Työelämä

Vaihtuvuus hallintaan vanhustyössä

Vanhustyö ei houkuttele uusia tekijöitä, asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia, ja vaihtuvuus kuormittaa sekä henkilöstöä että asiakkaita. Vastavalmistunut selvitys kertoo, mitkä tekijät vaikuttavat vaihtuvuuteen alalla. Samalla haetaan ratkaisuja, millä tavoin työntekijät saisi jäämään.

| Teksti: Kirsi Väisänen | Kuva: Kirsi Väisänen

Selvityksen teki työelämän kehittämisorganisaatio Koulutusateljee, joka haastatteli vanhustyön kehittäjiä sekä työhyvinvoinnin ja johtamisen asiantuntijoita. Haastatellut olivat suurten kuntien, yritysten ja yhdistysten edustajia sekä yksittäisiä konsultteja ja työterveyshuollon edustajia. Selvitys toimii pohjana myöhemmin toteutettavalle kehityshankkeelle.

Huono kierre vaatii puuttumista

Ala kärsii aliarvostuksesta ja vaihtuvuudesta. Vaihtuvuuden syiksi selvitys listaa muun muassa johtamisen ongelmat, väärät odotukset työstä, toimimattomat työyhteisöt ja liiallisen työmäärän. Haastatellut kertovat myös, että monelta työpaikalta puuttuvat yhteisesti sovitut pelisäännöt, työmäärä ei jakaudu tasan, esimiestyö on huonoa ja perehdytys puutteellista. Yksin työskentelyä on liikaa, ja omille työn tekemisen tavoille ei saa tukea.

Työn organisoinnin ongelmat johtavat jaksamisongelmiin ja poissaoloihin. Työpaikkaan ei sitouduta, ja työkaverit vaihtuvat jatkuvasti. Esimiesten vaihtuvuus johtaa keskenään erilaisiin käytäntöihin, mikä lisää epäselvyyksiä. Tämä taas kasvattaa työtaakkaa ja heikentää ilmapiiriä.

Myös asiakastyytyväisyys vähenee, kun asukkaat toivovat jatkuvuutta ja tuttua henkilökuntaa. Alan maine heikkenee työntekijöiden ja asiakkaiden kokemusten takia. Huono kierre on valmis.

Realistinen kuva työstä auttaa pysymään työssä

Helsingissä ikäihmisille koteja tarjoavassa Wilhelmiinassa vaihtuvuus ei ole ollut iso ongelma. Työvoimapula tuo kuitenkin haasteita. Kun työntekijä esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle, lähtee opiskelemaan tai jää eläkkeelle, on vaikeaa löytää se yksikin uusi työntekijä. Siksi kaikista halutaan pitää tiukasti kiinni, sanoo Wilhelmiinan kehittämispäällikkö Virpi Annaniemi.

Selvitykseen haastatellut kertovat, että alalle jäävät sellaiset työntekijät, jotka ovat realistisia työn suhteen. Heillä on myös näkemystä työn kokonaisuudesta eli siitä, mitä työnteko on muualla, mikä on työnantajan ”vikaa” ja mikä taas liittyy yleisesti alaan.

Vanhustyön työpaikoista lähtevät ne, joiden toiveet eivät kohtaa työn realiteettien kanssa. He eivät viihdy työssä, jäävät yksin eivätkä saa tukea työssään. Monesti myös muut kuin työelämässä olevat tekijät vaikuttavat: lähdetään, jos työkuormituksen lisäksi elämässä on muita suuria kuormittavia asioita liittyen lapsiin tai omiin hoidettaviin vanhempiin.

Ne jäävät, jotka tykkäävät työstä

Vanhustyössä on toki pitkään alalla olleita työntekijöitä, jotka arvostavat omaa työtään, kokevat sen merkitykselliseksi ja itselleen sopivaksi. He arvostavat turvattua työpaikkaa, jossa palkka tulee ajallaan. Heille työ tuottaa iloa, he sitoutuvat sekä haluavat ja saavat kehittää työtään ja osaamistaan. Kannustava esimies ja hyvä työyhteisö saavat jäämään.

