Mielenterveyden haasteiden kanssa 16-vuotiaasta saakka paininut Väinämö Vaahteralehti, 35, ehti jo tottua työkyvyttömyyseläkkeellä lokoiluun. Vuosikausien toimettomuus sai kuitenkin riittää, kun tuttu toimintaterapeutti alkoi kysellä hänen kiinnostustaan osa-aikatyöhön.

– En viihtynyt enää siivelläeläjänä, vaan minuun iski halu tehdä oma osuuteni yhteiskunnan hyväksi. Niinpä minut heitettiin IPS-työhönvalmennukseen Päivin kiusaksi, Vaahteralehti toteaa hymyillen.

Tyks Psykiatrian Turun kuntoutustyöryhmän IPS-työhönvalmentaja Päivi Väihköstä huvittaa.

– Muistatko, Väinämö, meidän ensimmäisen tapaamiskertamme talvella 2024? Sanoit silloin, että mistä ihmeestä tällaiselle otukselle voisi löytyä töitä. Nyt olet töissä ja pidetty työyhteisön jäsen.

Alkulämmittelystä tositoimiin

Ensin kotiinsa hautautunut mies piti saada ulkomaailmaan kohtaamaan ihmisiä.

– En ollut suorastaan erakoitunut, mutta olihan se vaikeaa lähteä keksimään tekemistä. Päivi löysi Mielenterveysyhdistys Itu ry:stä minulle keittiöhommia. Kävin siellä säännöllisesti kerran viikossa, ja tutustuin uusiin ihmisiin. En ole mikään kokki, mutta en keitä teevettä pohjaankaan, Vaahteralehti kuvailee.

Kevään ja kesän hän harjoitteli Itussa yhteisöön kuulumista ja herätteli tekemisen tahtoa ja taitoa. Suurimmat kiinnostuksen kohteet, kirjallisuus ja kirjoittaminen, antoivat suuntaa työnhakuun.

Heikentynyt keskittymiskyky ja mielen hajanaisuus koettiin Vaahteralehden työllistymisen suurimmiksi haasteiksi. Esimerkiksi kirjakaupassa työskentelyä hän ei itse pitänyt mielekkäänä vaihtoehtona.

– Pelkäsin, etten oppisi siihen vaadittavia käytäntöjä ja taitoja, kuten kassakoneen käyttöä, hän kertoo.

Idea työkokeilusta kirjastossa syntyi yhteistyössä. Väihkönen soitteli Varsinais-Suomen kirjastoihin etsien Vaahteralehden toiveisiin ja tarpeisiin soveltuvaa kirjastoa. Soittokierros päättyi Paimion kirjastoon, jonne mies toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kolmen kuukauden työkokeilujaksolle.

Sen jälkeen tehtäisiin päätös työkokeilun päättämisestä tai jatkamisesta kolmeksi lisäkuukaudeksi.

Siedätyshoitoa jännitykseen

Väinämö Vaahteralehti jännitti työkokeilun alkamista, mutta hänestä olisi ollut noloa luovuttaa. Jännitettävää oli paljon: pitkä bussimatka, työkaverit, työtehtävät ja asiakkaat. Edellinen työkokeilu kirjastomaailmassa oli kahdentoista vuoden takaa, eikä siitä ollut jäänyt hyviä muistoja.

Paniikkihäiriön takia pidemmät matkat olivat olleet vaikeita. Jännityksestä huolimatta motivaatio ja tahto työllistyä voittivat kohtauksen lähestymisen pelon.

– En myöhästynyt työkokeilun aikana minuuttiakaan yhtenäkään päivänä! Tunnin työmatka toimi hyvänä siedätyshoitona. Otin tavaksi käydä työpäivän jälkeen paikallisessa kahvilassa munkilla ja lasillisella maitoa ennen bussiin menoa, Vaahteralehti toteaa.

Ensimmäisten viikkojen aikana seisomiseen ja edestakaiseen kävelyyn tottumattoman alaselkä jumiutui ja polvet kipeytyivät.

– Päivän päätteeksi ruoto tuntui olevan niin mutkalla, että sen suoristaminen kävi työstä. Jouduin käymään ruokakaupassa jo ennen töihin menoa, sillä olin fyysisesti ja psyykkisesti väsyksissä työpäivien jälkeen.

