Epäspesifi selkäkipu on erittäin yleinen työikäisen väestön vaiva. Se ei ole varsinainen selkäsairaus, eikä siihen liity vammaa. Vaikka äkillisellä selkäkivulla on hyvä ennuste, se uusiutuu usein ja osalla myös pitkittyy. Raskas fyysinen työ, kuten hoitotyö, lisää selkäkivun riskiä.

Tiedetään, että vähäinen liikkuminen voi johtaa selkäkipujen pitkittymiseen, mikä lisää liikkumiseen liittyvää pelkoa. Liikuntaharjoittelu on ainoa yksittäinen keino selkävaivojen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn, mutta harjoittelun sisällöstä ei ole yksimielisyyttä.

Annika Taulaniemen tutkimukseen osallistui 219 naista, jotka olivat iältään 30–55-vuotiaita ja tekivät raskasta hoitotyötä. He työskentelivät tamperelaisissa sairaaloissa, vanhainkodissa, kotihoidossa ja avoterveydenhuollossa.

Harjoitusryhmään osallistuneiden tavoitteena oli tehdä vajaan tunnin kestävä harjoitus kaksi kertaa viikossa, joko ohjatusti ryhmässä tai kotona videon avulla. Heille kertyi harjoituskertoja keskimäärin noin kerta viikossa. Harjoitusryhmään osallistuneiden tuloksia verrattiin harjoittelemattomiin puolen vuoden ja vuoden jälkeen.

Pilatesharjoittelusta oli hyötyä

Ahkera treeni palkitsi. Pilates-harjoituksia tehneiden selän liikehallinta ja vatsalihasvoima paranivat ja raskas hoitotyö helpottui.

Mitä enemmän harjoiteltiin, sitä vähemmän koettiin kipuja. Myös selän liikehallinta parani, ja liikkumiseen liittyvät pelot vaivasivat vähemmän niiden ryhmässä, jotka olivat harjoitelleet uutterammin.

Vähemmän harjoitelleet olivat vuorotyössä, heillä oli matalampi koulutustaso ja matalampi alkutilanteen kuntotaso. Heillä oli enemmän fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä pelkoja ja välttämisuskomuksia.

Vain toteutunut harjoittelu voi olla vaikuttavaa, korostaa Taulaniemi.

– Tehokkaiden ja turvallisten harjoitusohjelmien lisäksi jatkossa pitäisi kiinnittää huomiota tekijöihin, joiden avulla harjoitusaktiivisuutta saataisiin kohennettua. Hoitohenkilöstö on ammattiryhmä, jota väestön ikääntyessä tarvitaan entistä enemmän työhön, joka on fyysisesti raskasta ja edellyttää tiettyä kuntotasoa ja selän hallintaa.

Taulaniemi näkee, että tämänhetkiset Käypä hoito -suositukset ovat hieman vanhentuneet eivätkä korosta riittävästi lihasharjoittelun merkitystä selkäkivun hoidossa. Reilu kuukausi sitten julkaistut eurooppalaiset suositukset selkä- ja niskakipujen hoitoon toteavat harjoittelun olevan selkäkipuisille erittäin suositeltavaa.

Annika Taulaniemen väitöskirja