Reipas ja rasittava liikkuminen ovat keski-iässä mielenterveyden kannalta tärkeämpiä kuin kevyt liikkuminen, kertoo Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan tutkimus.

Depression and Anxiety -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan masennus- ja ahdistusoireita havaittiin sitä vähemmän, mitä enemmän päivään sisältyi hengästyttävää liikkumista suhteessa paikallaanoloon ja kevyeen liikkumiseen.

Paikallaanolon korvaaminen kevyellä liikkumisella, kuten rauhallisella kävelyllä, liittyi myös parempaan mielenterveyteen, mutta yhteys oli selvästi heikompi kuin reippaassa liikkumisessa.

– Tulokset viittaavat siihen, että mielenterveyden kannalta liikkumisen kuormittavuus on keskeistä, ei pelkästään liikkumisen lisääminen sinänsä. Reipas liikkuminen on intensiteetiltään sellaista, että siinä jo hengästyy hieman, Oulun yliopiston dosentti Maisa Niemelä kertoo tiedotteessa.

Puoli tuntia päivässä näkyi tuloksissa

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuorokauden ajankäyttöä kokonaisuutena. Uni, paikallaanolo sekä kevyt, reipas ja rasittava liikkuminen vaikuttavat toisiinsa, joten yhden osa-alueen muutos muuttaa myös muuta ajankäyttöä.

Kun 30 minuuttia paikallaanoloa korvattiin vähintään reippaalla liikkumisella, yhteys parempaan mielenterveyteen oli selvä. Masennusoireet vähenivät 9 prosenttia ja ahdistusoireet 5 prosenttia.

– Kyse ei ole suurista elämänmuutoksista. Jo puolen tunnin päivittäinen muutos voi olla merkityksellinen, Niemelä toteaa.

Liikkumista ei kannata lisätä unen kustannuksella

Tutkimus korostaa myös unen merkitystä. Reippaan liikkumisen lisäksi riittävä uni oli yhteydessä vähäisempiin masennus- ja ahdistusoireisiin.

Osallistujat nukkuivat keskimäärin 7,5 tuntia yössä. Jo 5–30 minuuttia lyhyemmät yöunet olivat yhteydessä oireiden hienoiseen lisääntymiseen.

Tulosten perusteella liikkumista ei kannata lisätä niin, että yöuni lyhenee. Mielenterveyden kannalta olennaista näyttää olevan vuorokauden kokonaisuus: riittävä uni ja hengästyttävä liikkuminen tukevat toisiaan.

Tutkimuksessa oli mukana lähes 4 500 henkilöä Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortista. Heidän liikkumistaan ja paikallaanoloaan mitattiin aktiivisuusmittareilla kahden viikon ajan 46 vuoden iässä. Masennus- ja ahdistusoireita kartoitettiin kolmella itse täytettävällä kyselyllä.