Työhyvinvointi

5 kysymystä sairauslomista

| Teksti: Helinä Kujala | Kuva: Shutterstock

Sairausloma ja työssä käyminen eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Sairausloma ei myöskään ole aina palkallista. Entä miten käy, jos tulen kipeäksi vuosilomalla?

 

1 Voinko siirtää lomapäiviäni, jos sairastun vuosilomalla?

Jos työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön loman alkaessa, loman voi työntekijän pyynnöstä siirtää myöhempään ajankohtaan.

Jos työntekijä sairastuu loman jo alettua, hänellä on oikeus siirtää lomaansa kuuden omavastuupäivän jälkeen. Omavastuupäivät eivät kuitenkaan saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Käytännössä omavastuu koskee työntekijöitä, joille on kertynyt lomanmääräytymisvuoden aikana yli 24 lomapäivää.

Vuosiloman siirtoa tulee pyytää työnantajalta viipymättä. Työntekijän on myös työnantajan pyynnöstä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestä.

Keväällä 2019 voimaan tullut vuosilomalain muutos pidentää aikaa, jonka kuluessa työkyvyttömyyden vuoksi siirretty vuosiloma on annettava. Muutosta on sovellettu ensimmäisen kerran 1.4.2019 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta ansaittaviin lomiin.

2 Saanko palkallista sairauslomaa, jos olen töistä poissa kauneusleikkauksen takia?

Ei-lääketieteelliset toimenpiteet eivät kuulu palkallisen sairausloman piiriin, elleivät ne samalla ole osa sairauden hoitoa. Plastiikkakirurgisten leikkausten lisäksi tämä koskee esimerkiksi taittovirheiden korjausleikkauksia. Sen sijaan esimerkiksi viisaudenhampaan poisto hammaslääketieteellisin perustein ja sairauden hoitamiseksi oikeuttaa sairausajan palkkaan.

3 Olen ollut pitkällä sairauslomalla. Miten valmistautua työhön paluuseen?

Työhön paluuta on helpointa suunnitella, kun esimies on pitänyt työntekijään aktiivisesti yhteyttä sairausloman aikana. Ennen sairausloman päättymistä työntekijä ja esimies keskustelevat siitä, miten paluuta mahdollisesti helpotettaisiin esimerkiksi työtehtäviä, työvälineitä tai työaikaa mukauttamalla.

Työterveyshuolto arvioi työkykyä ja ehdottaa toimenpiteitä työhön paluun tukemiseksi ja myös seuraa työkykyä työhön paluun jälkeen. Tarvittaessa työkyvystä ja tukitoimista voidaan järjestää työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteinen neuvottelu.

4 Missä tilanteessa voi hyödyntää osasairauspäivärahaa?

Osasairauspäivärahan aikana työntekijä on osin töissä ja osin sairauslomalla. Sen tarkoitus on madaltaa kokoaikatyötä tehneen työntekijän kynnystä palata työhön pitkältä sairauslomalta.

Järjestely on vapaaehtoinen ja edellyttää kirjallista sopimista. Asiasta on keskusteltava työterveyslääkärin kanssa, joka antaa arvion työkyvystä Kelan ohjeiden mukaisesti B-lausunnolla. Osa-aikatyö ei saa vaarantaa työntekijän toipumista.

Järjestelyssä työajan on lyhennyttävä 40–60 prosenttia. Osasairauspäivärahakauden tulee kestää vähintään 12 ja enimmillään 120 arkipäivää. Sen jälkeen työntekijällä on oikeus palata entiseen kokoaikaiseen työhön vanhoin ehdoin.

5 Miten sopia korvaavasta työstä?

Jos työntekijä ei pysty sairauden vuoksi tekemään omaa työtään, mutta on halukas tulemaan töihin, työnantajan kanssa voi neuvotella mahdollisuudesta tehdä korvaavaa työtä. Työantaja arvioi lääkärintodistuksen perusteella, onko työntekijälle tarjottavissa tehtävä, joka ei vaaranna toipumista. Työntekijä on myös perehdytettävä tehtävään.

Työpaikalla on syytä laatia korvaavasta työstä pelisäännöt, joita noudatetaan johdonmukaisesti ja jotka ovat työpaikalla mahdollisesti sovellettavan työehtosopimuksen mukaisia.

 

Lähteet: Johda terveyttä. Työnantajan opas. Tiina Alahautala ja Henna-Riikka Huhta. (Alma Talent, 2018.) ja Työ- ja elinkeinoministeriö, www.tem.fi.

Kommentit

  1. Olen elänyt kovien selkäkipujen kanssa yli kolmekymmentä vuotta ja sen kokemuksen läpi luin artikkelin tuki-ja liikuntaelinten kivusta.

    Monet artikkelissa olleet asiat pitävät kohdallani paikkansa ja yleisellä tasolla ne ovatkin varmaan ihan ok. Kuitenkin koin, että artikkelissa vedettiin vähän mutkia suoriksi.

    Olen laivatyössä ammatissa, jossa pitää säilyä eläkeikään asti savusukelluskuntoisena. Eläkeikäni on 63 – 65. Yksikään lääkäri ei ole korvaansa lotkauttanut, kun olen yrittänyt kertoa, että lamauttava kipukohtaus savusukelluslaitteet päällä vaikkapa tikkailla hätäpoistumiskanaalissa voi aiheuttaa hengenvaaran. Pelastajasta tulee pelastettava.

    Artikkelissa suhtauduttiin minusta selkäkipuun varsin yliolkaisesti toteamalla, että monet pelkäävät kipua. Ihanko totta? Kipu sinänsä jo heikentää terveyttä ja elämänlaatua oleellisesti. Ei kipua syyttä käytetä ihmisten kiduttamiseen.

    Vaikka onkin totta, että jos pystyy kivusta huolimatta liikkumaan, useimmat selkävaivat helpottavat vähitellen. Mutta se, että lääkäri vain kertoo asian oikeastaan tietämättä, mikä selässä on vialla, on minusta puoskarointia ja tuntuu potilaasta vaivan vähättelyltä.

    Myös pahan välilevytyrän kokeneena, olisin lääkärinä varovaisempi varsinkin, kun lääkärit eivät yleensä tunne selkäasioita kovin hyvin.

    Opiaattien käytöstä olisin myös hyvin kriittinen, kuten artikkelissa kerrottiin. En itse enää suostu käyttämään niitä.

    Muilta osin artikkelissa oli minulle uutta tietoa, kuten kipukynnyslääkkeet.

  2. Pitkälti ihan hyvät väitteet.
    Olen itse tullut samalle kannalle monessa suhteessa.
    Leikattiin turhaan. Diagnoosi väärin ja varsinainen hermovika vain paheni.
    Omalla kohdalla ei ole menty opioideihin liian nopeasti mutta muuten olen sitä nähnyt paljon. Ehkäpä sitä osaa varoa.
    Melkoisia lääkkeitä ovat.
    Tramadolista iloisesti pilvessä, jopa kävelin pitkin seiniä kotona.
    Lyricasta näköhäiriöitä ja havaitsemisen hidastumista. En ole uskaltanut juuri yksin ajaa kun isommilla annoksilla havainnointi kummallista. Nyt usean vuoden jälkeen on sivuvaikutukset tasaantuneet.
    Työterveyslääkärien kyky arvioida sairasloman tarve yllättävän huono.
    Työnantajan asenteen mukaan vasta 150% kunnossa voisi palata.
    Kustannuksista ei viitsi paljon puhua, muuta kuin että alussa olisi muutamalla kympillä estetty vuosien sairaseläke pitkälle koulutetusta ammatista.

  3. Jatkan vielä viimeaikojen kokemusten perusteella. Olen syönyt melkoisen määrän tulehduskipulääkkeitä vuosien ja varsinkin viime kuulausien mittaan. Niiden haitat alkoivat vihdoin realisoitua lääkepäänsäryn ja alkuperäisen vaivan kipujen alkaessa pahentua.

