Anne Roth marssi uhmakkaana työterveyslääkärille ja ilmoitti, ettei hän lähde vastaanotolta ennen kuin hänet on tutkittu: ”Voitte soittaa vaikka poliisit paikalle, mutta en poistu täältä ennen kuin tiedän, mikä on vikana”.

Rothin leposyke oli 136. Hän hikoili voimakkaasti. Tuntui kuin hän olisi kiehunut sisältä. Pakkasellakin hiukset kastuivat litimäriksi kuin rankkasateessa. Ne lähtivät tuppoina päästä. Kädet ja jalat tärisivät.

Hän kävi ylikierroksilla ja nukkui usein vain kolme tuntia yössä. Leposyke ei laskenut koskaan alle sadan. Hän laihtui vaikka söi paljon. Roth ajatteli tulevansa hulluksi.

Elettiin vuotta 2002. Anne Roth oli hakenut aiemmin apua terveyskeskuslääkäriltä, mutta tuloksetta.

 

Kehno olo sai eristäytymään

Nykyisin 48-vuotias Roth työskenteli tuolloin toimistosihteerinä hakemistoalan yrityksessä Tampereella, ja työhön kuului esiintymistä ihmisten edessä. Hän koulutti uusia it-alan työntekijöitä muutamana päivänä kuukaudessa.

– Olin kelmeä ja näytin tosi epäilyttävältä. Ihmiset katsoivat minua pitkään. Aloin eristäytyä sosiaalisesti.

Työkaverit tiesivät, että jotain on vialla. Roth pukeutui mustaan, jottei hikoilu näkyisi. Hän joi vettä, ettei kuivuisi, ja kuivasi itseään papereilla.

Hikoilu alkoi heti aamulla, kun Roth nousi sängystä. Nuori nainen halusi näyttää hyvältä ja huolitellulta. Hän meikkasi aamuisin pyyheliina päässä parvekkeella pakkasessa, jottei hiki turmelisi meikkiä, ja paleli niin, että hampaat kalisivat. Hän oli lopen väsynyt ja huonossa kunnossa.

 

Huonosti tunnistettu sairaus

Oireet olivat alkaneet, kun normaalipainoinen Anne Roth laihdutti 25-vuotiaana kahdeksan kiloa. Laihduttaminen oli ollut hänelle helppoa. Jälkeenpäin hän on miettinyt, laukaisiko painon pudottaminen sairauden. Ehkä ei, sillä Rothin äidinpuolen suvussa on kilpirauhassairauksia.

Työterveyslääkäri lähetti Rothin laboratoriokokeisiin, ja hänellä todettiin Basedowin tauti, joka liittyy kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen. Kilpirauhanen tuotti liikaa tyroksiinihormonia ja toimi liian vilkkaasti. Rothin oireet johtuivat liiallisen kilpirauhashormonin aiheuttamasta kiihtyneestä aineenvaihdunnasta.

– Kilpirauhasen liikatoiminta on alihoidettu ja alitunnistettu sairaus.

Pitkä tie lääketasapainoon

Diagnoosin jälkeen Anne Roth sai lääkityksen, joka alkoi vaikuttaa jo kahdessa viikossa. Kuukauden päästä hänen olonsa tuntui normaalilta. Kun akuutti vaihe oli hoidettu, hän pystyi parin vuoden kuluttua luopumaan lääkityksestä.

Sairaus puhkesi uudelleen äidiksi tulon myötä vuonna 2006. Samoihin aikoihin Roth palasi kotikaupunkiinsa Ouluun.

– Seuraavat vuodet olivat yhtä humppaa. Sain lääkityksen, joka tasasi tilanteen. Lääkitys purettiin, ja liikatoiminta käynnistyi jälleen. Lopulta kilpirauhaseni ei asettunut enää lääkkeillä, joten se poistettiin vuonna 2013.

Kilpirauhasen poisto johtaa aina kilpirauhasen vajaatoimintaan, jota hoidetaan tyroksiinilla. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa muun muassa väsymystä, painonnousua ja mielialan laskua.

