Onko olemassakaan työyhteisöä, jonka olen tulevaksi työpaikakseni kuvitellut, kysyy Laura Pulkkinen blogissaan.

Olen viimeiset kaksi ja puoli vuotta tarkastellut työelämää opiskelijanäkökulmasta. Ammattikorkeakouluopinnot ovat työelämäpainotteisia, työharjoittelut rytmittävät opintoja, ja muutkin opintojaksot liittyvät usein johonkin reaalielämän työpaikkaan. On ollut valaisevaa päästä vilkaisemaan monenlaisia työyhteisöjä. Välillä on tuntunut siltä, että työpaikka toisensa jälkeen tuntuu sulkevan pois tulevia vaihtoehtojani. Välillä taas olen saanut ihailla hyvää esimiestyötä, arvokkaita alaistaitoja, kollegoja arvostavaa työtapaa ja asiakaslähtöistä kehittämistä.

Olen palannut vanhojen työpaikkojeni muistoihin, kerännyt niistä hyviä puolia, yhdistänyt nyt kokemaani ja muodostanut mielessäni ihannetyöpaikan. Sen ruusuinen ensivaikutelma ja välillä siitä räikeästi poikkeava todellisuus saavat minussa aikaan samankaltaisen tunteen kuin sen pohtiminen, mihin avaruus loppuu. Onko olemassakaan sellaista työyhteisöä, jonka olen tulevaksi työpaikakseni kuvitellut? Olen kovasti miettinyt, onko minulla varaa vaatia itselleni ihanteellista työpaikkaa. Jäänkö lopulta ilman työtä, jos vaatimukseni ovat niin maailmoja syleileviä?

Aikoinaan vanhassa työpaikassani eräs pitkäaikainen työntekijä totesi hymyilevälle minulle, että ”kyllä se sinunkin hymysi tästä vielä hyytyy”. Lausahdus jäi mieleeni, ja palasin siihen yhä uudelleen hymyilevien työvuosieni varrella. Minulta meni seitsemän vuotta, kunnes hymyni viimein hyytyi. Kollega oli oikeassa. Hän on edelleen siellä, minä olen siirtynyt muualle harjoittelemaan hymyilemistä.

Alkuvuodesta olin jälleen hyvinkin läheisessä kosketuksessa työelämään ollessani opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa Seniori-Vamoshankkeessa Helsingissä. Hanke etsii ja tukee vanhuksia, jotka jostakin syystä ovat jääneet tarvitsemiensa palveluiden ulkopuolelle tai muuten syrjään. Ja kuin vastauksena epäilyihini olen saanut osoituksen siitä, että työpaikka, jollaisesta haaveilen, on olemassa. Se siis on mahdollista! Työpaikka voi olla käytännön työtä myöten vahvasti arvopohjaista, keskustelevaa, kunnioittavaa, kehittävää ja eri ammattiryhmien osaamista arvostavaa. Reseptikin vaikuttaa aika yksinkertaiselta: työllä on selkeät tavoitteet, joita kirkastetaan jatkuvasti ja jotka muokkautuvat kokemuksen ja kehityksen myötä.

Kun tavoitteet on yhdessä laadittu ja niitä jatkuvasti arvioidaan, niihin on jokaisen myös helpompi sitoutua. Rakenteet on sovitettu työyhteisön kokoon, turha byrokratia riisuttu työpaikalta, ja työyhteisö arvioi sekä kriittisesti että rakentavasti omaa toimintaansa. Avoin keskustelu, palaute, kunnioittava asenne ja luottamus ovat vahvaa.

Olen taas askeleen lähempänä unelmaani. Ottakaa minut töihin!

Laura Pulkkinen opiskelee ammattikorkeakoulussa geronomiksi toimiakseen vanhustyössä asiantuntijatehtävissä. Aiemmalta ammatiltaan hän on juristi, joka paloi työssään loppuun. Laura Pulkkisen haastattelu julkaistiin TTT-lehdessä 5/2014.