Miten tekoäly muuttaa työtä juuri meidän työpaikallamme? Miten se muuttaa minun työtäni? Näihin kysymyksiin ihmiset odottavat juuri nyt vastauksia.

Moni seuraa tätä tekoälykeskustelua uteliaana ja innostuneena. Uuden oppiminen ja työn muutos tuntuvat kiinnostavilta.

Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin. On tärkeää, että työyhteisöissä ymmärretään, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat työn muuttumiseen. Tekoälyn herättämään epävarmuuteen ja pelkoihin tulee kyetä vastaamaan. Paras lääke tähän on yhteinen keskustelu ja määrätietoinen oppimisen johtaminen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työyhteisössä edistetään yrityskulttuuria, jossa työntekijät kehittävät, oppivat ja luovat uutta yhdessä.

Psykologinen turvallisuus auttaa onnistumaan tässä. Rohkea kokeileminen, avun pyytäminen ja osaamisen jakaminen edistävät asiaa.

Tunne siitä, että työtä kehitetään yhdessä ja työntekijöitä kuunnellen, on olennaisen tärkeää. Jaettu ymmärrys siitä, miten työ muuttuu ja minkälaista osaamista tarvitaan, syntyy yhteisen dialogin kautta.

Osaamisen kehittämisessä myös jokaisen ihmisen oma motivaatio oppimiseen on keskeistä. Opimme parhaiten asioita ja jaksamme sitkeästi ponnistella haastavienkin asioiden parissa, kun olemme innostuneita. Niinpä on sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta tärkeää tunnistaa osaamisen työkalupakki, oppimistavoitteet ja keinot osaamisen kehittämiseen.

Suurin muutos työelämässä kohdistuu oppimiseen ja osaamiseen. Osaamisen ja oppimisen merkitys työkyvyn elementtinä nousee raketin lailla, kun työnteko on yhä enemmän luovuutta vaativaa jatkuvaa oppimista. Substanssiosaamisen sijaan vahva itsetuntemus ja kyky oppia nousevat keskiöön.

Meiltä jokaiselta vaaditaan poisoppimista vanhasta, mutta ennen kaikkea isoa asennemuutosta mitä tulee asiantuntijuuteen. Ammatti-identiteetti on vaihdettava oppijaidentiteetiksi, mikä on iso henkinen muutos. On totuttava ajatukseen, ettemme tule koskaan valmiiksi eikä meillä koskaan ole kaikkia työssämme tarvittavia tietoja ja taitoja. Olemme noviiseja läpi työuran.

Entä mitä oppimiseen tarvitaan? Hyvinvointia, keskittymiskykyä, motivaatiota, kykyä linkittää tietoa aiempaan osaamiseen ja hyödyntää palautetta oppimisessa. Myös vuorovaikutustaitoja, koska merkittävä osa oppimisesta tapahtuu yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Aivoergonomiaan eli siihen, miten ihminen tekee tietotyötä ja miten teknologiaa työssä hyödynnetään, täytyy kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Samalla kun digitalisaatio haastaa jatkuvasti keskittymiskykyämme, aivoergonomiasta tulee entistä tärkeämpää.

Kyky olla läsnä ja keskittyä ovat tulevaisuuden supervoimia.

 

Tekstin kirjoittaja Kati Korhonen-Yrjänheikki on työeläkeyhtiö Elon työkykyjohtaja.