Työn olosuhteet saivat varhaiskasvatuksen opettajia vaihtamaan alaa. Varhaiskasvatuksen opettajat eivät kuvanneet ammatinvaihtoa äkilliseksi ratkaisuksi tai motivaation hiipumiseksi. Päätös rakentui pitkän harkinnan aikana, kun työn olosuhteet estivät tekemästä työtä ammatillisten arvojen mukaisesti.

Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkimuksessa analysoitiin 128 varhaiskasvatuksen opettajan tehtävästä lähteneen henkilön avoimia kyselyvastauksia. Vastauksissa korostuivat riittämättömät resurssit, puutteellinen tuki, epäselvät ammatilliset vastuut ja työn kuormittavuus.

Opettajat kokivat erityisen vaikeaksi ristiriidan lasten tarpeiden ja työpaikan käytäntöjen välillä. Henkilöstöä saatettiin esimerkiksi siirtää paikkaamaan muiden ryhmien vajetta tilanteissa, joissa opettaja olisi halunnut käyttää ajan oman lapsiryhmänsä suunnitelmalliseen pedagogiseen työhön.

Ammatista lähtemistä perusteltiin joissakin vastauksissa myös eettisenä ratkaisuna. Opettaja ei enää kokenut voivansa toimia lasten edun ja omien ammatillisten periaatteidensa mukaisesti.

Aineisto kerättiin sosiaalisen median kautta vuonna 2019. Vastaajat olivat valikoituneet itse, eikä tutkimuksessa ollut alalla pysyneiden vertailuryhmää. Tulokset eivät siksi kerro, kuinka yleisiä eri lähtösyyt ovat. Ne kuitenkin osoittavat, ettei alan pitovoimaa voi rakentaa pelkästään työntekijöiden joustamisen varaan.