Leikkauksessa Rothin äänihuulet halvaantuivat, ja kevät meni ääntä kuntouttaessa. Hän ei huomannut painonsa nousseen ennen kuin työkaveri sanoi asiasta Rothin ihmetellessä, miksi jopa paikallaan istuminen sai puuskuttamaan. Roth oli täysin turvoksissa: paino oli noussut kolmessa kuukaudessa 23 kiloa.

– Olin ajatellut naiivisti, että vajaatoiminta on helppo hoitaa lääkkeillä, mutta olin väärässä. Sopivan hoitotasapainon löytämiseen meni kaksi ja puoli vuotta.

 

“Sekundakropan” hyväksyminen

Leikkauksen jälkeisen ensimmäisen vuoden Anne Roth oli iloton eikä katsonut peiliin. Hän oli hirvittävän väsynyt ja kärsi aivosumusta.

– En pystynyt keskittymään, kaikki hidastui, ja luova tekeminen jäi pois. Oli kuin pääni olisi työnnetty pussin sisään.

Rothin parisuhde ajautui kriisiin, koska puoliso ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Ystävät pysyivät rinnalla, ja vertaistuesta oli paljon apua.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt eivät läheskään aina näy ulospäin. Siksi ympäristön saattaa olla vaikea ymmärtää hormonien aiheuttamia muutoksia käyttäytymisessä tai ulkonäössä. Roth on puhunut kilpirauhasen toimintahäiriöistä avoimesti työkavereilleen ja kertonut, mistä on kyse.

Roth päätti, että asioiden on muututtava jo lapsenkin vuoksi. Hän alkoi keskittyä muihin asioihin kuin oman vointinsa tarkkailuun ja hyväksyi sairautensa. Hoitotasapainon löytyessä olo helpottui ja paino laski entisiin lukemiin.

 

Lääkitystä aika ajoin viilattava

Nykyisin Anne Roth käy kontrollissa kolmen kuukauden välein ja tunnistaa itsekin, milloin lääkitystä täytyy muuttaa.

Näin tehdään esimerkiksi keväisin lisääntyvän valon aiheuttaman väsymyksen vuoksi tai silloin, kun turvotusta ilmenee. Jos Roth huomaa hikoilevansa, hän tietää, että lääkitystä täytyy viilata.

Roth on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Sekundakroppa. Elämäni kilpirauhaspotilaana. Hän toivoo ihmisten ymmärtävän, miten iso merkitys kilpirauhashormoneilla on sekä fyysiselle että psyykkiselle hyvinvoinnille. Ne vaikuttavat esimerkiksi mielialan vaihteluihin ja tunteiden hallintaan.

 

Unelmatyötä teatterissa

Anne Roth työskenteli pitkään asiantuntijatehtävissä ohjelmistoalalla. Pari vuotta sitten hän pääsi unelmatyöhönsä Oulun teatterin myyntivastaavaksi. Hän vastaa teatterin yritysyhteistyöstä. Työhön kuuluu esimerkiksi sopivien näytelmien valitseminen teatterin ohjelmistosta yritysten vieraille.

Teatteri on Rothin intohimo. Hän pyrki nuorena näyttelijäksi mutta ymmärsi pääsykokeissa, ettei hänestä ole sellaiseksi heittäytyjäksi, joka näyttelijän tulisi olla.

Roth rakastaa työtään ja tekee sitä suurella sydämellä.

– Eräs asiakkaamme kysyi, asunko Oulun kaupunginteatterissa, kun puhun siitä kuin kodistani. Nautin, kun saan innostaa ihmisiä mukaan teatterin maailmaan.

Nykyisin Roth voi hyvin. Vaikka työ on välillä kiireistä ja stressaavaa, hän on oppinut kuuntelemaan itseään, olemaan itselleen armollinen ja lepäämään tarvittaessa. Säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio ja myönteinen elämänasenne tukevat työssä jaksamista.

Matkan varrella Anne Roth on ymmärtänyt, ettei hän voi itse päättää, miten asiat menevät. Hän on oppinut ottamaan vastaan ja hyväksymään sen, mitä eteen tulee. Joka aamu hän ajattelee, että tänään voi tapahtua jotain kivaa.