Oppimisvaikeuksia voi helpottaa monin tavoin työelämässäkin.

“AMMATEISTA TURVALLISIN JA TERVEELLISIN on sisämetsämetsästäjä.” Näin minua houkuteltiin eräänä yönä ammatinvaihtoon. Käyntikortitkin oli valmiiksi painettu kahdella kielellä: Sisämetsämetsästäjä – Inlandskogare. Sain myös paksun perehdytysoppaan käteeni.

Arvannet tässä vaiheessa, että tämä oli uni.

Innostuin uudesta tehtävästäni. Samalla oivalsin, etten tiedä siitä mitään, joten selasin perehdytysopasta. Hyvin nopeasti valkeni, että oppaasta ei ollut minulle apua – kirjaimet alkoivat hyppiä, ja sitä mukaa sanojen merkitys hämärtyi. Jos sainkin jonkin kappaleen luettua kokonaan, en enää muistanut sen alkua. Yritin soittaa apua, mutta numerot menivät sekaisin.

RIEMU UUDESTA TYÖSTÄ hävisi. En pärjäisi työssäni! Kenelle uskallan kertoa tilanteesta?

Tosielämässä kymmenet tuhannet työikäiset ovat vastaavassa tilanteessa viikoittain, jopa päivittäin. Erilaisten oppijoiden liiton mukaan jopa 20–25 prosentilla suomalaisista on jonkinasteisia oppimisvaikeuksia. Kuinka monen työpaikalla tilanne on huomioitu? Entä kuinka moni ei ole kertonut asiasta ja pyrkii selviämään ilman apua?

Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittyä jatkuvasti työssään ja käyttää osaamistaan. Tämä todetaan myös valtioneuvoston hiljattain julkaisemassa tulevaisuusselonteossa. Työssä oppimista hankaloittaa, jos työpaikalla ei tiedetä työntekijän oppimisvaikeuksista tai ei osata tukea häntä riittävästi. Olennaista on, että työpaikalla on turvallista kertoa yksilöllisistä tukitarpeista.

Saatavilla on edullisesti, jopa ilmaiseksi, apuvälineitä ja sovelluksia, jotka auttavat esimerkiksi lukemis- tai kirjoittamisvaikeuksissa. Ne sujuvoittavat kenen tahansa työntekoa. Otetaan siis näitä välineitä käyttöön laajasti, näin kenenkään ei tarvitse kokea itseään huonommaksi tai leimautuvansa.

JOS SAMA UNENI JATKUU, toivon, että rohkenen kertoa tilanteesta esimiehelle ja että hän suhtautuu ymmärtävästi. Ehkäpä unessani hän etsii minulle työkummin, jolla itselläänkin on oppimisvaikeus. Henkilöstöhallinto ja viestintä kutsuvat kummini ja minut sparraamaan käytäntöjään. Ja työpaikalla kokoontuu säännöllisesti erilaisten oppijoiden vertaisryhmä.

Hetkinen – nämähän on mahdollista toteuttaa tässä ja nyt. Mikä työpaikka on ensimmäinen?

P.S. Apuvälineitä on hyödynnetty tässäkin kirjoituksessa: Teksti on saneltu digitaaliseen sanelimeen älypuhelimessa, minkä jälkeen se on viimeistelty tietokoneella. Lopullinen versio on kuunneltu ohjelmalla, joka muuttaa kirjoitetun tekstin puheeksi.

Seija Moilanen on Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija, jonka erikoisalana on psykososiaalinen työkuormitus.

Lisää aiheesta: www.ttk.fi

Lue myös: Kun töissä takkuaa, taustalla voi olla oppimisvaikeus