Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan vähän reilu kolmannes palkansaajista teki etätyötä vuonna 2023, kun osuus ennen pandemiaa vuonna 2018 oli noin viidennes.
Projektitutkija Marko Ikävalko Laboresta kirjoitti oivaltavasti blogissaan, että etätyössä katoaa muutakin kuin vain työmatka. Etätyöntekijä etääntyy työpaikasta ja -yhteisöstä paitsi maantieteellisesti myös kulttuurisesti ja sosiaalisesti.
Työyhteisön siteet löyhtyvät, kun työntekijät tapaavat toisiaan enää harvoin. Uusien työntekijöiden on vaikea löytää paikkaansa ja oppia työpaikan kulttuuria. Heikko työyhteisö ei tue hyvinvointia.
Myös työnantajan näkökulmasta suuntauksessa on huonot puolensa. Perehdytys etätyöntekijöiden kesken on hankalaa. Työhön ja työnantajaan sitoutuminen vähenee. Ideointi sakkaa, ja kehitys taantuu.
Etätyön yleistyminen on muuttanut työnteon tapaa ja yhteiskuntaa jopa niin, että paluu entiseen on mahdotonta, vaikka siihen olisi halujakin.
Etätyön vaikutukset näkyvät palveluissa, jotka ovat perinteisesti olleet sidoksissa toimistotyöhön ja työpaikkakeskittymiin. Muutos on pakottanut organisaatiot etsimään uusia asiakasryhmiä tai kehittämään entistä joustavampia malleja toteuttaa palveluitaan.
Monet palvelut, kuten työterveyshuolto ja koulutukset, ovat siirtyneet verkkoon. Se on edellyttänyt palveluntarjoajilta digitaalisia ratkaisuja ja kaikilta sopeutumista uusiin toimintatapoihin.
Työmatka- ja varsinkin työasialiikenne on vähentynyt. Kun joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat pienentyneet, vuorotiheyttä on vähennetty erityisesti ruuhka-aikoina. Lipputulojen ehtyminen on johtanut tarpeeseen korottaa lippujen hintoja.
Kun tilan tarve on vähentynyt, yritykset ovat karsineet kulujaan siirtymällä pienempiin tai muunneltavampiin tiloihin.
Työpaikkaruokaloita on suljettu ja niiden tarjontaa supistettu tai aukioloaikoja lyhennetty, koska päivittäinen kysyntä on tyrehtynyt.
On osoittautunut vaikeaksi houkutella väki takaisin toimistoihin. Osa on voinut tehdä korona-aikana ratkaisuja, jotka edelleen vaikuttavat haluun tehdä etätöitä. Jos perhe silloin muutti etäälle työpaikkakeskittymästä isompien neliöiden perässä, aikaavieviin työmatkoihin ei löydy intoa palata. Kouluikäiset lapset eivät halua jättää tuttua elinympäristöä ja kavereita. Juuri nyt eivät asunnotkaan käy kaupaksi.
Kirsi Väisänen on TTT-lehden päätoimittaja.
Työrauha voisi houkutella toimistolle
Yksi syy etätyöhalukkuuteen on, että työnantajan tarjoamiin työtiloihin ollaan tyytymättömiä. Monitilatoimistot eivät Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan tarjoa työntekijöille riittävää työrauhaa. Ne, jotka kokevat toimiston työrauhan huonoksi, tekevät enemmän etätyötä.
Tarpeet ovat myös yksilöllisiä. Jotkut eivät pidä siitä, että tilat ovat jaetussa käytössä.
– Ei ole kyse pelkästään työpisteen toimivuudesta, vaan myös ympäristönhallinnasta, statuksesta ja omasta reviiristä, sanoo johtava tutkija Annu Haapakangas Työterveyslaitoksesta.
Haapakankaan mukaan kokemus hyvästä työrauhasta syntyy, kun työympäristön ärsykkeiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen määrä on sopiva ja niitä pystyy itse hallitsemaan.
Työrauhaa voi luoda tilajärjestelyillä ja pelisäännöillä. Ajan tasalla oleva varausjärjestelmä takaa, että työntekijä voi luottaa siihen, että työn luonteeseen sopiva työpiste on saatavilla tarvittavana aikana.
Avoimen tilan lisäksi on hyvä olla huoneita, joissa voi keskittyä työhön, puhua puheluita ja järjestää kokouksia. Osa avoimesta tilasta voidaan pitää hiljaisen työn alueena.
Mitä mieltä? Kommentoi!