Hyvän työilmapiirin ja huippuhyvät työkaverit mainitsee myös lähihoitaja Anni Niskanen, kun häneltä kysyy työssä viihtymisen syitä. Niskanen on työskennellyt mikkeliläisessä vanhusten palvelukodissa Pietarinpirtissä kaksi vuotta. Hän oli siellä jo opintojen aikana työharjoittelussa viisi viikkoa ja pääsi aluksi kesätyöntekijäksi. Määräaikaisten sopimusten jälkeen hänet vihdoin vakinaistettiin viime keväänä.

Työkavereiden lisäksi Niskanen kiittelee tuttuja, mukavia asukkaita.

– Asukkaita on 55. Osa heistä tarvitsee kahden hoitajan apua, kun eivät pysty itse liikkumaan. Osa ei tarvitse apua ollenkaan. He jopa liikkuvat itsenäisesti kaupungilla.

Kolmivuorotyö sopii Niskaselle. Työntekijöiden toiveet työvuoroista otetaan hyvin huomioon, ja työkaverit vaihtavat tarvittaessa vuoroja, jos tulee yllättäviä menoja. Työntekijöitä on yleensä riittävästi, mutta jos joku sairastuu, toinen joutuu paikkaamaan ja jäämään iltavuoroon.

Vaikka monella on ennakkokäsitys työstä, nuoren lähihoitajan mielestä työ ei tunnu raskaalta.

– Jos nuoret näkisivät, millaista työ on, he ajattelisivat siitä eri tavalla. Asukkaille minun työpaikkani on koti. On kiva tulla töihin tuttujen ihmisten luo.

Niskanen kertoo, että suurin osa uusista työntekijöistä on jo ollut Pietarinpirtissä työharjoittelussa ja siksi työhön perehtyminen sujuu helposti. Uusia työntekijöitä neuvotaan auliisti.

Vaihtuvuutta ehkäistään kehittämällä työtä

Myös Wilhelmiinassa on hyviä kokemuksia oppilaitosyhteistyöstä. Harjoitteluissa alalle aikovat pääsevät tutustumaan vanhustyön todellisuuteen. Virpi Annaniemen mukaan sekin on hyödyllistä, jos harjoittelija huomaa, ettei ala vastaa toiveita.

Vaihtuvuuden kitkemiseksi olisikin erityisen tärkeää, että alalle tulevat olisivat sitoutuneita ja ymmärtäisivät hoitotyön luonteen ja eettiset lähtökohdat. Opiskelijoiksi hakevien soveltuvuusarviointi karsisi hoitoalalle sopimattomia työntekijöitä.

– Liki jokainen selvitystä varten haastateltu toivoi soveltuvuusarvioinnin palauttamista, kertoo haastatteluja tehnyt Saija Koskensalmi, joka työskentelee Koulutusateljeen kehittämiskonsulttina.

Kuvassa kehittämiskonsultti Saija Koskensalmi.

Alalle soveltumattomat työntekijät heikentävät koko työyhteisön sitoutumista hällä väliä -asenteellaan.

Uudet työntekijät toivotetaan tervetulleiksi

Uuden työntekijän vastaanottamisen ja perehdytyksen onnistuminen ovat sekä Koskensalmen että Annaniemen mielestä keskeistä vaihtuvuuden vähentämiseksi ja uusien työntekijöiden saamiseksi alalle.

