“Mens sana in corpore sano”, tiesivät muinaiset roomalaiset sanoa – terve mieli terveessä ruumiissa.

Viime vuosina on noussut suosioon neurogastroenterologiaksi kutsuttu tutkimusala. Nimihirviö tarkoittaa tutkimusta, joka koskee suoliston hermoston toimintaa.

Ihmisen aivoissa on noin sata miljardia hermosolua. Suolistossa hermosoluja on viitisen sataa miljoonaa. Ei ihan niin paljon kuin aivoissa, mutta kuitenkin aikamoinen nippu. Rotan aivoissa on keskimäärin sata miljoonaa hermosolua, joten meillä jokaisella on vatsan tietämillä noin viiden rotan aivot. Ja rotat ovat kuitenkin koko lailla fiksuja elikoita.

Emme tunne vielä “suolistoaivojemme” toimintaa kovin hyvin, mutta jo nyt näyttää selvältä, että suoliston hyvinvointi liittyy suoraan niin ajatteluun kuin tunteisiinkin. Tyhjällä vatsalla oivallukset eivät virtaa ja meistä monella tunteetkin nousevat pintaan. Suoliston bakteerikanta taas vaikuttaa suoraan hyvinvointiimme. Sillä on osoitettu olevan vaikutuksia esimerkiksi masentuneisuuteen.

Olet mitä syöt, sanotaan. Ainakin näyttää kovasti siltä, että se, mitä syöt, vaikuttaa suoraan siihen, mitä ajattelet.

Ajattelun rajat eivät piirry kallon mukaan, mutta eivät rajoitu myöskään vatsan seudulle. Myös kaikki, mitä ympärillämme tapahtuu, vaikuttaa ajatteluumme. Jos työpaikalla on stressaavaa, stressi tarttuu. Jos työskentelemme rauhallisessa tilassa, mieli seestyy ja ajatus kulkee aiempaa lennokkaammin.

Ympärillämme olevat ihmiset, esineet ja jopa se, mitä luemme, vaikuttavat ajatteluumme. Vai olisitko juuri äsken ajatellut vatsa-aivoja, jos en olisi niistä kirjoittanut?

Mieli ei asu ruumiissa, vaan ennemminkin ruumis kiinnittää mielen maailmaan. Mielen rajat kulkevat kuitenkin paljon ruumista kauempana. Tietyssä mielessä ne sisältävät kokonaisen maailmankaikkeuden. Siksi kaikki se, mitä teemme, mitä syömme ja miten muita ihmisiä kohtelemme, vaikuttaa suoraan myös ajatuksiimme ja tunteisiimme.

On monta tapaa kääntää ymmärrys ajattelun rajoista hyvinvoinniksi. Ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota omaan ympäristöönsä. Luova ajattelu vaatii virikkeitä ja jopa sekasotkua. Keskittynyt puurtaminen taas lähtee salamana sivuraiteelle, jos työtila ei ole siisti ja häiriötekijät eivät ole minimissä.

Toiseksi, ruokavalio ja elintavat vaikuttavat ajatteluun. Syömällä riittävästi kuitua ja liikkumalla säännöllisesti pidämme huolta suolistostamme ja sitä kautta rakennamme tuhdin tuen myös ajatuksenjuoksulle.

Kolmanneksi, ymmärtämällä, että rajamme ajattelevina yksilöinä ovat paljon häilyvämpiä kuin koulussa opetettiin, voimme suunnata toimintaamme niin, että teemme hyvää myös muille. Viime kädessä tarkkaa rajaa kahden ihmisen välillä ei ole. Yhden ihmisen hyvinvointi on hyväksi kaikille muillekin.

 

Kirjoittaja Lauri Järvilehto on filosofian tohtori ja Aalto-yliopiston työelämäprofessori, jota kiinnostavat ajattelu, oppiminen ja maailman visaisten ongelmien ratkaiseminen.

Kolumni on julkaistu alunperin Tunne & Mieli -lehdessä.