Viime aikoina on kirjoitettu ja keskusteltu paljon työssä kuormittumisesta. Yhtenä kuormituksen lähteenä nostetaan toistuvasti esille jatkuvat muutokset työssä.
Kun työssä tapahtuu muutoksia, tämä heijastuu erityisesti työntekijään kohdistuviin osaamisvaatimuksiin. Aina työssä ei kuitenkaan ole tilaa uuden oppimiseen tai työpaikalla ei oivalleta, millaista tukea eri yksilöt tarvitsevat osaamisensa kehittämiseen. Tällöin ei ole mikään ihme, jos työntekijä kokee muutosten nakertavan työkykyään.
Esimiehellä on tärkeä rooli työkykyyn liittyvissä asioissa. Hän on portinvartija ja sillanrakentaja pisteessä, jossa kohtaavat työntekijä ja työ. Yksi esimiehen perustehtävistä on järjestää työtä eri tavoin samalla huomioiden kunkin työntekijän henkilökohtaiset edellytykset suoriutua työssään.
Esimiestä ei saa jättää tässä yksin. Työnantajan on huolehdittava siitä, että esimies osaa toimia eri tilanteissa tarkoituksen- ja johdonmukaisesti ja että hän tietää, mistä tarvittaessa voi saada apua ja tukea.
Meitä kuormittavat erilaiset asiat. Yhtä lailla meillä on myös erilaisia vahvuuksia. Esimiehen on tärkeää opetella tuntemaan oma porukkansa: kuka tarvitsee enemmän aikaa tai selkeämpiä ohjeita, kuka innostuu herkästi uudesta, kuka tarvitsee tukea työenergian suuntaamiseen, ja millä tavalla kukin oppii parhaiten.
On myös muistettava, että työkykymme vaihtelee. Kollegani, asiantuntija Hanna Pratschin sanoin: ”Kukaan meistä ei käy aina satasella”. Jokaisen on siis tunnistettava, miten oma työ ja työkyky kulloinkin kohtaavat ja tarvittaessa ottaa asia esille esimiehen ja työterveyshuollon kanssa. Näin työpaikalla on mahdollisuus vastata muuttuviin tarpeisiin.
Muutoinkin meillä jokaisella on oma tehtävämme työyhteisön jäsenenä. Jos kuulet työkaverisi miettivän: ”Mitenhän tämä oikein tehtiinkään?”, älä ohita tilannetta pysähtymättä. Kysy, mistä on kyse. Tarjoa apua. Milloin muuten viimeksi neuvoit jotain työkaverillesi tai jaoit muutoin osaamistasi?
Työpaikka on se foorumi, jossa paremmat ja pidemmät työurat ratkaistaan. Työkykyyn ja osaamiseen liittyvistä asioista on tarpeen keskustella työpaikoilla yhteisesti ja riittävän usein. Näin voidaan saada vastauksia muun muassa Työterveyslaitoksen tutkijoiden (Työelämän tutkimus 2/2019) esiin nostamaan kysymykseen: Mitä tämän ajan työntekijät ajattelevat työkyvyn käsittävän ja sisältävän?
Missä yhteyksissä sinun työpaikallasi keskustellaan näistä asioista?
Tekstin kirjoittaja Seija Moilanen on Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija, jonka vastuualueina ovat erityisesti työelämän kehittäminen ja psykososiaalinen kuormitus työssä.
LISÄÄ AIHEESTA
www.ttk.fi > Työturvallisuus ja työsuojelu > Työturvallisuuden perusteet > Työyhteisö > Psykososiaalinen kuormitus
Asiantuntijatyössä ei paljon työssä oppimisen tarpeista ylipäätään keskustella. Luotetaan liikaa asiantuntijan itseohjautuvuuteen huomioimatta sitä, että elämäntilanteet vaihtelevat. Oppimisen imu ei välttämättä kaikille ole selviö. Kannustusta oppimiseen ja asiantuntijankin omien kehittämistarpeiden tunnistamiseen tarvitaan! Esimies keskeisessä roolissa keskustelun herättäjänä ja innostajana + oppimisen mahdollistajana. Oppiminen vaatii aikaa eikä sitä voi tapahtua, jos vaaditaan vain suoritteita.
Tarja, kiitos kommentistasi. Hyvin tunnistit pontimeni tämän blogahduksen kirjoittamiselle. Mukavaa loppusyksyä sinulle!
Kehityskeskustelut, henkilöstösuunnielmat,3:n päivän koulutus oikeus, irtisanomisen vaihtoehtona, koulutus, uudelleen sijoitus, vaikka olisit alan huippuosaaja. Ei esimiesten osaaminen tähän riitä, kun sitä ei vaadita, tai velvoiteta. Omistaja päättää yrityksen tuolokseen vaikuttavista asioista, mutta ei muista velvoitteista.