Wilhelmiinassa perehdytettävät työntekijät tapaavat toimitusjohtajan ja pääsevät tapaamisessa esittämään kokemuksiaan ja havaintojaan työpaikasta. Viime tapaamisessa myönteisinä asioina esille tulivat kiireetön tunnelma ja se, että hoitajat ehtivät olla asukkaan kanssa. Tulokkaat arvostavat sitä, että asukkaat voivat hyvin, pääsevät tapaamaan lääkäriä säännöllisesti ja että heidän lääkityksensä on ajan tasalla. Uudet työntekijät ovat saaneet kolmen päivän perehdytyksen aikana keskittyä oppimaan sekä tutustua työyhteisöön ja sen asukkaisiin rauhassa. Heillä on tervetullut olo.

Kehitysideoina tulokkaat toivoivat muun muassa joidenkin apuvälineiden päivitystä ja esteettömyyttä parantavia muutoksia.

Yhdenvertaisuutta ja joustoa työvuorosuunnitteluun

Hyvä työvuorosuunnittelu on yksinkertainen – mutta monessa työpaikassa käyttämätön – keino edistää hoitoalan henkilöstön työhyvinvointia. Hoitajien tulisi pystyä itse vaikuttamaan työvuorojen suunnitteluun. Heillä pitäisi olla myös yhdenvertainen mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin niin, että jokaisen menoja pidetään yhtä tärkeinä.

Erään selvitykseen haastatellun työpsykologin mielestä yksi keskeinen syy vaihtaa työpaikkaa on se, että työvuorot suunnitellaan niin kuormittaviksi. Myös Annaniemi tietää hyvän työvuorosuunnittelun edistävän työpaikkaan sitoutumista. Suunnitteluun on saatavilla myös hyviä teknisiä välineitä.

– Esimerkiksi työvuorotoiveiden kirjaamiseen on ajasta ja paikasta riippumattomia, mobiilipohjaisia välineitä. Ei tarvitse aina tulla koputtamaan esimiehen oveen.

Työn organisointi ja työhyvinvoinnin kehittäminen ovat lääkkeitä vaihtuvuuteen

Selvityksen mukaan esimiesten yhteistyön lisäämisellä ja mentoroinnilla on ollut hyviä vaikutuksia, kun työntekijän ei ole tarvinnut pohtia yksin ongelmiaan. Yhteistyöstä työterveyshuollon kanssa on myös hyviä kokemuksia.

Kilpailukykyinen palkkaus on tärkeä vetovoimatekijä, mutta myös työntekijöiden muu huomioiminen, kuten yhteiset tilaisuudet ja palvelusvuosijuhlat koetaan tärkeiksi.

Muut vaihtuvuuden vähentämisen keinot ovat tuttuja. Vetovoimainen työpaikka syntyy panostamalla työntekijöiden hyvinvointiin ja työyhteisöön. Työpaikalla tarvitaan positiivista viestintää työn tekemisestä. Työn hallintaa tukee, kun tietää, keneltä voi kysyä tarvittaessa. Avoin vuorovaikutus edistää kehittämistä ja ratkaisujen etsimistä.

Hyvän työyhteisön synnyttämisen ei tarvitse myöskään olla kokonaan johdon ja työntekijöiden harteilla. Myös asukkaat voidaan ottaa mukaan työn kehittämiseen.

 

Jutun pääkuvassa kehittämispäällikkö Virpi Annaniemi Helsingissä ikäihmisille koteja tarjoavasta Wilhelmiinasta.

 

Kommentit

  1. Osittain tämä toteutuukin, kiitos siitä.
    Sijaisten palkkaus eroaa vakituisiin työntekijöihin verrattuna. Tuntipalkka on monesti suurempi vakituiseen henkilöstöön nähden, yleisesti eurosta kahteen. Tämä on seikka, joka estää joitakin sitoutumaan työnantajaan. Olisi toivottavaa, että työnantajat tiedostaisivat sitoutuneen henkilöstön arvon, he osoittavat arjessaan suurta sitoutuneisuutta ja vastuunkantoa. Työntekijä joka tulee muutamaksi tunniksi töihin, ei sitoudu eikä koe olevan mistään vastuussa.

Mitä mieltä? Kommentoi!

Täytä kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tilaa uutiskirje