Boråsin käräjäoikeus Ruotsissa tuomitsi maaliskuun alussa maatilayrityksen miljoonan kruunun eli reilun 90 000 euron yhteisösakkoon. Syyttäjä oli vaatinut työturvallisuusrikoksesta kahden miljoonan sakkoa.
Työtapaturmassa kuoli 14-vuotias kesätyöntekijä. Hän oli leikannut ruohoa, kun hänen työssä käyttämänsä pienkuormaaja kaatui ja murskasi hänet alleen. Kuormaajan käyttäjän olisi pitänyt olla täysi-ikäinen.
Periaate työturvallisuusrikoksista määrätyissä yhteisösakoissa sekä Ruotsissa että Suomessa on, että tuomion ankaruuteen vaikuttavat työntekijöille aiheutuneen vaaran vakavuus, laiminlyönnit sekä yrityksen taloudellinen asema.
Ruotsi sakottaa ankarasti
Ruotsissa sakkomaksut ovat kasvaneet viime vuosina. Syynä on Ruotsissa vuonna 2020 rikoslakiin lisätty mahdollisuus niin sanottuun korotettuun yhteisösakkoon.
Taustalla on ajatus, että isoja yrityksiä, joilla on suuri liikevaihto, sakotetaan niin, että rangaistuksella on merkitystä. Teoriassa yhteisösakon määrä on suurimmillaan peräti 500 miljoonaa kruunua eli reilut 45 miljoonaa euroa.
Tähän asti suurin Ruotsissa maksettu yhteisösakko on liki 1,3 miljoonaa euroa. Se määrättiin Södran metsäosuuskunnalle. Syynä sakkoon oli kesäkuussa 2022 sattunut onnettomuus, jossa yksi työntekijä kuoli ja toinen loukkaantui vakavasti, kun puupakkaukset putosivat heidän päälleen Orreforsin sahalla.
Yhteisösakkoja määrättiin Ruotsissa työympäristörikoksista yhteensä noin 3,5 miljoonaa euroa vuonna 2023. Suomessa summa oli 600 000 euroa vastaavana ajankohtana.
Lain sallima yläraja sakoille on Suomessa korkea, mutta sakot pieniä
Suomen rikoslain mukaan yhteisösakon suuruus voi vaihdella 850 eurosta 850 000 euroon. Käytännössä sakot ovat pieniä.
Keskimääräinen sakko Suomessa vuosina 2019–2023 oli noin 11 500 euroa, ja yleisin sakkosumma noin 8 000 euroa. Vakavimmissa tapauksissa sakot ovat olleet joitakin kymmeniä tuhansia, eli kaukana lain sallimasta ylärajasta.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu, eli yhteisösakko, lisättiin Suomen rikoslakiin vuonna 1995. Aluksi lakia sovellettiin vain ympäristörikoksiin, mutta vuonna 2003 lain soveltamisala laajeni muun muassa työturvallisuusrikoksiin.
Ylitarkastaja Sampo Pelkonen Itä-Suomen AVIsta on seurannut 20 vuotta työturvallisuusrikoksia. Hän muistelee, että ensimmäinen työturvallisuusrikoksesta tuomittu yhteisösakko olisi määrätty vuonna 2006.
– Kyseessä oli pieni yhtiö, ja tuomittu määrä oli tuhat euroa. Ymmärsin, että tarkoituksena oli lähteä varovasti liikkeelle. Tässä piileekin syy, miksi työturvallisuusrikosten yhteisösakkojen oikeuskäytäntö kehittyi sellaiseksi kuin se on kehittynyt: ensin tuomittiin vähäinen määrä, ja seuraavan yhteisösakon mittaamisessa tukeuduttiin aikaisemmin tuomittuun.
Suomen historian suurin työturvallisuusrikosta koskenut yhteisösakko tuomittiin rakennusalan yritykselle Kampin pysäköintihallin rakennustöissä tapahtuneesta turmasta. Tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen, joka tuomitsi yrityksen 180 000 euron yhteisösakkoon vuonna 2014.
– Jostain syystä ennakkoratkaisu ei ole juuri vaikuttanut oikeuskäytäntöön eli käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien työturvallisuusrikoksista tuomitsemiin yhteisösakkoihin, vaan ne ovat pysyneet mitättöminä.
Pelkonen arvelee, että koska tapaus koski erityisen vaaralliseksi työksi miellettyä räjäytystyötä, ennakkoratkaisu ei ole yleisesti vaikuttanut tavanomaisempiin tapauksiin.
Yhteisösakkojen taso ei ole riittävä
Pelkosen mielestä yhteisösakot Suomessa ovat aivan liian pieniä, jotta ne parantaisivat työturvallisuutta.
– On suuria teollisuusyhtiöitä, joissa on äärimmäistä piittaamattomuutta. Suurin osa yrityksistä noudattaa sääntöjä, mutta tiedän käräjätuomioista, joissa laiminlyönti on katsottu tahalliseksi. Eli tieten ei ole haluttu korjata puutteita.
Lisäksi Pelkosen mukaan on tapauksia, joissa on toimittu tietämättömyyttään eikä työturvallisuusmääräyksiä tunneta. Usein kuitenkin toimintaa ohjaa raha.
