Nuorten aikuisten mielenterveys huolettaa. Osa nuorten mielenterveyshäiriöiden lisääntymisen juurisyistä löytyy työpaikoilta, kirjoitti työterveyspsykologi Tanja Lappi Hesarin mielipidepalstalla. Hänen mukaansa työn tekemisen tapoja, organisointia ja johtamista pitää kehittää ja ottaa siihen mallia vastuullisista työpaikoista.
On ilmeistä, että nuoret kokevat työelämän monelta osin kohtuuttomaksi. He jakavat kokemuksiaan huonoista työpaikoista ja työsuhteiden epäkohdista sosiaalisen median alustoilla. Päivitykset kertovat eriarvoisuudesta, ylenpalttisista odotuksista ja pitkistä päivistä ilman taukoja. Perehdytys on olematonta, ja työntekijä jätetään yksin selviytymään tehtävistään. Moni jättäytyy mieluummin työttömäksi kuin kärvistelee niin sanotussa paskaduunissa.
Suomalainen kulttuuri on suorituskeskeinen. Suhtaudumme vaativasti itseemme ja toinen toisiimme – myös työelämässä. On arvostettavaa itsenäistyä varhain ja selviytyä ilman toisten apua. Ei ihme, että jopa korkeakoulutetuilla nuorilla on ongelmia työelämään kiinnittymisessä.
Työelämässä on nähtävissä selvää jakautumista hyviin ja huonoihin työpaikkoihin. Hyvä työpaikka voi tukea nuoren mielenterveyttä tarjoamalla yhteyttä toisiin ihmisiin, turvaa, hallinnan tunnetta ja onnistumisen kokemuksia. Työ on tärkeä osa ihmisen elämää. Se kiinnittää työyhteisön ja yhteiskunnan jäseneksi ja antaa merkitystä elämään.
Uusimmassa TTT-lehdessä esitellyt yritykset pitävät työntekijöistä huolta, ja se hyödyttää kaikkia osapuolia. Tiimityöstä kertova juttu tuo esiin, kuinka keskinäinen luottamus vaikuttaa siihen, miten nopeasti ja rohkeasti työntekijät ratkovat yhdessä ongelmia. Satamassa ja ydinvoimalassa työntekijät saavat harjoitella mahdollisia häiriö- ja vikatilanteita erilaisissa testausympäristöissä. Se parantaa työpaikan turvallisuutta ja työntekijöiden hallinnan tunnetta.
Nuorenkin täytyisi saada rauhassa harjoitella työntekoa ensimmäisissä työpaikoissaan. Ohjaus, työmäärän kohtuullisuus ja työn selkeys sääntöineen ovat perusedellytyksiä, että nuori työntekijä voi tuntea pärjäävänsä työssä.
Nuorten huono kohtelu työpaikoilla on paitsi epäeettistä myös yhteiskunnallisesti täysin kestämätöntä. Työikäisten ihmisten osuus pienenee. Nuorta työvoimaa ei ole varaa hukata.
Kirsi Väisänen on TTT-lehden päätoimittaja.
Niin totta! Nuoren hyvät kokemukset ensimmäisistä työpaikoista kantavat läpi elämän!
Kuitenkin vastavuoroisuus on hyvä nähdä: nuoren odotukset työpaikasta voivat olla kohtuuttomat. Jollekin työpaikan sääntöjen noudattaminen on vaikeaa, toiselle edes kauniisti annettu rakentava palaute ei sovi.
Työ ei kuitenkaan ole aina vain kivaa, vastoinkäymisiäkin tulee. Jonkin asteinen resilienssi pitäisi oppia jo kotona ja koulussa. Tavallisen elämän tavallisten vastoinkäymisten kohtaaminen, käyttäytyminen muita kohtaan, sopeutuminen erilaisten ihmisten kanssa työskentelyyn. Vuorovaikutustaidot, pettymyksetkin.
Työturvallisuuden ammattilaisena sanon tuota kukkahattutätien jutuksi. Tietenkin huono johtaminen saattaa laukaista mielenterveysongelmia mutta miksi ne ongelmat ovat lisääntyneet verrattuna vaikka 70- ja 80-lukuihin? Oliko johtaminen silloin parempaa? No ei varmasti ollut eikä työpaikoilla tuettu työntekijöitä läheskään niin paljon kuin nykyään.
Yksi iso tekijä tässä on se, etteivät nuoret kiristyneen lainsäädännön takia nykyään pääse edes kesätöihin kuten ennen ja sitten todellisuus iskee päin näköä, kun ollaan saatu kellua kuin ellun kanat siihen asti, että on täytetty 18. Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä 475/2006 oli lopullinen sinetti.
Toinen syy on se, että niiltä kullanmuruilta ei vaadita kotona mitään eikä pelisääntöjäkään ole.