Työelämä

Opintoja koko ura

| Teksti: Kirsi Väisänen | Kuva: Kirsi S. Hovikorven albumi

Kirsi S. Hovikorpi, 47, on malliesimerkki elinikäisestä oppijasta. Hänen ammatillinen opintopolkunsa töiden ohessa on kestänyt liki 30 vuotta. Nykyisin hän myös kouluttaa tulevia osaajia prosessitekniikan urapolulle.

Hovikorpi opiskelee, toimii osa-aikaisena prosessitekniikan opettajana Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa (Ekami) ja tekee johtavana asiantuntijana tuntitöitä Pöyry Finland Oy:lle. Pöyryllä hänen tehtävänään on eliminoida sulfaattisellutehtaiden hajuhaittoja. Samalla työ hyödyttää omia jatko-opintoja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

Hovikorpi on opettanut viitisen vuotta. Hän loi nykyisen opintorungon Ekamin prosessitekniikan perustutkintoa varten vuonna 2013. Koulutuksen alku ei ollut ihan helppo, koska työllistymisen mahdollisuudet prosessiteollisuuden työpaikkoihin Kymenlaaksossa olivat heikentyneet isojen paperitehtaiden alasajon myötä. Oli haastavaa aloittaa opetus uudelleen, kun hakijoiden määrä oli vähentynyt huippuvuosista.

Prosessinhoitajan työ on fyysistä

Ekamilta prosessinhoitajat valmistuvat pääosin kemian- ja paperiteollisuuden työpaikkoihin. Koulutus kestää taustasta riippuen puolestatoista kahteen vuotta, ja siihen haetaan jatkuvalla haulla. Valintahaastattelussa Hovikorpi kertoo työn vaatimuksista.

– Osalle vuorotyö tulee yllätyksenä ja voi muodostua kynnyskysymykseksi. Kaikkien elimistö ei vaan kestä vuorotyötä.

Joillakin korkean paikan kammo voi estää työllistymisen prosessiteollisuuteen. Tehtaissa kuljetaan useiden metrien korkeudessa ritilätasoilla, joista näkee alas, ja se ei sovi kaikille. Työ voi olla ajoittain myös fyysisesti vaativaa, ja esimerkiksi hengityselinsairaudet voivat rajoittaa alalle pääsyä.

Alakohtaista harjoittelua vaaditaan

Hovikorven mukaan yhteistyö alan yritysten kanssa on sujuvaa, työpaikat ovat ottaneet 20–50-vuotiaat työharjoittelijat hyvin vastaan. Osalla on jo ennestään alan työkokemusta. Nuorilla taas on usein jokin perustutkinto esimerkiksi sähkö-, automaatio- tai autoalalta, mutta harvoin työkokemusta.

Nykyisin alakohtaiselle työharjoittelulle asetetaan paljon vaatimuksia, kun säästötoimet ovat vähentäneet lähiopetusta. Hovikorpi opiskeli itse ammattikoulussa 1990-luvun taitteessa, jolloin opetusta oli vielä viitenä päivänä, 38 tuntia viikossa. Nykyinen lähiopetuksen määrä, kolmesta neljään päivää viikossa, tuntuu hänestä joskus vähäiseltä.

Työturvallisuudesta ei hänen mukaansa kuitenkaan tingitä.

Asenteet opitaan koulussa ja kotona

Opiskelijat käyvät Työturvallisuuskortti-koulutuksen heti opintojen alussa, ja päivittäiset perusrutiinit työpaikalla toimimiseen opetellaan koulussa. Jo koulutuksen alussa opiskelijoille hankitaan työpaikoilla ja tehdasvierailuille vaadittavat työvaatteet, -kengät ja suojaimet, joihin pukeudutaan myös koulupäivinä.
Opiskelijat siivoavat itse työpaikkansa, käytänne siirtyy näin työpaikallekin. Siisteys on tärkeä osa työturvallisuutta.

Kännykän käyttö voi olla turvallisuusriski. Kännykät ovat koulupäivän aikana äänettömällä, ja säännön rikkoja tarjoaa koko luokalle kahvit. Tämä koskee myös opettajaa. On tärkeää näyttää itse esimerkkiä.

– Se on sama juttu turvallisuudessakin: miten johto asennoituu sääntöihin, samalla tavalla myös alaiset suhtautuvat niihin.

Omaehtoista opiskelua

Hovikorven oma ammatillinen opintopolku alkoi vuonna 1989. Kemia, fysiikka ja tekniikka kiinnostivat häntä jo nuoresta. Lukiossa opiskellessaan hän huomasi, ettei tuleva lukiotodistus ehkä riittäisi yliopistoon. Hovikorpi hakeutui opiskelemaan kemian prosessinhoitajan tutkintoa ammattikouluun hakeakseen korkeampaan koulutukseen muuta kautta.

Hän suoritti iltalukion kautta lukio-opinnot loppuun ammattikoulu- ja jatko-opintojen ohessa. Ammattikoulun jälkeen olivat vuorossa opinnot ammattikorkeakoulussa ja työelämään päästyä edelleen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja teknillisessä yliopistossa. Hovikorpi on luvannut itselleen suorittavansa tekniikantohtorin tutkinnon ennen kuin täyttää 50 vuotta.

 

Kirsi S. Hovikorven työ- ja opintoura

1992 prosessinhoitajan ammattitutkinto, Porvoon ammattiopisto
1992 AMK-insinööriopinnot alkavat Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK)
1994 ylioppilas, Tampereen iltalukio
1997 kemian- ja ympäristötekniikan tutkinnot, TAMK
1998–2002 työpaikka Kvaerner Pulping Oy (nykyinen Valmet), Tampere
2000 diplomi-insinööriopinnot alkuun, Tampereen teknillinen korkeakoulu, konetekniikka
2001–2003 opettajaopinnot, Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu
2002–2011 työpaikka Andritz Oy, Kotka
2003 opintojen siirto Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon, kemia
2011 työ Ekamilla alkaa
2012–2013 ylempi AMK-tutkinto, Teknologiaosaamisen johtaminen, KyAMK, (nykyinen Xamk)
2014 tuntityöt asiantuntijana alkavat, Pöyry Finland Oy
2015–2016 jatko-opintoihin valmistavat opinnot Lappeenrannan avoimen yliopiston kautta
2016 jatko-opinto-oikeus alkaa, Lappeenrannan teknilliseen yliopisto, energiatekniikka
2020 … 2021 väitöskirja valmiiksi

Lue myös: Tutkintoon johtamaton koulutus väheni edellisestä vuodesta

 

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje