Olen aamuvirkku, herään puoli kuuden aikaan ennen kuin kello soi ja muu perhe herää.

Aamujumppa saa kropan liikkeelle: punnerruksia, vatsalihaksia ja selkäliikettä, 20 kutakin. Olen tehnyt sitä säännöllisesti jo seitsemän vuotta. Jumppa kestää juuri sen aikaa, kun kahvi tippuu. Kahvi on palkinto tehdystä työstä.

Aloitan työpäivän jo kotona Keravalla. Luen sähköpostit ja vastaan niihin, tarkistan laskut. Olen tehnyt edellisen työpäivän päätteeksi listan seuraavan päivän ja loppuviikon töistä. Aamulla aloitan isoimmasta ja tärkeimmästä tehtävästä. Jos päivän mittaan tulee keskeytyksiä, saan ainakin tärkeimmän asian eteenpäin.

Meillä on joustavat työajat ja työskentelypaikat. Oleellista on se, että saadaan aikaan. Liikaa ei myöskään saa tehdä töitä. Olen joutunut siihen joskus puuttumaan ja ollut itsekin vähän huonona esimerkkinä.

Teen töitä kahdella toimistolla, Helsingin Vallilassa ja Keravan Saviolla. Vaikka voisin tehdä töitä myös kotoa käsin, koen tarvitsevani siirtymää. Matka kotoa työpaikalle antaa aivoille tilaa.

 

Hankin pari vuotta sitten käytetyn sähköauton, Nissan Leafin. Se maksoi alle 20 000 euroa, noin 30 prosenttia enemmän kuin vastaava bensa-auto. Lisäkustannus on jo maksanut itsensä takaisin säästyneinä bensa-, huolto- ja vakuutusmaksuina. Sähköautoon ei tarvita öljynvaihtoa, katsastus on edullinen ja vero alhainen.

En ole ikinä tykännyt ökyautoista. Olen tavisautoilija ja tarkka autoilun kustannuksista. Olen myös aina halunnut ottaa asioista selvää. Pienenä purin rikki menneet sähkölaitteet ja tutkin niiden toimintaperiaatteet.

Samaa teen aikuisenakin. Kun innostun jostain, pengon perinpohjaisesti, miten asia on. Selvitän monesta lähteestä taloudelliset ja ekologiset vaikutukset ja lasken, mikä riittää, jotta ei tule hankittua ylikapasiteettia.

Aamuisin Lahdenväylällä on ruuhka ajaessani Helsinkiin. Se ei haittaa, kuuntelen radiota. Jos on paljon ajatuksia päässä, käännän radiota pienemmälle. Auto on hiljainen ja kiihtyy nopeasti pysähdyksen jälkeen. Ruuhka-ajo on jouhevaa, kun ei ole vaihteita.

Toimistolla meillä on sähköpyörä. Käytän joskus sitä sähköauton sijaan, kun käyn tapaamisissa. Hankin vastikään myös sähköpotkulaudan, johon vaihdan lyhyillä matkoilla.

Usein lähden Vallilan-toimistolta ennen ruuhkia jatkamaan töitä Saviolle loppupäiväksi.

 

Vaimoni ajaa kolmen kilometrin työmatkansa vanhalla, halvalla hybridiautolla. Sillä kuljemme myös mökkimatkat, sähköautoa kun tulisi ladata 200 kilometrin jälkeen. Ajopäiväkirjan mukaan ajan työpäivänä useimmiten alle sata kilometriä päivässä, ja siihen taas sähköauto riittää hyvin.

Sähköautoa harkitsevan kannattaakin ensin arvioida, kuinka paljon ajoa tulee päivän mittaan. Hankinta voisi kannattaa nyt, kun talouttaan elvyttävä Saksa tarjoaa isoja tukia sähköauton ostajalle. Sieltä tulee valumaan paljon käytettyjä autoja Euroopan markkinoille.