Nuorten työelämää koskevan huolen taustalla ovat muun muassa Kelan tuoreet rekisteritiedot. Vuonna 1997 syntyneistä naisista joka kolmas oli 28 vuoden ikään mennessä saanut mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä tai Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa. Miehistä vastaava osuus oli noin joka seitsemäs.

Sukupuolten ero näkyi erityisesti sairauspäivärahan ja kuntoutuspsykoterapian käytössä. Työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuudet olivat lähes yhtä suuret.

Kelan rekisteritiedot eivät kerro ongelmien syistä, mutta ne osoittavat, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Pauliina Mattila-Holapan mukaan nuorten valmiuksien ja terveyden ohella pitäisi tarkastella työelämän vastaanottokykyä ja työpaikkojen toimintaa.

Heikko suhdanne voi seurata pitkälle

Nuoret tulevat työelämään heikon taloussuhdanteen aikana. Avoimia työpaikkoja on niukasti, työsuhteet ovat epävarmoja ja monilla aloilla resurssit ovat tiukat.

Heikossa suhdanteessa aloitettu työura voi vaikuttaa myöhempiin työtehtäviin, työsuhteiden vakauteen ja palkkakehitykseen. Seuraukset saattavat näkyä myös terveydessä, perheellistymisessä ja muissa elämänvalinnoissa.

Mattila-Holappa korostaa ensimmäisten työelämäkokemusten merkitystä. Työuran alussa muodostuu käsitys siitä, mitä työelämässä arvostetaan, millaista kuormitusta pidetään normaalina ja saako vaikeuksista puhua. Myönteinen alku vahvistaa nuoren luottamusta omaan osaamiseensa. Jos hän jää vaikeuksineen yksin, kuormituksen salaaminen voi alkaa näyttää työelämän normaalilta käytännöltä.

Työn arki haastaa ammatti-ihanteet

Opintojen aikana muodostunut kuva ammatista ei aina vastaa työn arkea. Nuori saattaa huomata, ettei työtä pysty tekemään koulutuksessa opetetulla tavalla tai omien ammatillisten tavoitteidensa mukaisesti.

Ristiriita korostuu sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla. Kiire, henkilöstöpula ja työn monimutkaisuus vaikeuttavat työn tekemistä hyvin, vaikka työntekijä kokisi työnsä merkitykselliseksi.

Mattila-Holappa viittaa Työterveyslaitoksen varhaiskasvatusta koskeneeseen tutkimukseen, jossa kerättiin kysely- ja rekisteritietojen lisäksi laadullista aineistoa työpajoissa ja haastatteluissa.

Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa työ edellyttää aiempaa enemmän yhteistyötä perheiden ja erilaisten verkostojen kanssa.

– Työ on monimutkaisempaa kuin aikaisemmin. Perheiden tukeminen ja verkostotyö vaativat uudenlaista osaamista. Vaikeisiin vuorovaikutustilanteisiin nuoret työntekijät kaipasivat erityisesti kokeneempien kollegojen tukea, Mattila-Holappa sanoo.

Sosiaaliset ja kognitiiviset taidot ovat osa ammatillista osaamista. Perehdytyksen pitäisi siksi ulottua myös tilanteisiin, joissa nuori joutuu soveltamaan osaamistaan, ratkaisemaan ristiriitoja tai kohtaamaan kuormittavia asiakastilanteita.

Mielenterveys näyttää erilaiselta eri mittareilla

– Mielenterveys jakautuu työssäkäyvillä epätasaisesti ja näyttää erilaiselta sen mukaan, mitä indikaattoria katsotaan, Mattila-Holappa sanoo.

Suomen Lääkärilehdessä vuonna 2026 julkaistussa väestöä edustavassa tutkimuksessa tarkasteltiin työssäkäyvien mielenterveyttä useilla eri mittareilla. Kaikissa ammattiluokissa yli yhdeksän päivää kestäneitä mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja oli naisilla yleisemmin kuin miehillä. Naisten ryhmistä niitä esiintyi eniten alemmilla toimihenkilöillä.

Psyykkistä kuormittuneisuutta tarkasteltiin vuosien 2022–2023 Työn Suomi -kyselyn avulla. Sitä esiintyi eniten työntekijäammateissa toimivilla naisilla.