– Yleensä isoilla teollisuusyhtiöillä syynä laiminlyönteihin on tuotannon tulos. Kalliitkaan tekniset suojaratkaisut eivät silloin merkitse, vaan vain se, jos ratkaisu hidastaa tuotantoa.
Pelkosen yhdessä esimerkissä kuolemanvaaraa aiheuttanut vanerilevyjen lajittelukone oli jätetty muuttamatta turvalliseksi siksi, että muuten työn tehokkuus olisi kärsinyt.
– Työnantajayhtiö tuomittiin yhteisösakkoon, ja tuon yhteisösakon perusteluissa käräjäoikeus totesi tahallisuuden. Yhtiön edustajat olivat siis olleet tietoisia kyseisen koneen vaarallisuudesta ja siitä huolimatta jättäneet suojauksen toteuttamatta.
Pelkosen mielestä työturvallisuusrikosten oikeuskäytäntö on osoittanut, että yhteisösakot eivät ole saaneet yhtiöitä lopettamaan työturvallisuuslainsäädännön rikkomista.
– Jokainen ymmärtää, että 40 000 euron sakolla ei ole miljoonayhtiölle mitään merkitystä.
Sakot eivät tosiaan näytä aina riittävän seuraamukseksi pienemmillekään yrityksille. Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2023 kattoremontteja tekevälle yritykselle 25 000 euron yhteisösakon. Yhtiö oli tuolloin saanut yhteensä 12 yhteisösakkoa reilun kymmenen vuoden aikana. Sen katsottiin saaneen toistuvasti perusteetonta kilpailuetua laiminlyömällä turvallisuutta.
Ruotsissa tapaukset etenevät oikeuskäsittelyyn entistä useammin
Korotettua yhteisösakkoa koskevan lakimuutoksen jälkeen Ruotsissa on havaittu muutoksia viranomaistoiminnassa ja oikeuskäytännössä.
Työpaikkojen työturvallisuusrikosten tutkinta ja syytteeseen saattaminen on tehostunut. Oikeuskäsittelyt ovat nopeutuneet, mikä helpottaa asian käsittelyä, kun osalliset muistavat asiat paremmin. Työsuojeluviranomaisen, poliisin ja syyttäjälaitoksen tiivistynyt yhteistyö on johtanut siihen, että entistä useampi työpaikan onnettomuustapaus viedään syyteharkintaan. Vuonna 2023 syytteeseen eteni kolmannes tapauksista, kun 2000-luvulla luku oli 6 prosenttia.
On myös näyttöä, että sakot ovat Ruotsissa suurentuneet. Yritykset ovatkin yhä tietoisempia siitä, että vakavasta työturvallisuuden laiminlyönnistä voi seurata huomattavan suuri taloudellinen seuraamus.
Ruotsissa rangaistuksen saa ensisijaisesti yritys ja vain harvoin syytetään yksittäistä esihenkilöä rikoksesta. Käytäntö kannustaa organisaatioita huolehtimaan turvallisuudesta läpi koko johdon ja rakenteen.
Viime vuosina yhteisösakko on ollut tuomiona 40 prosentissa kaikista Suomen työturvallisuusrikostapauksista. Useammin sakkotuomio annetaan vain työnjohdon edustajille.
Ero Ruotsiin on huomattava. Ruotsissa henkilökohtaiset rangaistukset ovat harvinaisia – vuonna 2021 vain 5 prosenttia työpaikan työturvallisuusrikosten syyllisistä tuomittiin henkilökohtaisesti, kun taas 95 prosentissa tapaukset hoidettiin pelkällä yhteisösakolla.
Lue myös: Onko työntekijä yhteiskunnan suojeluksessa?
Lähteet: Rangaistukset käräjäoikeuksittain ja rikoksittain (käräjäoikeudet ja hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena) 2019–2023, arbetarskydd.se, aklagare.se, alltomarbetsmiljo.se, arbetet.se, riksdagen.se
Kuulostaa järkevältä. Vastuun yrityksissä pitää ulottua aina toimitusjohtajaan asti yhteisösakkoa unohtamatta.
Muuten ei tapahdu muutosta.
Tämä on hyvä: Ruotsissa rangaistuksen saa ensisijaisesti yritys ja vain harvoin syytetään yksittäistä esihenkilöä rikoksesta.
n. 20 vuoden kokemuksella eri firmoista voin sanoa, että erityisesti pienemmissä yrityksissä se on toimitusjohtaja, joka istuu rahojen päällä ja yksittäisillä esimiehillä, vaikka ymmärtävät tilanteen ei ole pennin-latin vertaa vaikutusta hankintoihin ja investointeihin työturvallisuusmielessä. Usein myös firman nimeämä työsuojelupäälikkö on nimellinen tehtävä ilman mahdollisuutta oman työn ohella käyttää aikaa työsuojeluun eikä ko. mandaatti edes tuo budjettia tai rahaa tehtävän hoitamiseen. Työsuojelupäälliköksi on valittu vaan joku, jolla ei ole mitään kokemusta tai koulutusta asiaan. Varmaan tarkasti harkiten, että haittaa bisnestä vähiten, kun ei osaa ja ei ehdi asioihin puuttua. Ainoastaan paperilla asiat saadaan näyttämään, että hommat kestää päivänvaloa.