Sydän- ja verisuonitautien, ruoansulatuselinten sairauksien sekä hengityselinten sairauksien aiheuttamien pitkien sairauspoissaolojen osuus on enää kolmasosa vuoden 1970 tasosta. Kehityksen taustalla ovat muutokset elintavoissa, elinoloissa ja työn luonteessa.

Kela myöntää 16–67-vuotiaille sairauspäivärahaa pitkistä sairauspoissaoloista. Korvauksella paikataan poissaolon aiheuttamaa ansionmenetystä silloin, kun poissaolo töistä on kestänyt yli yhdeksän arkipäivää mutta alle vuoden.

Vielä 1970-luvulla sydän- ja verisuonitautien, ruoansulatuselinten ja hengityselinten sairauksien aiheuttamien poissaolojen osuus oli 39 prosenttia alkaneista sairausrahakausista. Nyt niiden osuus on enää 12 prosenttia.

Myös määrällinen ero on huomattava. Vuonna 1970 sydän- ja verisuonitautien, ruoansulatuselinten ja hengityselinten sairauksien vuoksi alkaneita sairauspäivärahakausia oli 168 350. Vuonna 2022 vastaava luku oli enää 36 970.

Sydän- ja verisuonisairauksien osalta samansuuntainen kehitys toistuu työkyvyttömyyseläkkeiden tilastoissa: kyseiset sairaudet ovat yhä harvemmin työkyvyttömyyseläkkeen syy.

Sairauspoissaolojen syyt kertovat ympäröivästä yhteiskunnasta

Sydän- ja verisuonitaudit sekä hengityselinten sairaudet luetaan perinteisiin kansantauteihin. Niiden kato sairauspäivärahatilastoissa kertoo elintapojen ja elinolojen muutoksesta.

– Tupakointi on väestötasolla vähentynyt, samoin kovien rasvojen käyttö. Hygieniataso on parantunut, väestö vaurastunut ja esimerkiksi kaupunkien ilmanlaatu kohentunut. Sairauksia onnistutaan ennaltaehkäisemään aiempaa tehokkaammin, ja hoitotavat ovat kehittyneet, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren.

Yhteiskunnan muuttumisesta kielii sekin, että mielenterveyteen liittyvät poissaolot ovat lisääntyneet huomattavasti. Niiden osuus alkaneista sairauspäivärahakausista on kasvanut 23 prosenttiyksikköä vuodesta 1970 vuoteen 2022.

Osin kasvua selittää muutos työn luonteessa. Siinä missä työ oli aiemmin pitkälti fyysistä, nyt yhä useampi tekee kognitiivisesti kuormittavaa tietotyötä. Se haastaa työssä jaksamista.

– Kaikki mielenterveyden häiriöt eivät kuitenkaan johdu työstä, vaan myös työn ulkopuolisesta kuormituksesta. Kuormitus on kasvanut työn ja ympäröivän yhteiskunnan yhteisvaikutuksesta, eikä ongelmia ratkaista yksin työpaikoilla, Blomgren sanoo.

Työn ulkopuolista kuormitusta voivat nykyään aiheuttaa esimerkiksi ahdistus sodasta Euroopassa ja ilmastonmuutoksesta, huoli taloudellisesta pärjäämisestä tai haasteet yhdistää työ- ja perhe-elämä.

Toisaalta stigma mielenterveyden häiriöiden ympärillä on hälventynyt. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten häpeä saattoi estää hakemasta apua suoraan mielenterveyteen, ja esimerkiksi masennuksesta johtuva poissaolo saatettiin kirjata vaikkapa selkäkivuksi.

Lihavuus ja liikkumattomuus voivat johtaa tulevaisuuden sairauspoissaoloihin

Lihavuuden yleistyminen ja liikkumattomuus ovat huolestuttavia kehityssuuntia, jotka voivat aiheuttaa tulevaisuudessa entistä enemmän sairauspoissaoloja. Ne lisäävät etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, mutta myötävaikuttavat myös sydän- ja verisuonitautien ja mielenterveyden häiriöiden määrään.

Blomgrenin mukaan mielenterveyden häiriöiden osuus sairauspoissaoloista todennäköisesti jatkaa kasvuaan. Etenkin ahdistuneisuushäiriöstä johtuvat sairauspoissaolot ovat kasvaneet jo useamman vuoden peräkkäin.

– Mitä paremmin syyt sairauksien taustalla tiedetään, sitä tehokkaammin niihin voidaan puuttua. Pitkäjänteinen ja aktiivinen työ kansanterveyden eteen tuottaa tulosta ja näkyy tilastoissa, Blomgren sanoo.