Mattila-Holappa muistuttaa, että sairauspoissaolojen sukupuolieroja tarkasteltaessa on otettava huomioon myös työmarkkinoiden jakautuminen. Monet naiset työskentelevät sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla, joilla kohdataan vaativia vuorovaikutustilanteita ja kannetaan vastuuta muiden ihmisten hyvinvoinnista. Samoilla aloilla on usein myös fyysistä kuormitusta.

Tunnekuorma liittyy työn rakenteisiin

Työmarkkinoiden jakautumisen yhteyttä tunnekuormaan tarkasteltiin tutkimusprofessori Ari Väänäsen johtamassa Erottavat emootiot -hankkeessa. Monissa naisvaltaisissa ammateissa tunteita herättävää vuorovaikutusta oli paljon ja se koettiin kuormittavaksi. Miesvaltaisissa ammateissa vuorovaikutukseen liittyvä tunnekuorma oli yleensä vähäisempää.

– Tunteet näyttävät liittyvän hyvin vahvasti työelämän sukupuolittuneisiin rakenteisiin, Väänänen sanoo.

Tutkijat vertasivat eri ammattiryhmien tunnekuormitustietoja mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja koskeviin rekisteritietoihin. Ammateissa, joissa tunnekuormitus oli voimakkaampaa, oli myös enemmän mielenterveysperusteisia sairauspoissaolopäiviä.

Yhteys oli samansuuntainen naisilla ja miehillä sekä eri ikäryhmissä. Nuoret eivät siten erottuneet tässä tarkastelussa vanhemmista työntekijöistä. Tulos ei näin tue käsitystä, että nuoret olisivat tunnekuormalle erityisen herkkiä.

Kuormituksesta puhutaan eri tavoin

Huomion pitäisikin kohdistua työn sisältöön ja siihen, miten työpaikalla ehkäistään ja käsitellään kuormitusta. Työuran alussa tuen merkitys korostuu, koska nuori vasta opettelee työn rajoja, vaativien vuorovaikutustilanteiden käsittelyä ja työpaikan tapoja pyytää apua.

Työpaikan toimintatavat vaikuttavat siihen, kuinka helposti nuori uskaltaa kertoa kuormituksesta. Epävarmuuden ja työkykyä uhkaavan kuormituksen erottaminen ei aina ole helppoa minkään ikäisen työntekijän kohdalla.

– Kokemuksista ja ajatuksista kertomiseen kannattaa rohkaista. Yhdessä tekeminen, riittävä aika keskusteluille ja tutuksi tuleminen auttavat, Mattila-Holappa sanoo.

Kuormituksesta kannattaa puhua arkisten työtilanteiden kautta ja arkisella kielellä. Näin kokemusta ei vähätellä eikä pahaa oloa tulkita heti sairaudeksi.

– Työpaikalla voidaan keskustella siitä, miten erilaiset työtilanteet sujuvat, missä nuori kokee onnistuvansa, mikä häntä innostaa ja missä hän tarvitsee tukea. Mahdollisia vastoinkäymisiä voi ennakoida ja kertoa, miten ja keneltä saa tarvittaessa apua, Mattila-Holappa toteaa.

Työuran alussa opetellaan myös työelämän pelisääntöjä, palautteen vastaanottamista ja oman työn rajaamista. Työyhteisön toiminta ratkaisee, millaista tukea nuori saa näiden taitojen kehittämiseen.

Perehdytyksen jälkeenkin tarvitaan tukea

Perehdytyksessä on syytä kertoa työn tavoitteet, käytettävissä olevat resurssit ja se, milloin työ on tehty riittävän hyvin.

Nuorella pitäisi olla nimetty henkilö, jolta voi kysyä neuvoa myös perehdytysjakson jälkeen. Esihenkilön on hyvä seurata säännöllisesti, miten nuoren työ sujuu ja kuinka kuormittavaksi hän sen kokee.

Vastuu avun pyytämisestä ei voi jäädä kokonaan ihmiselle, joka ei vielä tunne työpaikan käytäntöjä tai tiedä, millaista tukea on tarjolla.

– Työelämään on tulossa sukupolvi haastavassa tilanteessa. Nuorten pääsyä työelämään ja ensimmäisiä hyviä työelämäkokemuksia pitää edistää kaikin keinoin, Mattila-Holappa sanoo.