Lyhyet

“Hoitajien hyvinvointi vähentää vanhusten kaltoinkohtelua”

| Teksti: Sanna Alajoki

Vanhuksia hoitavan henkilökunnan hyvinvointiin kannattaa panostaa: kun hoitaja voi hyvin, hän kohtelee työssään vanhuksia paremmin. Myös henkilökunnan kouluttaminen ja ohjeistaminen auttavat ehkäisemään kaltoinkohtelua. Näin toteaa terveystieteiden maisteri Heidi Sipiläinen kyselytutkimuksessaan, johon vastasi 697 ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevää henkilöä 50 hoitoyksiköstä eri puolilta maata. Sipiläisen väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa 17. kesäkuuta.

Tutkimuksen mukaan kaltoinkohteluun altistavia tekijöitä olivat henkilökunnan liian vähäinen määrä, työyhteisön ristiriidat, huono työilmapiiri, työn rasittavuus, fyysisen ympäristön puutteet ja suuri ympärivuorokautisen hoidon yksikkö.

Jatkuva kiire ja vajaamiehitys koettiin usein suurimmiksi syiksi sille, miksi vanhuksia kohdeltiin huonosti ympärivuorokautisissa hoitoyksiköissä. Niissä työskenteli myös sellaisia henkilöitä, joiden osaaminen, arvot ja asenteet eivät olleet vanhustyöhön sopivia. Muistisairaat vanhukset olivat muita alttiimpia kaltoinkohtelulle, varsinkin jos heidän sairauteensa liittyi käytösoireita.

Kyselyyn vastanneista hoitajista 85 prosenttia oli havainnut psyykkistä tai sosiaalista kaltoinkohtelua. Useimmin kyse oli vanhuksen toiveiden tai pyyntöjen huomiotta jättämisestä. Lähes yhtä yleistä oli asukkaan avustaminen niin, ettei hänen intimiteettiään suojattu.

Hoidon laiminlyönti ilmeni esimerkiksi hygienian hoidon laiminlyöntinä sekä ruokailun ja ravitsemuksen laiminlyöntinä. Eniten oli havaittu suun ja hampaiden hoidon puutteita: niitä oli havainnut 80 prosenttia vastaajista. Vanhuksen kovakouraista käsittelyä hoitotilanteessa tunnisti 63 prosenttia vastanneista.

Yli 40 prosenttia vastaajista oli havainnut vanhuksen liikkumisen perusteetonta estämistä ja rauhoittavien lääkkeiden tarpeetonta käyttöä. Taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöä ilmeni vain vähän, tosin vanhuksen seksuaalisuuden pilkkaamista tai sille naureskelua oli havaittu.

Hoitohenkilökunnan puuttumista kaltoinkohteluun esti pelko seuraamuksista. Jos vanhusta kaltoin kohteleva selvisi seuraamuksitta, sekään ei rohkaissut puuttumiseen.

Kun työilmapiiriä pidettiin hyvänä ja työpaikalla oli kaltoinkohteluun liittyvää ohjeistusta, puuttuminen oli helpompaa. Kaltoinkohtelua myös ilmeni vähemmän yksiköissä, joissa oli kaltoinkohteluun liittyvää ohjeistusta. Ohjeistusta tosin oli vain harvoissa paikoissa. Myöskään koulutusta kaltoinkohtelun ehkäisyyn ei ollut juurikaan järjestetty.

Kaltoinkohtelua voidaan ehkäistä

– Osaamisen lisäksi tulisi varmistua henkilöstön sopivuudesta vanhustyöhön esimerkiksi hyödyntämällä koeaikaa nykyistä paremmin ja kehittämällä rekrytointia. Jokaisen työvuoron riittävällä henkilöstömäärällä voidaan luoda edellytykset hoitaa vanhuksia hyvin, Sipiläinen sanoo.

– Hyvä työilmapiiri ja henkilöstön hyvinvointi suojaavat vanhuksia kaltoinkohtelulta. Johtamisella on tärkeä osa näiden varmistamisessa. Ohjeistamalla henkilökuntaa, vanhuksia ja heidän läheisiään voidaan vähentää kaltoinkohtelua ja varmistaa, että siihen puututaan.

(Lähteenä Itä-Suomen yliopiston tiedote.)

Kommentit

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje