Automaatio, tekoäly ja robotiikka ovat jo helpottaneet monien fyysisten työvaiheiden rasitusta. Silti digitaalinen työ ei ole riskitöntä. Etätyö, alustatyö ja algoritmien säätelemä johtaminen hämärtävät työn rajoja ja vaikeuttavat riskien tunnistamista.
Näin kertoo Turvallista työtä. Työsuojelu teknologian, ilmaston ja väestörakenteen muuttuessa -raportti, jonka on julkaissut Teollisuuden palkansaajat. Sen ovat kirjoittaneet terveystieteen maisteri Hanna Nurmi ja terveystieteen tohtori Lauri Kokkinen, jotka toimivat tutkijoina Tampereen yliopistossa. Heidän analyysinsa perustuu aiempaan tutkimustietoon, työturvallisuusraportteihin ja yrityshaastatteluihin.
Kun työtä tehdään hajautuneesti, työnantajan mahdollisuudet seurata kuormitusta heikkenevät. Samalla yksilön vastuu kasvaa. Raportti korostaa, että teknologia tuo mukanaan uudenlaisia vaaroja. Tietotyön kiire, jatkuva valppaus ja järjestelmien monimutkaisuus syövät työhyvinvointia, vaikka fyysiset riskit vähenevät.
Onko työsuojelulla tällä hetkellä riittävästi keinoja puuttua algoritmien logiikkaan tai digitaalisen työn rakenteisiin. Tunnistetaanko henkinen kuormitus yhtä vakavasti kuin tapaturmariskit?
Ilmasto kiristää työolosuhteita
Kuumuus, rankkasateet ja muut ääri-ilmiöt muuttavat konkreettisesti työn tekemistä. Ulkotöissä riskit kasvavat, ja sisätiloissakin lämpötilavaihtelut ja kosteus voivat aiheuttaa uusia altisteita.
Lisäksi vihreä siirtymä synnyttää kokonaan uusia työvaiheita ja -ympäristöjä, joiden riskejä ei vielä täysin tunneta. Esimerkiksi kiertotalouden, akkuteollisuuden ja energiaratkaisujen tuotantoketjut tuovat mukanaan kemiallisia ja mekaanisia altisteita, joita työsuojelu ei ole perinteisesti kohdannut.
Raportti muistuttaa, että ilmaston vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti. Ne kasaantuvat aloille, joissa työvoima on valmiiksi kuormittunutta ja ulkoinen paine suuri. Riskit eivät siis ole vain sääilmiöitä, ne ovat myös rakenteellisia.
Työvoima ikääntyy ja moninaistuu
Suomen työmarkkinoilla ikääntyneiden määrä kasvaa, nuorten vähenee ja maahanmuuttajataustaisen työvoiman osuus nousee. Tämä muuttaa turvallisuustarpeita. Kuormituskyky, kielitaito, kulttuuriset tavat ja aiempi työkokemus vaikuttavat siihen, millaisia riskejä yksilö kohtaa.
Työsuojelun perusmalli, yksi ohje kaikille, ei enää riitä. Vaatimukset yksilölliselle perehdytykselle, räätälöidyille työjärjestelyille ja saavutettavalle viestinnälle kasvavat.
Reagoinnista ennakointiin
Perinteinen turvallisuustyö on rakentunut sääntelyn, mittaamisen ja tapaturmien minimoinnin varaan. Nyt nämä keinot ovat riittämättömiä. Raportin keskeinen johtopäätös on, että työsuojelun on muututtava strategiseksi, ennakoivaksi ja työyhteisöjä osallistavaksi.
Tämä tarkoittaa vähintään kolmea asiaa:
- Ennakointia: riskit eivät näy enää vain fyysisinä vaaratekijöinä, vaan järjestelmien ja työn rakenteiden tasolla.
- Inhimillistä työotetta: turvallisuus ei synny ohjeista, vaan arjen johtamisesta, palautteesta ja yhteistyöstä.
- Jatkuvaa oppimista: työ muuttuu niin nopeasti, että staattiset mallit vanhenevat ennen kuin ne ehtivät käyttöön.
Työsuojelun tulee nähdä muutokset ajoissa – ei vasta silloin, kun seuraukset ovat jo käsillä.
Nykyiset työturvallisuuden rakenteet eivät vastaa megatrendien vauhtiin. Tutkijat pelkäävät, että jos uudistuminen viivästyy, seuraukset osuvat niihin työntekijöihin, joiden asema on jo ennestään haavoittuva. Siksi kysymys ei ole vain työpaikkojen turvallisuudesta, vaan työelämän oikeudenmukaisuudesta.
Raportin mukaan turvallinen työ muuttuvissa oloissa ei synny itsestään. Se vaatii poliittisia päätöksiä, työpaikkojen resursseja ja ennen kaikkea halua tarkastella riskejä uudella tavalla.
Hyvinvointialueella kaikki muuttuu niin kovaa vauhtia, että työsuojelu jää jalkoihin. Tulee myös tunnetta, että työsuojelua ei nähdä tärkeäksi kun työ ja työolot muuttuvat. Työsuojelu jää selvästi taka-alalle ja tulee mieleen ajatus, että kehitys on niin nopeaa, että työsuojelu koetaan hidastavan nopeaa kehitystä. Kaikesta säästetään ja se on tässä ajassa tärkeämpää kuin se, että työ tehdään turvallisesti ja työntekijöiden hyvinvoinnista pidetään huolta. Huolettaa myös työterveyshuollon palvelujen saatavuus, kun työnantaja sanelee, mitä palveluja ostetaan. Työntekijöiden psyykkinen kuormitus kasvaa jatkuvasti, kun jatkuvat yt-neuvottelut vallitsevat. Työterveyshuolto ei kuitenkaan enää vastaa kysyntään riittävästi kun työnantaja ei pidä kaikkia palveluja tarpeellisina. Myös sellaista on alkanut tapahtua, että työsuojeluvaltuutetun näkemyksien yli kävellään surutta ja tämä tapahtuu työsuojelun sisälläkin, päälliköiden toimesta. Työsuojelun yhteistoiminta ei ole menossa hyvään suuntaan.