SÄÄNNÖLLISESTI ETÄTYÖTÄ tekee noin viidennes työntekijöistä, kertoo uusin työolobarometri. Minunlaisiani päivittäin etätyötä tekeviä on vielä melko vähän, kolme palkansaajaa sadasta.
Kun maaliskuussa kerroin perheelleni, että aloitan työskentelyn kotitoimistossa, kunkin perheenjäsenen mielenkiinto kohdistui eri asiaan.
– Teetkö sä sitten aina töitä iltamyöhään? nuorempi tyttäreni huolestui. Hänen kokemuksensa aiemmista, kertaviikkoisista etätyöpäivistäni oli sellainen.
Useimmiten syynä iltaan jatkuneeseen työskentelyyn oli se, että työpäivän lomassa piipahdin asioilla tai pesin pyykkiä. Saatoin myös kuskata tyttären tallille tai tavata hänen opettajansa. Etätyömahdollisuus toi toivottua joustoa päivään.
– Miten sä voit jättää sun työkaverit? perheen sosiaalisin tapaus, 17-vuotias tyttäreni, äimisteli. Kieltämättä ikävä ajatus yksinäisistä lounas- ja kahvitauoista käväisi mielessä minullakin.
Perheemme ruokataloudesta vastaavan mieheni huolenpito lämmitti: – No, mites mä jatkossa järjestän sun päiväruokailut?
PARIN KUUKAUDEN KOKEMUS kotona työskentelystä on osoittanut, että läheiset kiinnittivät huomiota ihan olennaisiin seikkoihin.
Olematon työmatka säästää tietysti aikaa aamusta ja iltapäivästä. Seuraa huomaan kaipaavani työpäivän jälkeen. Tapaamiset ystävien kanssa houkuttavat aiempaa enemmän.
En ole jäänyt ilman ruokaa. Tyhjennän tehokkaasti tähderuoat jääkaapista, jos en ole tuulettumassa tiedotustilaisuuksissa ja nauttimassa niiden tarjoiluista. Infoissa ja seminaareissa tapaan myös uusia ihmisiä.
Yksi ennakoimaton seikka aiheuttaa päänvaivaa: Joukkoliikenteen käyttäjänä ja pyöräilijänä keräsin aiemmin kohtuullisen määrän askelia ja kilometrejä. Nyt arkiliikunta jää kotipäivinä hyvin vähälle.
Säätöpöydän tarve on käynyt ilmeiseksi. Myös kotona työskentelevän on pidettävä huolta ergonomiasta, ei pidä jumiutua läppäri sylissä sohvannurkkaan.
ITSESÄÄTELYÄKIN TARVITAAN, jotta työ ei lavene täyttämään koko päivää. On hyvä luoda siirtymiä ja rajoja tekemiselle. Päiväkohtainen töiden suunnittelu ryhdistää ja auttaa rajaamaan työhön kuluvaa aikaa.
Jonkinlaisen siirtymäriitin tarjoaa nousu kolmannen kerroksen työhuoneeseen, mutta kesän tullessa voisin innostua jopa pienestä aamulenkistä. Ullakon työhuoneeseen kapuaminen ei muuten riitä taukojumpaksi, siihen on varattava oma aikansa.
Työstä irrottautuminen iltapäivästä on helpompaa, kun lähtee liikkeelle harrastuksiin tai asioille. Pilatestunnit ja juoksukoulu tuovat ryhtiä minun viikko-ohjelmaani.
Aina ei kuitenkaan jaksa olla menossa. Silloin perhe voi tarjota tukeaan ja ilmoittaa työt siltä päivältä päättyneiksi. Ettei etätyöläinen unohdu ullakolle.
Teksti: TTT-lehden päätoimittaja Kirsi Väisänen
Kuva: Juha Somby
Lue myös:
Stressi vie päätöksentekokyvyn
Älykkäästi tiiminä, itseohjautuen
Kehoa ja työntekijää kuunnellen
Liian kranttu jää vaille työntekijää
Syö seurassa, edistä hyvinvointia
Mitä mieltä? Kommentoi!