Työhyvinvointi

Näkymätön ongelma rajoittaa elämää

Tuoksuherkkyydestä kärsii moni, ja oireet voivat heikentää työtehoa. Tuoksuttomuuden vaatimus voi jopa aiheuttaa riitoja työpaikalla.

| Teksti: Kirsi Väisänen | Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Nainen kävelee mäntykankaalla lumisessa maastossa. Puussa näkyy linnunpönttö.

Mäntykankaan hautausmaa lepää lumen alla. Hautausmaan huoltorakennuksen toimistossa istuu työnjohtaja Minna Korhonen, jonka työympäristö on paitsi kaunis ja hiljainen, myös tuoksuton.

Jyväskylän seurakunta muuttui tuoksuttomaksi työpaikaksi osin Korhosen aloitteesta viime syksynä. Aiheesta oli jo aiemmin puhuttu yhteistyötoimikunnassa Savuton seurakunta -hankkeen yhteydessä.

Korhonen itse kärsii tuoksuherkkyydestä. Hän on vältellyt hajuvesiä sekä muita voimakkaasti tuoksuvia kosmetiikkatuotteita ja pesuaineita jo nuoresta. Viime vuosina hajusteet ovat alkaneet aiheuttaa hänelle voimistuvia oireita. Se onkin vaivalle tyypillistä, herkistyminen lisääntyy iän myötä. Vahvasti tuoksuherkkiä on Allergia- ja astmaliiton tutkimusten mukaan eniten 60–69-vuotiaissa.

Vaiva koskettaa monen elämää: Hengitysliiton mukaan vähintään joka kymmenes aikuisväestöstä herkistyy tuoksuille. Heistä suurin osa on naisia – ehkä siksi, että naisten hajuaisti on tarkempi kuin miesten.

Oireet vaihtelevat lievistä rajuihin

Muutama vuosi sitten Korhonen huomasi hajusteiden aiheuttavan hänelle hengenahdistusta, yskää ja kurkun karheutta. Moni tuoksuherkkä kärsii lisäksi nuhasta, nenän ja silmien kutinasta sekä päänsärystä, mutta oireina voi olla myös pahoinvointia, sydämentykytystä tai huimausta. Jotkut selviävät tuoksupilvestä muutamalla aivastuksella.

Joiltakin häviää ääni. Näin käy Korhoselle, kun hän altistuu hänelle sopimattomille tuoksuille. Äänen palautuminen voi kestää useita päiviä.

– Se on hankala, mutta toisaalta selvä ja hyvin konkreettinen oire. Hajusteherkkyyttä kun pidetään usein mielikuvituksena ja korvienväliongelmana, Korhonen kertoo.

Konkreettisen oireen avulla voi selvästi perustella, miksi on mahdotonta työskennellä hajusteiden ympäröimänä.

– Harvalla on kuitenkaan sellainen elämä, että selviää puhumatta. Työpaikalla on puhuttava, ja tietysti kotonakin on ihan kiva pystyä puhumaan.

Työnkuva helpottaa selviytymistä

Useimmiten Korhonen hoitaa työasioita puhelimessa. Hän on teollisuustaustainen insinööri, ja iso osa työstä liittyy hautausmaiden huoltoon.

Hautoja kaivetaan ympäri vuoden, ja talvella on lumenaurausta, kesällä puistojen kastelua. Krematorio kaksine uuneineen ja kuljettimineen on pieni tekninen laitos. Yhteistyötä tehdään muun muassa seurakunnan kiinteistöistä vastaavien kanssa.

Vaalea, silmälasipäinen nainen istuu kauniissa kappelissa takanaan valaiseva risti.
Mäntykankaan hautausmaan kappeli on osa työnjohtaja Minna Korhosen kaunista työympäristöä.

Asiakkaita Korhonen tapaa, kun he tulevat valitsemaan omaisen hautapaikkaa tai keskustelemaan haudan hoidosta. Joskus hän on luovuttamassa uurnaa. Siunauskappelilla käy myös vierasryhmiä, muun muassa rippikoululaisia, joiden opastus kuuluu Korhoselle.

Asiakaskohtaamisissa helpottaa, jos ne ovat lyhyitä tai jos keskustelu käydään ulkona hautausmaalla tai siunauskappelissa, jonka korkeassa holvissa on runsaasti ilmatilaa.

Työhaastattelut kuormittavat

Jyväskylän seurakunnalla on hoidettavanaan kaikkiaan kuusi hautausmaata, joilla tarvitaan työvoimaa erityisesti kesäaikana.

– Hautausmaatöissä on selvästi kaksi kautta. Toinen on talvikausi, jolloin töissä on ympärivuotinen porukka, erityisammattimiehet ja työnjohto. Sitten on kesäkausi, jolloin tehdään paljon puutarhatyötä ja työntekijöiden määrä moninkertaistuu. Osa on tuttuja kausityöntekijöitä, mutta palkkaan myös joka kevät uusia työntekijöitä ja teen kymmeniä työhaastatteluja, Korhonen kertoo.