    Nyt vieroitan itseäni tulehduskipulääkkeistä.

    Myös se, että heräilin aamuyöllä yskimään vatsahappoja keuhkoistani oli vaiva, jonka osasin vasta hiljattain yhdistää kipulääkitykseen.

    Mutta, mitä voin tehdä? Lääkärit ovat oikeastaan avuttomia, paitsi jos minulla olisi varaa maksaa kaikki mahdollinen, millä pääsisin kivuista ja saisin toimintakykyäni takaisin.

    Se minulle on kerrottu, että jos olisin nuori urheilija, niin selässäni olisi kenties välilevyproteesi tai titaanilla yhdistettyjä nikamia.

    Fyysisesti vaativassa työssä sen sijaan ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, kuin työkyvyn totaalisen menettämisen jälkeen jäädä työttömäksi, joka ei työllisty enää.

    Päättäjät eivät artikkelista ota muuta, kuin sen ”vähemmän saikkua” kohdan.

  4. Osa totuutta on tuokin. Mutta nykytyöelämä on aika rankkaa. Mietin että omalta kohdaltani ainakaan tuo Mirandan mainitsema osa-aika työ ei toimisi mitenkään. Moni työtehtävä vaatii pitemmän ajan päivästä ja jatkajaa ei ole. Ja hyöty että tekisin 6 h ilman taukoja tai normi 7.5 h taukojen kera niin normi sattuu paremmin. Lisäksi jos taas pitäisin tauon keskellä päivää, niin päivä pitenisi entisestään ja se aika olisi perheeltä pois ja itsensä kuntoutamisesta. Itse pidin kotona olemista ja päivärytmi oli paras aikoihin. Sai nukuttua, tehtyä lihaskuntoa ja kotitöitä jaksoissa, niin mielikin oli virkeämpi. Nyt olo kuin rätillä työpäivän jälkeen. Hän on myös maininnut että suomalaiset tuntevat kipua eniten ja että kipu johtuu päästä. No onko meillä yhteiskunta mätä, että ihmiset voi huonosti. Ja mietin, että jos häntä vasaralla kopauttaisi ja sormi murtuisi sanoisin, että se johtuu vain päästä. Kotona pärjäsi suht lääkkeettä, mutta töissä mennään huumeilla. Onko järkee ja autoillaan vielä töihin.

  5. Se on moro,
    9.5v kolarista, kipulääkkeiden teho (burana ja vastaava meni 4kk kolarista), sitten erittäin ankarien kipujen takia hermokipulääkkeisiin, tätä kokeilua 1.8 vuotta, capapenttiini vai mikä se oli, auttoi niin aluksi että kivut putosi n.30-40%, sitten meni teho, kaikkiaan niitä syöpäpotilaitten lääkkeitä taisi olla 11-12, muista tarkkaan,mikään ei auta, suomen parhaan kipulääkärin lausunto, haluaisin sydämmestäni auttaa sinua, mutta en osaa, elikkä yli 9v helvetillisissä kivuissa elän, mitkä ei helpota missään tilanteessa, ei sekunniksikaan, elämä on täydellinen helvetti kivun takia, tupalahelvetin siitä tekee se et olin syyttömänä kolarissa ja syyllisen liikennevakuutusyhtiö OP vakuutus on jättänyt minut tyhjän päälle, yksikään lääkäri ei ole sanonut et oisin työkykyinen, unet viikossa 4-6h, siis viikossa, repikää siitä huumoria, olen hyvin vihainen.

  6. Jos hermovauriokipu (ei leikattu välilevyä tarpeeksi nopeasti) johtuu päästä, niin mähän olisin terve, en söisi lääkkeitä ja kirmaisin pitkin maita ja mantuja, ilman, että jalka pettäisi alta. Vai mitenkä se nyt ihan oikeasti menikään…

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje