Päälle parikymppisenä toimit­tajanalkuna ajattelin, että ainakaan tuollaiseksi kyyniseksi hapannaamaksi en halua tulla. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni viisikymppisen kollegan viivasuoran suun ja päivittäisen nyreän ilmeen. Olin urani alussa ja matkalla parantamaan maailmaa.

Vuosien vieriessä olen monta kertaa ajatellut viivasuuta ymmärtävästi. Kokenut työkaveri tiesi jo, että vääryys ei poistu maailmasta ja ihmiset osaavat olla välinpitämättömiä ja katalia. Kun luottaa, voi pettyä, ja kun varautuu pahimpaan, pettyy vähemmän. Omakin hymyni on hyytynyt monesti – vaikka joskus töissä ennustettiin, että jos nauru pidentää ikää, elän vähintään satavuotiaaksi.

Viivasuu työkaveri tuli mieleeni myös lukiessani Nina Nores-Syväsen kokemusta työuupumuksestaan. Kun töissä luottamus murtuu, mitkä ovat vaihto­ehdot? Voiko luottamus rakentua uudestaan? Vai onko edessä kyynis­tyminen? Tai irtisanoutuminen, jotta ei kyynistyisi? Mistä tietää, milloin on vielä toivoa ja milloin on vain pelastauduttava tavalla tai toisella? Nina Nores­-Syväsen kirje ja Työterveyslaitoksen tutkijaprofessorin Jari Hakasen kommentit blogitekstinä: Miksi työn ilo särkyy?

HUOLI LUOTTAMUKSEN MURENEMISESTA kuuluu myös tuoreen Nuoriso­barometrin tulkinnoissa.

Barometrin mukaan 15–29-vuo­tiaiden luottamus toisiin ihmisiin on parissa vuodessa selvästi heikentynyt. ”Oletko sitä mieltä, että useimmat ihmiset tilaisuuden tullen yrittäisivät käyttää sinua hyväkseen? Vai luuletko, että ihmiset yrittäisivät olla reiluja?” Asteikolla 0–10 nuorten vastausten keskiarvo oli vuonna 2016 vain 6,4 (vuoden 2014 luku oli 7,1). Mitä lähempänä nollaa ollaan, sitä vähemmän on luottamusta.

Luottamuksensa menettäneissä on enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia ja poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisia. Tutkijat ar­vioivat, että kykenemättömyys luottaa toisiin ihmisiin lisää tyytymättömyyttä omaa elämää kohtaan ja pahimmillaan sysää kierteeseen, jossa pettymykset ja takapakit seuraavat toisiaan.

Toisiin ihmisiin kyynisesti suhtau­tuvat nuoret eivät usko Suomen olevan vastaisuudessa nykyistä tasa-arvoisempi ja turvallisempi maa. Myös ympäristön tilan ja aineellisen elintason kehitys näyttää pessimisteille synkältä. Myönteisesti Suomen tulevaisuuteen suhtautuu (vain) 55 prosenttia vastanneista.

MITEN TÄSSÄ NÄIN KÄVI? Kun viisikymppisten viivasuoria suita on ehkä jopa saatu kääntymään kohti korvia, osa nuoristamme kulkee varjojen maassa.

”Nuoret seuraavat aikaansa ja rea­goivat yhteiskunnan ongelmiin”, kommentoi Nuorisobarometrin tuloksia Valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja Hilkka Kemppi.

Voimme kaikki sitä paremmin, mitä vähemmän ympärillämme on välin­pitämättömyyttä, vihaa, epäluuloa, epätasaarvoa, ilkeitä puheita ja törkeitä tekoja.

Millainen on sinun tulevaisuutesi Suomi? Testaa omat ajatuksesi.

 

Työ Terveys Turvallisuus -lehti 2/2017, 22.3.2017, päätoimittaja Merja Karjalainen