai työntekijä -ohjeen kymmenellä eri kielellä.

 

Juristi Aki Eriksson kertoi yrittäjyyden ja työsuhteen eroista työsuojeluhallinnon webinaarissa toukokuussa 2024.