Keho tottui uuteen arkeen, ja väsymyskin väistyi. Vuoden 2024 marraskuussa alkanut työkokeilu päättyi toukokuussa 2025.

– Työkokeilu sujui hyvin. Väinämölle tarjottiin jatkoa samalla tuntimäärällä ja samoilla työtehtävillä. Kirjasto saa palkkaukseen 70 prosentin palkkatuen, joten elokuusta alkaen solmittiin kymmenen kuukauden mittainen työsuhde, Päivi Väihkönen kertoo.

Vaahteralehti työskentelee maanantai- ja perjantai-iltapäivisin neljän tunnin ajan. Työtehtäviin kuuluvat aineistokuorman purku, palautushyllyn täyttö, varauslappujen tulostus ja hyllytys.

– Jos en tiedä jotain, pyydän kirjastovirkailijalta apua. Muutenkin työ vaatii totuttelua, sillä kirjaston tehtävissä riittää opettelemista. Työpäivän viimeisillä minuuteilla vintissä humisee ja laskeskelen minuutteja, Vaahteralehti tunnustaa.

Väihkönen sanoo, että Vaahteralehden esihenkilö on kertonut tämän olevan auttavainen, sopivasti sosiaalinen ja tulevan hyvin toimeen asiakkaiden kanssa.

– Minulla on tapana sanoa, että vaikka minut onkin diagnosoitu Aspergerin syndroomaiseksi, koen silti itseni sosiaaliseksi introvertiksi, Vaahteralehti kuittaa.

Työyhteisön täysivaltainen jäsen

Työtaipaleellaan Väinämö Vaahteralehti on kokenut onnistumisia, mutta harmaitakin päiviä on ollut joukossa. Yksi on säilynyt mielessä, nimittäin ensimmäinen oikea työpäivä elokuun alussa.

Kesällä tehty runkolinjauudistus muutti linja-autojen reittejä ja aikatauluja. Lisäksi osa reiteistä oli koululaisten kesäloman takia pois käytöstä. Vaahteralehti nousi bussiin, joka kiersi tavallista pidemmän reitin.

– Myöhästyin ensimmäisenä työpäivänä 30 minuuttia. Se osui huonoon kohtaan, ja harmitti melkoisesti, mutta esihenkilö ei pahastunut yhtään.

Hän kehuu muutenkin esihenkilöään ja koko pientä työyhteisöä.

– Olen kertonut heille avoimesti myös henkilökohtaisesta elämästäni, mikäli jokin aasinsilta on sattunut kuljettamaan keskustelun siihen suuntaan. Työkaverit tietävät, etten ole koulutettu kirjastoalan ammattilainen, eikä taustani ole heille salaisuus.

Uutta otetta elämään

Työhönvalmentaja Päivi Väihkösen mukaan Vaahteralehden esimerkki muistuttaa oikea-aikaisen työhönvalmennuksen ja moniammatillisen tuen merkityksestä. Työkykyiseksi kuntoutuminen ei tapahdu hetkessä, mutta oikeaan kohtaan osuessaan sillä voi olla valtava merkitys ja kauaskantoiset positiiviset seuraukset.

– Väinämö voisi toimia malliesimerkkinä IPS-työhönvalmennuksen asiakkaana. Hän on alusta asti kertonut omista toiveistaan ja kiinnostuksen kohteistaan ja myös ollut avoin kaikille mahdollisuuksille. Mikä tärkeintä, hän on ollut valmis muuttamaan arkeaan päästäkseen tavoitteeseensa eli takaisin työelämään.

Kaksikon yhteinen taival päättyi syyskuun alussa. Vaahteralehti viihtyy työpaikallaan ja on saanut elämäänsä uudenlaista otetta.

– Pärjään kyllä omillani. Koko ajan on mennyt hyvin, eikä työnantajalla ole ollut huolenaiheita. Työmatkatkin sujuvat jo omalla painollaan. Työtehtävät ja työkaverit ovat jo tuttuja, joten jännittämisen aiheita ei oikeastaan enää ole, Vaahteralehti pohtii.

 

Tekstin kirjoittanut Liisa Käiväräinen on IPS-työhönvalmentaja Tyks Psykiatriasta Varsinais-Suomen hyvinvointialueeelta.