Haastattelut ovat hänelle erityisen raskaita, koska usein hakija on laittautunut tilaisuutta varten ja haluaa myös tuoksua hyvältä. Korhonen kertoo siirtäneensä yhden haastattelun ulos, kun nuori mies tuoksui jo käytävässä niin voimakkaasti partavedeltä.

– Keskustelun jälkeen palkkasin miehen ja esitin hänelle toiveen, että ei sitten hajusteita, kun tulet töihin. Nyt kun olemme virallisesti tuoksuton työpaikka, voimme laittaa jo haastattelukutsuun, että tulethan tuoksuttomana.

Heti ilmenevien oireiden lisäksi aistien kuormittuminen väsyttää. Korhonen toivookin, että tuoksukielto helpottaa hänen keväistä urakkaansa.

– Oireiluni on hyvin kokonaisvaltaista. Henki ei kulje ja työpäivän jälkeen olen todella väsynyt, jos olen joutunut olemaan päivän hajustepölläkässä.

Työkavereilta tukea

Korhonen toimii päivätyönsä ohessa Jyväskylän kaupungin matkailuoppaana. Vaikkei hajusteille altistumista ole mahdollista kokonaan välttää opaskeikoilla, seisomapaikan voi yleensä valita niin, että pystyy tarvittaessa pitämään etäisyyttä.

Omien työkavereiden kanssa on mutkattomampaa, ja tukea on tullut omasta tiimistä.

– Työkaverit ovat nähneet oireeni, äänen häviämisen ja yskän, ja ottaneet tilanteen huomioon jo ennen kuin työpaikasta tuli virallisesti tuoksuton.

Korhonen on kuitenkin huomannut, että tuoksuttomuus on monelle herkkä ja henkilökohtainen asia ja hankala ymmärtää. Ihminen saattaa kokea tuoksut tärkeäksi osaksi identiteettiään ja olla sitä mieltä, ettei oikeutta tuoksua voi kieltää, vaikka siitä joku kärsisi. Joku saattaa myös sanoa, että ei hänellä ole hajuvettä, eikä käsitä, että hajunlähde voi olla mikä vaan – pyykinpesuaine, käsivoide tai saippua.

Korhonen haluaa vaikuttaa ja kertoo siksi mielellään ongelmastaan.

Tarvitaan rohkeutta ottaa puheeksi

Tuoksuherkkyys rajoittaa elämänpiiriä. Oireita aiheuttavat hyvin monet erilaiset tuoksut ja niiden yhdistelmät. Ne eivät yleensä ole tiedossa, ja siksi niitä on erityisen vaikea välttää. Oireet voivat myös olla rajuja.

– Tiedän ihmisiä, jotka välttelevät paikkoja, joissa voi törmätä hajusteisiin. He eivät matkustele tai harrasta, kärsivät vain hiljaa. Itse olen ottanut sen linjan, että sanon. Minulle se on kuitenkin helpompaa, kun äänen lähteminen on niin selvä oire. Jos pitävät kajahtaneena, niin sitten pitävät!

Korhonen toteaa, että ihmiset ovat yleensä kohteliaita, vaikkeivat itse uskoisikaan oireisiin. Hän rohkaisee puhumaan ongelmasta ja kertoo esimerkin omasta kokemuksestaan:

– Osallistuin syksyllä valtakunnalliseen kirkon koulutukseen. Otin yhteyttä kouluttajaan ja kerroin tuoksuherkkyydestäni. Kouluttaja huomioi toiveeni ja pyysi jo etukäteen viestissään osallistujia välttämään hajusteita. Toivomusta noudatettiin hyvin, Korhonen iloitsee.

 

Juttu on ilmestynyt alun perin TTT-lehdessä 2/2021.

Jyväskylän seurakunnasta tuli tuoksuton työpaikka

  • Työskentely käynnistyi yhteistyötoimikunnan kokouksessa tammikuussa 2020.
  • Työryhmä teetti aiheesta videon ja tiedotti intranetissä.
  • Seurakunnan kiinteistöjen oviin ja ilmoitustauluille on kiinnitetty tuoksuttomuudesta ja savuttomuudesta kertovia infotarroja. Asia tulee esiin myös rekrytointi-ilmoituksissa.
  • Esimiehet vastaavat siitä, miten tuoksuttomuus huomioidaan toiminnassa.
  • Jyväskylän seurakunnassa on noin 300 työntekijää. Kesäaikana kausityöntekijöitä on lisäksi noin 140.
  • Jyväskylän seurakunta on päättänyt, että tänä vuonna hautausmaiden kesätyönhakijoiden haastattelut tehdään videoyhteydellä.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje